on Sinulle tämä kunnon talvi? Itse olen nauttinut lumitöistä, on kuin pumpulia lykkisi tämä höytälumi. Minun ei ole mitenkään pakko tehdä nätä hommia, joten hupia on siksi. Lisäksi se on hyötyliikuntaa, joka voimistaa koko kehoa. Jo ennen joulua olisin voinut tehdä hiihtoladun, mutta parin vähälumisen talven jälkeen en oivaltanut moista mahdollisuutta. Eilen oli pakkasta niin paljon, ettei huvittanut. Tänään on mennyt pyllylleen, on kymmenisen astetta. Tyytyväinen olen, kun sain pakastimen sulatettua. Tyytyväinen olen myös siitä, että vuoden alusta alkaen tilaamme päivän lehden naapurin kanssa yhdessä. Entisessä asuinpaikassani tämä tapa meillä oli vuosikausia silloisen naapurin kanssa.
Ihanaa vai vähemmän ihanaa
1943
32341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ok:n lumitöitä turhauttavampaa ei olekaan!
Typerän tuntuista siirrellä sitä valkoista höhhöä paikasta toiseen todetakseen vain juhannuksena sen sulaneen.
Niin kauan kun penskat asuivat kotona ja tekivät kaikki pihatyöt oli asumismuóto aivan mukava.
Penskojen lähdettyä ja minun ollessani viikot puutteen torjunnassa, pääsin perjantai-iltaisin kolattuun pihaan.
Jäätyäni kokoaikaisesti kotiin ilmaisi vaimo vanhakantaisena mielipiteenään lumitöiden kuuluvan minun vastuulleni.
Siis talo myyntiin ja muutto ihanaan kerrostaloon!
pehmeää laskua eli valinnut rivitaloa? Meit on moneks, mulle hupia, Sulle rääkkiä.
Muutitko yksin? Minä muutin,tosin rivariin.
Rivari olisi ollut meille huono kompromissi.
Osa ok:n rasitteista ilman kaikkia kerrostalon etuja.
Lisäksi, ainakaan meidän kaupunkimme ydinkeskustassa, ei ole yhtään rivitaloa.
Kerrostalosta on talvellakin helppo häipyä pitemmäksi aikaa.
Kaksin muutimme pian 7-vuotta sitten.
Eipä ole tuo elämäni sulostuttajakaan haikaillut ok:n perään.
Sieltä meillä oli matkaa ydinkeskustaan 1200m.
Nyt me olemme sen keskellä.
Toivottavasti minun ei koskaan tarvitse muuttaa kerrostaloon,en näe siinä mitään ihanaa!!
Olen asunut kerrostalossa ja tyttäreni myös. Suuremmissa kaupungeissa melkein välttämätöntä. Ei ole kielteisiä kokemuksia. Naapurit kyllä ratkaisevia. Voisin kyllä muuttaa.
Olen monesti ajatellut siirtyä kerrostaloon. 55-60 neliön kämppä "kaikilla mausteilla" pientä pintaremonttia tiimin kunnostama asunto,viimeisen päälle.Nyt rivarissa ja liian isossa asunnossa,siksi että "kun ne lapset tulee" ,niin ne voi mennä omiin huoneisiinsa.Voi meitä isiä......
On kokemusta,muutimme työn perässä 1970 luvun lopussa uudelle paikkakunnalle, saimme asunnon kerrostalosta.
Meillä oli kaksi pientä lasta,joka ainoa viikonloppu talossamme vieraili poliisit ja ambulanssilla vietiin pari kertaa kuussa rapusta aina joku hoitoon.
Meteli oli jotain hirveetä,ovet paukkui,humalaiset kiroili ja mekasti rapussa,musiikki soi..
Emme pystyneet nukkumaan,lapsemme itki kun heräsivät meteliin.
Valitimme asiasta moneen kertaan,ei mitään vaikutusta,puhuimme heille itselle,ei auttanut mikään.
Asuimme siinä asunnossa vajaa 3 vuotta,kaupungilla ei ollut muita asuntoja,että muutto ei tullut kysymykseen.
Rakensimme omakotitalon,sitten vasta saimme rauhan,eli tässä syy,ei koskaan kerrostaloon.
Vastaan vaikka minulta ei kysyttykään.
Olemme asuneet kerrostalossa 5:llä paikkakunnalla, 6:ssa eri talossa.
Kaikki ovat olleet erilaisia mutta yhdessäkään ei ole ollut pahempia haittoja.
Tässä nykyisessä jouduin parin kuukauden jälkeen käynnistämään seinänaapureiden kanssa keskustelun asumisen perusasioista.
Toisen kanssa ei syntynyt keskusteluyhteyttä joten otin pollarit paikalle.
Toiselle ilmoitin että seuraava oveen jyskyttävä on poliisi.
Noiden parin ensimmäisen kukauden jälkeen nämä 6-vuotta ovat olleet taivaallisen hiljaisia.
Muutaman jurotuskuukauden jälkeen olemme olleet kavereitakin.
Ylin kerros, täysin hiljaista kesäisiä, avoimista ikkunoista kuuluvia liikenteen ääniä lukuun ottamatta.
Huoletonta asumista.
Kunhan vain lähtiessään muistaa jättää sisäoven auki postiläjää varten.
163m2:n rinnetaloon verrattuna on tietenkin ahtaampaa. Kaikki samassa tasossa ja vain yksi vierashuone.
Ulkona virkistävän kipakka pakkassää eli -31 astetta... Patjat, tyynyt ja täkit ulos yöksi niin nuo mahdolliset punkitkin saavat "hytistä" kylmästä...
Perinteinen aamulenkkikin tuli tehtyä tuon "tyttöni" kanssa... Hyppi iloisena kun joulupukki toi tossut käpäliinsä ja viitan selkäänsä... Viikonalun lumetkin tuli kolattua pihasta...
Sisällä onkin lämmin kun noita klapeja pistää keskuslämmityskattilaan tavallista enemmän...
hyvässä kunnossa, kun klapeilla lämmität. Niin on miesystävänikin, mutta hänellä on varana sähkö. Uudenvuoden tienoilla sairasteli ja klapit saivat olla rauhassa. Tuo puilla lämmittäminen antaa sopivasti puuhaa, kun esim. kelkalla lykkien täydentää lähipuuvarastoja. Täällä on miinus 11 ja alkoikohan tuiskulumen aika? Olin lähikaupungissa ja riensin kipin kapin pois ruuhka-aikana. Muistan ajat, jolloin maantie saattoi miltei olla paksun tuiskulumen peitossa ja piti varoa, ettei kukaan tule samalla kaistalla vastaan.
Sinulle on tulossa aika kolkko yö, jos petivaatteet yöksi paiskaat pihalle.
Kyllä nyt punkit kuolee päivän pakkasissakin! D))
linjoilla kuin miesystäväni. Kun sopiva pakkanen tulee, niin matot, ryijyt, turkit ja petivaatteet lentävät pihalle. Viime talvena oli niin paljon myyriä, että maton alle hangellakin olivat tehneet käytäviä. Itsekin käytän kerran talvessa matot hangessa. Kerran jätin ne yön yli parvekkeelle narulle ja kissa oli käynyt merkkaamassa, vaikka melko korkealla roikkuivatkin. Eipä tullut raikasta hajua. Mahtaakohan siellä pohjoisessa kissoja ulkona liikkua?
Klapintekoa syksyisin ja edellisvuonna tehtyjen kärrääminen sekä latominen puusuojaan... Siinäpä mukavaa hyötyliikuntaa... Puusuojan ja kattilahuoneen välissä on vain käytävä joten lämmitys on helppoa... :)
Onhan minullakin varaajassa sähkövastukset siltä varalta jos lähden matkoille...
Ei joka makuuhuonetta tyhjäksi kerralla kun noita pakkasiakin on luvassa... Jostakin olin lukevani, että noiden patjojen ja tyynyjen pitää olla parikymmentä tuntia kovassa pakkasessa, jotta "pöpöt" varmuudella kuolevat...
siltä varalta, että polttopuut vajassa mieheni jäljiltä loppuvat. Korjuutekniikasta en vielä tiedä, kun moottorisahaa en käytä ja rungot ovat liian vahvoja raivaussahalle. Vuokraan mökkiä ja olen luvannut polttopuut samaan hintaan. Muuten lämmitän silloin tällöin asumatonta taloa, missä esim. vaihdan hiihtokengät jalkaani ja säilytän metsänraivausvarusteita. Kivaa puuhastelua, kun on vapaaehtoista.
Ei meillä ainakaan ole kuin yksi makuuhuone! D))
Tenavat jättivät huoneensa ja vuoteensa lentäessään "kotipesästään"... :)
meidänkin perhe lentää ulos..he..jää 6 makuuhuonetta ja kaksi oh -huonetta..siinä me sitten ukon kanssa huhuillaan toisiamme :)
kaikki pesästä pois. Tässä kaksiossani on yksi makuuhuone, missä yövyn vain miesystäväni ollessa meillä. Muuten on käytännöllisempää, että lapset yöpyvät siellä käydessään. Itselläni on pieni soppi olohuoneessa, riittää hyvin.
Minulle taas moinen "luukkuasuminen" ei sovi... Aikanaan aloitin "neitseellisellä" rantatontilla rakentamisen... Rakennukset taloineen, mökkeineen, verstashalleineen ja puutarhoineen olen omin käsin tehnyt... Olen ikäni aktiivisesti puuhastellut, enkä voi ajatellakan paikkaa joka rajoittaa sitä... Olen rivitaloasumisenkin kokenut kun aikanaan olimme "lastenlikkana" tyttäreni perheessä hänen opiskellessaan... Kyllä saman korttelin kierto ulkoiluna ei viehättänyt, ja koti-ikävä oli ainainen vieras... :) Aika näyttää milloin on luopumisen aika!!!
taitoja. Itse olen selvinnyt sen takia, että olen voinut esim. vuokranantajalle ilmoittaa, milloin on ollut vikaa toiminnoissa. Kesällä seurailin, kun miesystävä tyhjensi vesiputket ja laskeutui ketterästi pumppukopin pohjalle. Silloin viimeistään valkeni, ettei minusta olisi ollut omakotiasujaksi. Nyt on muuten matot käytetty hangessa ja lähden latua tekemään. Pakkasrajoilla ollaan eli noin 15 astetta, mutta aurinko alkaa jo lämmittää. Viikonloppuna katselimme, että männyn rungolla vesi alkoi valua auringon siihen paistaessa, vaikka oli pakkasta kuten tänään.
Kyllä minäkin teen jälleen ladun tuosta rannastani itselleni ja tuolle nelijalkaiselle "tytölleni"... Siellä muutkin saavat vapaasti hiihtää kunhan eivät valita... Latu seurailee rantoja ja on n. 7 km pitkä... Latuhöylä on valmiina ja moottorikelkka onkin jo käytössä... Lenkkeily muuttuukin osittain hiihdoksi... Tämä sitten kun sää on vähän keväisempi...
Yleisiä latuja on jo paljonkin valmiina, mutta kiellot siellä syrjivät tuota "ystävääni"...
tällaisesta lumisesta ja kylmästäkin..
Lumi on tosiaan kevyttä vitilunta, jota on helppo kolalla siirrellä..
Hieno talvi tosiaan..
tosiaan olla vanhanajan pitkä talvi. Lasten ollessa pieniä 1980-luvulla oli talvea joko ennen joulua tai joulun jälkeen. Suksia piti uusia koko ajan, vaikka vanhojakaan ei ollut paljon käytetty.
Minun puolestani sellaisen saisi vetää yli vuodenajoista :))
Kun mittari näyttää -10 se just´menettelee, enemmällä ei tee mitään. Olen aikans vilukissa, vaikka liikun talvellakin päivittäin ulkona ei se vilutukseeni auta.
Kaulahuivi tiukasti suunedessä, hengityksen helpottamiseksi jne.
Tiedä milloin se noin on muuttunut, lapsenahan suorastaan asuttiin talven lumileikeissä.
oli muutama melko ihanteellinen päivä. Pakkasta viitisen astetta ja pehmeää höytälunta joka paikassa. Erityisen liukasta ei ole ollut, joskus etupiha on jääkenttänä. Parina viime talvena olen voinut raivata metsää miltei läpi talven, nyt voin rauhassa keskittyä muihin hommiin. Ei kai ne kovat pakkaset erityistä herkkua ole kellekään.
Lumityöt ihan mukavaa kuntoilua,mutta nämä pakkaset ei,nytkin mittarissa 25,että hintaa tulee tälle talvelle lämmityksen vuoksi.
Muuten on ihanaa kun on kunnon talvi,vaikka minulle riittäisi kyllä pakkasta 10 astetta,ja hyvä lumipeite.
Lämmitän puilla paljolti kattilaa,kevätkesällä klapikoneella tehtiin klapeja,tässä kylässä on kaveri joka käy taloissa tekemässä puut,kuivat puut kellariin ja nyt niillä on mukava tupaa lämmittää.
Takassa tuli ja villasukat jalassa,eipä sitä muuta kaipaa,hiihtämään tekisi mieli,mutta lupasivat vähän lauhtuvaa loppuviikoksi,ehkä sitten pääsen koiran kanssa metsään hiihtelemään.
Tyytyväinen olen minäkin elämääni,olen oppinut yksin elämään ja nauttimaan elämän pienistä iloista.
jatkan lumitöitä ja teen ladun. Ensi kertaa hiihtelen tänä talvena sillä aikaa, kun tuli palaa. Pakkanen kylläkin on kiristymässä. Yksin minäkin näitä hommia hoitelen.
Kun alle 10:n vuotinen pentu raahataan tuiskuaamuisin 5:n tietämissä lumitöihin avaamaan 300m:n tilustietä niin hauskuutta tuli loppuiäksi.
Minulle oli tehty pienempi lapio jota jaksson heiluttaa.
Jälkeä ei paljon tullut mutta töissä piti olla.
Tätä jatkui 17-vuotiseksi.
Raivostutti pk_seudun pentujen vinkuminen valkeasta joulusta.
Kävi mielessä toivomus että tulisivat hemmetti tänne nauttimaan siitä!
Meillä pk-seudun pennuilla taisi olla lunta itselläkin, ainakin useammin kuin nykyään.
Huvilalla isäni teki lumitöitä oikein mielellään, en yhtään muista, olisivatko veljeni joutuneet auttamaan.
Minä en ainakaan joutunut, onneksi. Ymmärrän kyllä hyvin suhtautumisesi lumitöihin.