Olemme alkamassa sijaisvanhemmiksi.Meille olisi tulossa 3-4 sijoituslasta.Omia meillä on kotona vielä 3.
Miten te kokeneemmat olette toteuttaneet sijoituslasten vanhempien tai sukulaisten vierailut?Tapaavatko teillä vai jossakin muualla?Entä voiko perhe käydä viikonloppuisin vaikka mökillä,sijaislasten kanssa tietenkin,vai pitääkö nuo tapaamiset hoitaa juuri viikonloppuisin?Tarkoitan siis sitä,että voiko perhe jatkaa omaa tavallista elämää sijaislasten kanssakin?Onhan perheessä kuitenkin myös biolapset,joita myös täytyy huomioida.
Miten te kokeneemmat olette toteuttaneet sijoituslasten vanhempien tai sukulaisten vierailut?Tapaavatko teillä vai jossakin muualla?Entä voiko perhe käydä viikonloppuisin vaikka mökillä,sijaislasten kanssa tietenkin,vai pitääkö nuo tapaamiset hoitaa juuri viikonloppuisin?Tarkoitan siis sitä,että voiko perhe jatkaa omaa tavallista elämää sijaislasten kanssakin?Onhan perheessä kuitenkin myös biolapset,joita myös täytyy huomioida.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tarjolla 3-4 lasta! Ottakaa! Milloin nuo 3-4 lasta on teille tulossa. Eikö Pridessä puhuttu mitään tuollaisista mökkeilyistä yms. Lapset voivat toki mennä tapaamisiin vanhempiensa ja sukulaistensa luo - tietenkin. Ei siinä teitä tarvita millään muotoa.
Onko teidät otetty pystymetsästä?
olisi minun lapsi tai muuten minulle läheinen.
että teidät pakotetaan väen vängällä sijaisperheeksi. Ei todellakaan kannata, kun noin väkinäistä on jo ennen aloitusta. Todennäköisesti ette pärjäisi alkuunkaan lasten ja näiden lähipiirien kanssa - kun asenne on mikä on. Vai olenko väärässä? Maailmassa on tuhansia muitakin ammatteja. Älä lähde sijaisvanhemmaksi, jos pelkäät ja uikutat jo ennen alkua.
Arvostan sijaisvanhemmassa seuraavia ominaispiirteitä: ilo, huumori (ehkä sisäinen / ei vitsien veistely / ei lasten nolaaminen "hauskoilla jutuilla"), ymmärtäväisyys, joustavuus, välittäminen. Aivan hirveä lista - siis varmaan täysin mahdoton kenelle tahansa ihmiselle.
Mutta mitä en arvosta: äärimmilleen viety kontrolli, määräävyys, vakavuus, tärkeys, paremmuus (yläpuolelle asettuminen), kaikkitietävyys, jatkuva tarvitsevuus ja "kotiin päin" vetäminen (siis omille jälkeläisille ja omaan pesään). Aivan hirveä lista tämäkin. Mutta valitettavan mahdollinen.
Olisiko mahdollista ottaa hieman enemmän piirteitä tuosta ylemmästä sarakkeesta? Silloin voisi vaikuttaa parantavasti mahdollisesti kymmenien ihmisten elämään. Jos alasarake johtaa, tulos on päinvastainen. Silloin saa aikaan surua, vihaa, pelkoa, pettymystä...
Itsetutkiskelun paikka tämä sijaisvanhemmuus. Niinkuin ihmisyyskin.
voitte jatkaa normaalia elämäänne mökkeilyineen päivineen:) Sijaislapset tapaavat yleensä vanhempiaan kerran kuussa, toiset vain pari tuntia, toiset koko viikonlopun. Aikataulut sovitaan hyvissä ajoin, joten näin myös omaa elämää on helppo suunnitella.
Kuitenkin huolestuin hieman tuosta "meille on tulossa 3-4 sijaislasta." Toki tämä on mahdollista, mutta oletteko varmasti ajatteelleet asian loppuun asti? Sijoitettu lapsi tulee yleensä vaikeista oloista ja hän on konut elämässään paljon kurjia asioita. Tällainen lapsi tarvitsee aikaa, aikaa ja vielä kerran aikaa höystettynä suurella määrällä rakkautta ja syliä. MITEN IHMEESSÄ EHTISITTE SITÄ TARJOTA sitä sijoitetuille lapsille kun teillä on biolapsetkin vielä nuoria?? En oikein usko, että tällaisessa tilanteessa kukaan voisi hyvin, ette te loppuun palavat vanhemmat, eivät biolapset, eivätkä sijoitetutkaan...
Miksi ette ottaisi aluksi vain yhtä (tai jos pohditte tästä toimeentuloa niin kahta) lasta? Näin koko perhe saisi totutella uuteen elämäntyyliin hiljalleen ilman valtaisaa kertarysäystä? Toki jatkossa voi lapsia tulla lisää jos tuntuu aidosti sille, että aikaa ja voimavaroja riittää.
Ymmärrän mitä aloittaja tarkoittaa ja on ikävää,että suurin osa vastauksista on aina näin epäasiallisia.Oikeita neuvoja täältä on näköjään turha useimmiten kysyä.Aloittajalla varmaan on tosiasiat kuitenkin tiedossa ja hän halusi muiden kokemuksia.
no meidän kokemuksemme mukaan perheeseen tosiaan kuuluvat niin bio kuin sijoituslapsetkin,joita meilläkin on 3 ja 3.Ja tarkoitus on,että kaikki otetaan yhtälailla huomioon.Eli perhe jatkaa elämäänsä lähes kuten ennenkin ja tietenkin koko porukka yhdessä.Meillä tapaamiset ovat sujuneet niin,että viikolla joidenkin lasten sukulaiset tulevat joko käymään meillä tai he menevät yhdessä johonkin ja viikonloppuisin jotkut lapset menevät biokoteihinsa ja ovat muulloin meidän matkassa.mekin mökkeilemme paljon.
Meillä tämä on sujunut hyvin ja koska olemme aina mökkeilleet,eivät biolapsemmekaan ole joutuneet luopumaan mistään sen kummemmin.Voimia ja tsemppiä vaan teille!
mutta lasta (erityisesti jos hän on pieni) kohtaan on väärin, jos hänen kanssaan sijoitetaan samaan aikaan 2-3 muuta lasta. Ja erityisesti jos lapset ovat eri perheistä. Ja kun omiakin on noin paljon.
Olisiko asiallinen neuvo ollut, että no, vaikka teitä noin kovasti ihan käytännön kysymyksetkin pelottaa, ottakaa ihmeessa vaikka 3-4 lasta ja tehkää yksi omakin lisää. Kriisiperheenäkin voitte tietenkin toimia siinä sivussa. Se olisi varmaan ollut asiallinen vastaus tällä palstalla.
Ajatelkaa lapsia ja edes vähän lasten läheisiäkin.
Itsekin sijaisperheen vanhempana kuulostaa melko hurjalta tuo 3-4 lapsen tulo perheeseen. Ainakin viestin perusteella sain kuvan että olisi tulossa samoihin aikoihin. Ei voi toimia.. ainakin vuosi (ja sekin aika vähän) pitäisi olla lasten tulon välillä. Meillä lapsi (nyt jo 10v)ollu parisen vuotta ja nyt alkaa tuntumaan siltä että on oikeasti rauhoittunut ja kotiutunut, ja siltikin edelleen lähes joka ilta itketään äiti-ikävää ja pettymystä kaikkeen.. en mitenkään käsitä miten neljän samassa tilanteessa olevan kanssa voisi jaksaa. Ei siinä voi hyvin lapset eikä vanhemmatkaan. Sijaislapsi tulisi ottaa ainoastaan silloin jos todella haluaa tätä auttaa ja tukea, kuuden-seitsemän lapsen kanssa niin ei voi käydä. Ja sijoituslasten kanssa ei asiat ole niin yksinkertaisia kuin "omien", koska sijoitettavat lapset saattavat olla olleet jo useammassakin sijoituspaikassa ennen teille tuloa, eivät omat lapset koskaan kyseenalaista miten asiat hoidetaan, koska ovat tottuneet oman perheen toimintaan. Sijoitetulla lapsella voi se vuosi mennä jo ihan siinä että opitaan puolin ja toisin toisten tavoille.
Ja jo yhden, saati sitten 3-4 lapsen kanssa joudutte kyllä omissa aikatauluissanne joustamaan. Yleensä sijaisperhe hoitaa kuljetukset ja hakemiset ja jos vaan vanhemmat pystyvät pidemmän ajan lapsiaan pitämään niin esimerkiksi kouluikäiselle viikonloput on melkein ainoita mahdollisia "pidempiä" tapaamisia, kun arkena on koulu. Ainakin omasta kokemuksestani voin sanoa, että ilman muuta joudutte aikatauluissa joustamaan, ja mielestäni se on ihan luonnollistakin. Ja varautukaa myös siihen, että teidän tulee olla lähes aina käytettävissä. Meillä ainakin on niin, että vaikka lapsi käy periaatteessa joka toinen viikonloppu äidillään, niin jos tällä on huonompi kausi meneillään niin voi olla että lapsi joudutaankin hakemaan kesken viikonloppua kotiin, oltiin sitten mökillä tai missä hyvänsä!
Miettikää huolellisesti, elämänne muuttuu varmasti täysin.
Itse kyllä olen tyytyväinen meidän tilanteeseen, ja nautin sijaisvanhemmuudesta. Mutta kuitenkin on hyvä ottaa huomioon kirjoittamani asiat, elämä todella muuttuu ja kulkee sijoitettujen lasten ehdoilla hyvin pitkälti. Joten jos siihen ei ole valmis, tulee miettiä tilannetta uudelleen.