Onko kenelläkään kokemusta lapsien puheesta, jossa kirjaimet vaihtavat paikkaa? Eli esim.
"keikko" =kiekko
"meikka" = miekka
jne.
Oletteko saaneet lapsellenne lähetettä puheterapeutille??? Lapsilla muitakin kehitysviiveitä...
"keikko" =kiekko
"meikka" = miekka
jne.
Oletteko saaneet lapsellenne lähetettä puheterapeutille??? Lapsilla muitakin kehitysviiveitä...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä on aivan samanlaisii "virheitä" puheessa, mut neuvolassa sanottiin et lapset oppivat puhumaan yksilöllisesti ja puheterapeutille lähetetään jos vielä 5-vuotiaana samanlaisia ongelmia puheessa!
Älä siis ota vielä stressiä, kyllä ne sanat vielä tulevat suusta oikein sanottuna!! =)
Nuo ovat tosiaan hyvinkin tavallisia "virheitä" tuon ikäisillä, kuuluvat monella yhtenä osana normaaliin kielen kehitykseen. Jos kuitenkin lapsillasi on muunlaista viivettä todettu, ei olisi mielestäni yhtään pahitteeksi käydä puheterapeutin arvioinnissa. Hän pystyy katsomaan tilanteen ammattilaisena, ja näkee hyötyykö lapsi kenties tässä vaiheessa terapiasta vai seurataanko tilannetta.
Useilla paikkakunnilla näyttää olevan tuo "tapa", että vasta 5-vuotiaat saavat puheterapiaa, mikä on kyllä usein resurssikysymys. Nimittäin monet puheen häiriöt voitaisiin hoitaa huomattavasti helpommin, jos asiaan päästäisiin "käsiksi" aiemmin. En nyt siis tarkoita puhtaita r- ja s-vikoja, vaan laajempia ongelmia tuottamisessa/ymmärtämisessä, jotka yleensä ovat nähtävissä hyvinkin 3-4 -vuotiaina. 5-vuotiaana lapsi on ehtinyt jo oppia niin pitkälle "väärin", että totuttujen mallien muuttaminen on vaikeaa. Eli itse veisin mieluummin liian aikaisin, jos siihen on mahdollisuus, kyllä puheterapeutti sitten toteaa käynnin turhaksi, jos näin on.
joo, "irumoi", "keräpärri", "ohmelja", jne. Puheterapeutilla käyty kohta vuosi, muksu menee elokuusssa eskariin. Joko se ärrä tulee ihan kohta tai menee ainakin vielä vuosi. Kuinka kauan terapiaa on mielekästä jatkaa, jos mitään edistystä ei tapahdu?! Osaan mä niitä drn drn- juttuja itseki opettaa.
Koko juju on siinä, että kotona harjoitellaan PÄIVITTÄIN.Puheterapeutti antaa eväitä eteenpäin, varsinainen työ tehdään kotona.
...ehkä yrittää päästä esim. neuvolan kautta neurologisiin tutkimuksiin, jos on muutakin kehitysviivettä. kartottavat samalla puheterapian tarpeen ym.
vanhempi puhui kolme vuotiaana h-kirjaimen joka sanan ensimmäiseksi:hänään hennään hitten hääkäriin. kouluikäisenä löytyi sitten kapea-alainen lukihäiriö kuulun tekstin ja kirjoittamisen välille.
nuorempi taas on selvinnyt ilman lukihäiriötä vaikka pienenä ei diftongeja tuntenutkaan vaan venytti kaikki: tooli, aarinko, vaahtii, veelä.
jos asia itseä vaivaa, kannattaa käydä puheteraupeutilla ja kuulla hänen mielipiteensä.
Minäkin puhuin lapsena epäselvästi, ja juuri diftongit olivat vaikeita (tuoli = tooli - tosin se ei ole paras mahdollinen esimerkki, koska meilläpäin kuului murteeseen, että tuoli = tooli...). Koulussa ekaluokalla diftongit mietityttivät kirjoituksessa: pyörä vai pöyrä, pöytä vai pyötä...muistan yhä pohtineeni niitä hiki hatussa. Ja minusta tuli sentään puheterapeutti! =) =)