Sopisiko cockerspanieli meille?

Laitan miten meidän cockerimme saisi elää niin on varmaan vähän helpompim kertoilla vastauksia,elikkä:
Asumme Helsingissä kerrostalossa(n.40-45neliötä),mutta lähellä on metsä(ei mikään hervoton metsä)jossa on koirapuisto,hyvät lenkki mahdollisuudet sekä paljon koiria leikkikavereiksi.
Perheeseemme kuuluu minä(40)ja lapsemme(11)ja(10)vuotiaat.
Koira saisi liikuntaa n.1-2h per päivä.

Montako tuntia aikuinen cockeri tarvitsee liikuntaa?
Jotkin on himo liikkujia, jotkin tulee toimeen parin tunnin lenkityksellä. Eli ihan yksilöstä riippuen. Ja mihin tottuu.

Onko kokemusta miten cockeri tulee toimeen mäyräkoiran kanssa?
Jos tarpeeksi ikä-eroa tai ainakin ei sukupuoli, niin miksi ei?

Minkä luonteisia ne ovat?
Yhtään tylsää päivää ei ole ollut. Lutusia ja suhteellisen helppoja. MUTTA urokset saattaa olla todella dominoivia. Kysele kasvattajalta vanhemipie/sukulaisten luonteisa.

Mitä harrastatte cockereidenne kanssa?
Lenkkeilyä, mejää, näyttelyistä, agilityä, tokoa. Melkein laji kuin laji käy. =)

Onko näyttelykoiran turkki miten helppo?
Melko. Näyttely trimissä oleva pitää harjata n. viikon välein, muuten tulee takkuja. Korvia saa olla puhistelemassa lähes päivittäin, kun ne on aina sielä vesi- ja ruokakupissa. hupulla sitä voi estää.Lenkkeilyn jälkeen roskat pois ja talvella lumien sulatus. Mutta ei tuo turkki kovin mahdoton ole. Ja sillon jos teitää että ei ole menossa näyttelyihin, koriste karvat pois. Koiran ja omistajan elämä helpottuu. Kuitenkin kannsaatta muistaa, että jokaisella koiralla on erinlainen turkki.

Miten näyttely ja käyttölinjaiset cockerit eroavat toisistaan?
Kuten nimikin sanoo. Käyttikset energisiä, ja melkein vaativat tekemistä, mitä välttämättä show-linjainen ei vaadi. Myös ulkonäkö eroaa, ainakin turkin kohdalta. Käyttölinjaisella ei niitä rusaita koriste karvoja ole. Myösikin runko enemmän laatikkomainen, mutta mielestäni myös ehkä "terveemmän" mallinen.

Kumpi sopii paremmin ei-metsästävälle perheelle?
show.

pakko lisätä että vaaleammalla cockerilla usein helpompi turkki, mustat on yleensä tuuheampia. itellä musta- valkonen ja sen mustissa läikissä kasvaa pidempi karva. onhan niitä tietty räjähtäneitä vaaleitakin, varsinkin kun kohtu on poistettu... meidän cockerit jaksaa liikkua lähes loputtomiin mutta jaksaa pötkötellä kotonakin, kunhan saa olla lauman kanssa. ja niiden turkit ihan erilaiset, ja luonteet...

ensimmäisen ikioman koirani seitsemän ja puolivuotta sitte Flyersin kennelistä. Cockeria suositelttin koiraihmisten puolelta minulle enrgisyytensä takia. Hyvä kenneli oli ja mukava kasvattaja. Mitään sairauksia ei ole ollut. Turkki on siinä mielessä vaativa että menee tosi helposti takkuun. Ihanampaa koiraa en osaisi kuvitella!! Energinen adhd, mutta myös älykäs, itsevarma ja tulee kaikkien koirien jaihmisten kanssa toimeen. Aina iloinen hännänheiluttaja jolla riittää virtaa edelleenkin. Myös loistava lasten kanssa, älykäs koira jolla on tilanne tajua. Erittäin itsepäinen, käytiin kaksi vuotta Tokossa, ja siksi tottelevainen ja käytöstavat omaava. Etten sanoisi täydellinen koiruus ja perheenjäsen :) Cockeri vaatii tekemistä ja ulkoilua, mieluiten vapanakin välillä. Fiksu koira joka tarvitsee myös älyllisiä haasteita. Selvät säännöt ja rauhallinen määrätietoinen koulutus auttaa arjessa. Suosittelen lämpimästi, mutta vain silloin jos tosiaan haluaa erittäin aktiivisen koiran :) (Tietysti kaikki koirat ovat yksilöitä ja olen kuullut että rauhallisempiakin versioita on olemassa :D)

Häntään jos kiinnittäisi kakkuvispilän tulisi monet kakut vispattua. :D No nämä seuraavat ovat muistikuvia...minulla oli kymmenen vuotta musta cockeri. Sen ikiuneen nukuttamisesta tuli tänä keväänä kuusi vuotta. Se piti nukuttaa, kun sille tuli kasvaimia ympäri kehoa ja samoin suun limakalvot kasvoivat muodottomiksi, joka puolella jotain. Levisi hirveän nopeasti, kuudessa viikossa, pienestä nuppineulan pään kokoisesta pisteestä ja kuonoon tulleesta värimuutoksesta.. :( Ihmettelen vieläkin kuinka se jaksoi olla päällisin puolin niin iloinen ja virkeän oloinen , vaikka oli jo sairas.
Mutta itse koiraan.. Todella ihana pakkaus, oppivainen ja iloinen.Tosin osasi kyllä vähän turistakin nuorempana, mutta vanhemmiten lepsuuntui. Tuntui, että kun pikkuisen vihjaisi niin jo teki, toki tietysti alkuun piti kouluttaa. Meillä oli iso piha ja se sai juoksennella siellä vapaana. Sen suurta huvia olikin juosta nenä maassa ja puskissa nuuskuttelemassa, ylös ajava koira kun on. Rotua vaihdoin kuitenkin sen takia, että se aika pienikokoinen, tämä oli narttu, ja turkki oli tuuhea ja vaatii loppujen lopuksi aika paljon. Muistaakseni trimmaus kolmen kuukauden välein. Tein sen itse, mutta jos nyt ottaisin cockerin käyttäisin sen trimmattavana, sillä sen trimmaus on työlästä, kun ei osaa kunnolla. Cockerin kauneus kuitenkin on siistissä trimmatussa turkissa, vaikka se olisi leikattukin vähän lyhemmäksi tai muotoiltu, mutta kuitenkin. Minulla se lopputulos oli enemmänkin kynitty.... :) Tassukarvat on myös nopeasti kasvavat ja paksut, sekä myös korvien karvoja lyhensin, koska ne roikkuvat ravassa. Kupit luonnollisesti sellaiset korkeat yläosastaan kapeat, että korvat jäävät kupin ulkopuolelle.
Yhteenveto.... cockeri on viisas ja sillä on ilmeikkäät silmät, mielen ailahtelut näkyvät niistä. Se on erittäin iloinen ja reipas koira, mutta vaatii kuitenkin järjestelmällisen kouluttamisen. Mitä enemmän sen kanssa vietät aikaa, sen viisaampi siitä tulee. Liikuntaa vaatii, määristä en osaa sanoa.
Lähdenkin seuraavaksi fiilistelemään cockeri-kenneleiden sivuille.... :)

Meillä on 1,5 vuotias cockeri. Trimmaan kotikoiraamme itse ja muu karva onkin kunnossa, mutta takajaloissa koiralle on tullut takkukasoja, ja takut ovat ruvenneet huovuuntumaan ja nyt jaloissa on sellaiset pienet pallot. saisiko näitä millään pois?? Saksilla on turha yrittää, koska pallot ovat niin isoja, ettei niitä saa leikattua, onko ehdotusta miten nämä saa pois??

Muistakaa, että cockereissa löytyy myös hulluja yksilöitä, varsinkin yksivärisissä.
Jos ottaa cockerin, en suosittele yksiväristä (itselläni punainen cockeri, jolla raivosyndroomaa)

http://www.ladysplits.com/id9.html

Cockeri on ykkönen! "häntä joka koiraa heiluttaa" vieressä köllöttää 1,5 v punainen uros..kovaa päätä riittää kokeilee ja kokeilee, mutta hyväntahtoisesti ei aggressioita, muutaman kerran kylläkin toiselle koiralle rähjännyt, koska erittäin omistushaluinen leluistaan ja omistajastaan..vauhtia riittää ja koirasta saa nanosekunnissa satalasissa olevan leikkikaverin aina valmiina niin menoon kun näin sadepäivinä sohvalle..
iso koira kompaktissa koossa!
Turkki vaatii hoitoa paljon päivittäin, viikoittain kuukausittain mutta yhdessä AINA iloisen hännänheiluttajan kanssa sekin on mukavaa

kiitos erittäin paljon jutuista.huomenna tulee cokkeri vauveli poika!!!yhteinen taipaleemme siis alkaa:)))))))odotan aktiivista lennkkeily kaveria!!!!!

Kyllä cockerista saa aivan mahtavan kaverin. Meillä juossut nyt nelisen vuotta virosta tuotu Black and tan käyttislinjanen uros :) Aivan mahtava kaveri ja tulee hyvin toimeen 6vuotiaan pojan, 11pojan ja omistajansa, 14vuotiaan tytön kanssa!
Hieman omistuksen ja puolustuksen haluinen, mutta uskoo kun komentaa. Löytyy omapäisyyttä mutta silti nopea oppimaan. Korvat kyllä metsästäessä hakusessa...
Lintu tulee nätisti takaisin, mutta välillä ei meinaa metsästä pois lähteä :D
Kotona kuitenkin hyvin rauhallinen sohvanvaltaaja joka haluaa rapsutuksia kaikilta

Meilla oli mustavalkoinen cockeruros. Tana kesana jouduimme laittamaan sen ikiuneen, koska munuaiset lakkasivat toimimasta. Poika oli 11-vuotias, siis jo lahes "vanhus".
Kokemukseni meidan cockerista: iloinen, energinen, leikkisa, huumorintajuinen. Joku tuolla jo mainitsi, etta uroscockeri voi olla melkoinen isanta. Samoin oli meiidan koiramme. Minua, perheen narttua, totteli ja palvoi mutta mieheni kanssa silla oli jatkuva kilpailu isannan paikasta. Oli jonkin verran omistushaluinen ja mustasukkainen. Vieraille tosin ystavallinen ja erittain lapsirakas! Vieraiden lapsienkin kanssa oli semmoista painia ja riehumista, eika se koskaan rajummassakaan leikissa murahtanut lapsille.
Meidan cockerimme kanssa tein paivan aikana kolme lenkkia: aamulla n. puoli tuntia, toiden jalkeen samoin ja illalla pidempi noin tunnin-puolentoista mittainen. Lisaksi noutamisleikit ym. kotona. Hieman vanhempana poika alkoi laiskistua ja siita tuli melko mukavuudenhaluinen. Sateella sita ei tahtonut saada ulos millaan.
Suosittelen cockerspanielia lampimasta iloiseen, suht energiseen perheeseen. Jos teilla on lapsia, niin sita onnellisempi on cockerinne! Itse aion surusta toivuttani hankkia samaa rotua olevan koiran, ehka nartun talla kertaa, niin paasee isantakin helpommalla ;)
Huomionarvoisia seikkoja: turkin hoito, korvien puhdistaminen ja ehdottoman tarkeaa pitaa korvien sisakarva lyhyena sankena. Muuten tulee helposti korvatulehduksia. Myoskin, cockerit ovat erittain usein vehna-allergisia, joten suosittelen ottamaan huomioon mahdollinen erikoisruokavalio.

Cockeri on alati häntää heiluttava, iloinen, uskollinen, useimmiten pehmeä spanieli. Se ei todellakaan vaadi kovaa koulutusta eikä mitään kovia otteita. Usein jo se, että murahtaa koiralle, saa sen melkein matalaksi. Äärimmäisen hellyydenkipeä, pussailee aina. Miellyttämishaluinen, nöyrä, haluaa olla niin kauheasti mieliksi.

Huonoina puolina mainittakoon joskus jopa ärsyttävyyteen menevä into olla ihmisen lähellä. Jotkut eivät tykkää siitä että cockeri pyörii ja hyörii ympärillä ja hyppii päälle. Jotkut yksilöt saattavat olla herkkähaukkuisia tai olla mustasukkaisia leluistaan. Yleensä kaikki cockerit tulevat toimeen toistensa kanssa, mutta sosiaalistuminen pitää tehdä huolella, sillä cockerista tulee helposti roturasisti. Eli ne on vietävä tutustumaan pentuina muihinkin koiriin kun spanieleihin (esim. isot koirat, pienet koirat, lyhytturkkiset koirat, pitkäturkkiset koirat).

Turkissa on tietenkin töitä. Mustassa on ylivoimaisesti eniten töitä. Punaisen ja mustan on sanottu kantavan raivosyndroomaa, mutta onneksi kaikki punaiset ja mustat eivät vihaisia ole. Muitakin värejä löytyy paljon, esimerkiksi blue roan on aivan älyttömän hyvännäköinen! Turkki kannattaa pitää näyttelykunnossa, jos näyttelyihin meinaa mennä. Jos koira on pallipuoli, niin pitää edes jossakin kunnossa, turkkia ei saa jättää leikkaamatta ja nyppimättä (= tulee takkuja ja pyörteitä, jotka on erittäin kivuliaita koirille, koska kiristävät).

Terveys on tällä hetkellä ihan ok. Kasvattajaa valitessa kannattaa katsoa Koiranetin sivuilta, millaisia koiria on käytetty jalostukseen. Kantsii ottaa myös huomioon yksittäisten koirien lonkkatulokset, ei katsoa liian tiukalla silmällä. Esimerkiksi A/A & B/B -vanhemmista voi tulla C- tai D-lonkat, omistajan takia. Pentua ostaessa ehdottomasti tavattava vanhemmat livenä ainakin kerran ja katsottava, onko koirassa puutteita. Esimerkiksi liian pehmeä luonne (tai jopa arka, oli koira arka pentuna tai aikuisena) on hälyttävä merkki. Itse en ottaisi pentua vanhemmista, joiden lonkat on huonommat kuin B/B. Tai jos jompi kumpi vanhemmista on ollut erittäin epävarma pentuna. Se heijastuu usein pentuihin.

ylläoleva kirjoitus on kyllä tosi hyvin kuvaava elämää cokerin kanssa, varsinkin tuo ärsyttävyyteen menevä into olla ihmisen kanssa :) vessassakaan saa rauhassa käydä kun tuon on uniltaan jolkotettava perään :)

kerron blogissani omasta elämästäni cockeri neitoseni kanssa, lukaise jos kiinnostaa. http://turjamiini.blogspot.com/

Moikka, perheessämme on ollut useampi cockeri:


Vähintään tunti päivässä, pissatusten lisäksi, riittää. Jaksaa toki paljon enemmänkin, me viemme yleensä 2-3h pissatukset.

En tiedä mäyräkoirasta mutta tämä nykyinen on ainakin tullut suurimman osan kanssa toimeen.

Järvenpäästä ostimme, koitin googlettaa mutta en löytänyt kennelliä jostain syystä?

Meidän koiramme on luonteeltaan rauhallinen ja kiinnostunut omistajan tekemisistä, kovasti nuolee jalkoja/käsiä iltaisin ja aamulla sängyssä.

Kovasti tykkää juosta vapaana mutta lelujen kanssa vähän hankaluuksia, ei mielellään haluaisi antaa niitä ja murahtelee leikillä jos koittaa ottaa, mutta ei kuitenkaan silleen agressiivisesti. Tuo kyllä lelun luokse mutta antaminen on eri juttu. Saattaa villiintyä ulkona lelusta mutta pitää vain tehdä niin, että ei anna huomiota ja jatketaan matkaa koiran rauhoituttua.

Noidenhan pitäisi olla riistaviettisiä, mutta tuntuu että meidän koiramme on jotenkin laumaviettinen, ei huomaa vaikka lintuparvi pölähtäisi metrin päässä mutta kirmaa ulkoiluttajien väliä välillä. Voi myös johtua siitä, että emme sitä metsästämiseen ole koulutettu. Miellättymishaluinen ja kannattaakin opettaa.


Ei sen kummemmin harrasteta mitään muuta kuin ulkoilua. Värivirheinen niin näyttelyt jääneet väliin, ja muutenkin tuntuu että vähän turhaa hifistelyä sellaiset näyttelyt :)

Kennelinomistaja, jolta tuon koiran ostimme, varmaan sätkähtäisi jos tietäisi että emme trimmaa koiraa oikeaoppisesti. Eli turkista en osaa sanoa.

Cockerista saa mukavan kaverin, saattaa "saalistaan" vahtia ja "saaliin" antamista kannattaa harjoitella.

Olisipa kiva kuulla aloittajalta, että oletteko tyytyväisiä valintaanne.
Meillä on tällä hetkellä 2 v. blue roan cockeripoika ja ihan paras veijari maailmassa :D
Rauhallinen, iloinen, hieman yltiösosiaalinen, joka mielellään vetää hihnassa. Agilityssä rohkea ja tekee mitä vain saadakseen nakkipalan lopuksi. On aivan ruokahullu, mutta uskoo, jos täytyy keittiöstä häipyä. Suusta saa ottaa minkä tahansa ilman taistelua.
Jaksaa kulkea ulkona loputtomiin, eikä ole murissut ihmiselle koskaan.
Rakastaa turkin hoitoa ja kynnetkin leikataan ihan sulassa sovussa.
Täydellinen, eikö

vielä tähän keskusteluun näin myöhässä, pakko on kyllä kehua maasta taivaaseen tuo cockerin luonne! meillä oli ennen ihmisille ihana sakemanni, mutta sairaalloinen ja koirille agressiivinen...että vertailukohde on mitä on mutta nyt kohta vuoden meillä ollu cockeripoika on kyllä aivan täydellinen yksilö! blue roan väritykseltään ja todella kiltti kaikille, saattaa haukahtaa lenkillä leikkisästi toiselle mutta ei ikinä ole rähjännyt :)
lisäksi poika on todella nopea oppimaan, pari agikurssia on jo käytynä ja pentutokoakin aluksi ja kotona vielä kaiken maailman temput hallussa kun on ne cockerin tosi persoja nameille!
turkista sen verran että EN todellakaan pidä helppohoitoisena sitä turkkia, vaikka kaksivärinen ja tavallista huonokasvuisempi turkki onkin pojalla. Siinä nimittäin riittää kampaamista/harjaamista/leikkaamista melkein joka päivälle ja ainakin kerran kk pakko trimmerillä ajaa näyttelycockerille sopivat kohdat (vaikka ei näyttelyssä ole kertaakaan käyty...)ja antaa kasvaa tietyt, sillä itse pidän esim. pitkistä korvakarvoista :) trimmeri vaan sitten käteen jos on pahat takut tullu! lisäksi tekemällä oppii, itse en ennen viime syksyä ollut eläissäni trimmeriä kädessä pitänyt ja nyt jo näyttää kelvolliselta tulos haha
Koira on kennel FENBROOKista Järvenpäästä, suosittelen todella lämpimästi! todella hyväluonteisia, mukava ja osaava kasvattaja ja korkeatasoisia näyttelycockereita

Meidän koira on cocerspanieli uros punainen ja on todella agressiivinen(ei kastroitu)

Hei!Meillä on cockeripentu.Aikuinen cockeri on todella liikunnallinen,joten kaipaa paljon liikuntaa.Toisesta kysymyksestä en ole kovin varma,koska koiramme on vain kerran tavannut mäyräkoiran.Mutta hyvin ne kyllä tuli toimeen.Ostimme Kennel jalabellesta.Ne ovat hyvin liikunnallisia,Ainakin meidän koira on melko huomionkipeä(=Se tahtoo melkein koko ajan leikkiä.Ainakin kuulemani mukaan niistä saattaa jostain syystä tulla vanhentuessaan agressiivisiä,mutta ei tietenkään kaikista,jos ne kouluttaa oikein..Nyt tällä hetkellä emme vielä mitään,koska onhan se vielä pentu.Ehkä myöhemmin agilitya,koska onhan cockerit ihan huippuja siinä.
Turkki ei ole kovin helppo.En vaan ole ihan varma näyttelykoirista,koska koiramme ei käy näyttelyissä.Mutta muuten cockerin turkki ei ole helppo.Seuraavasta asiasta en ole ihan varma..No varmaan sitten sopii parhaiten näyttely.

Meillä on blue-roan tyttö, vajaa 6kk. Energiaa riittää, itse on välillä ihan tööt. Meillä on ollut aiemmin 3 spanielia joista 2 jenkkiä. Ei suuria eroja luonteissa, mutta jenkin turkki on paljon vaativampi. Coceri on todellakin ihmistä rakastava ja touhuaa aina lähellä, rasittavuuteen asti. Tykkää kaikista siis.

Minulla oli aikoinaan coceri uros. Ihanampaa ja lempeämpää koiraa en tiedä.Oli täysin musta turkkinen. Turkin hoito erittäin vaativaa. Pitää todellakin trimmailla säännöllisesti. Ostin kuitenkin itselleni kunnon trimmilaitteet...joten kyllä sen turkin itsekkin saa siistinä pysymään. Pennusta kun heti totuttaa siihen. Vanhempana tuli kyllä selvästi "mustasukkaiseksi " .
Lempeydellä ja rakkaudella kouluttaen meidän ukkeli oli hyvin hallittavissa. Ei ikinä agressiivinen, ihmisille, toisille koirille
Rakastettava ,valloittava persoona.

Mistä teidän cockerit hankittu?

Moi, näitä juttuja luettuani miksi ihmiset ottaa pitkäkarvasen koiran jos haluaa leikata turkin lyhyeksi. Lyhytkarvaisissakin on aivan yhtäihania koiria kuin cockerit. Itselläni 2 cockeria ja 2 mäyristä jokainen saa näyttää kuin rodunomaisena pitää näyttääkkin vaikka ei näyttelyssä käydäkkään.

Kasvattaako ketään metsästys ja näyttelylinjaisten sekoituksia,vai pidetäänkö linjat aina erillään?
Tykkään cocereista,pienestä koosta ja niiden lempeästä luonteesta.
Mutta näyttelylinjaisen karva ,on liian paksua ja pitkää,ja maalla kun asutaan,niin koira kulkisi pihassa ja muuallakin aina mukana.Karvan kanssa saattaisi tulla sitten ongelmia.
Joten haeskelen ohuempi ja lyhyempi karvaista koiraa.Ja siksi kyselen.
Muita cocerin kokoista ja tapaisia rotuja,joilla lyhyempi/helpmpi karva,en ole löytänyt.En kuitenkaan halua ihan lyhytkarvaista kuten beaglea.Voitte laittaa ,jos jollain tietoa.
Metsätyslinjaista,ei varmaan edes myydä pelkästään kotikoiraksi tai kävelylenkeille seuraksi.

Joku kertoi aiemmassa viestissä cockerin takkupalloista jaloista. Jos ne takut ovat ihan hirveitä huopakasoja niin ne kannattaa kyllä kylmästi vaan leikata pois. Kyllä ne saksia tottelee. Pitää vaan leikata varovasti pikkusen kerrallaan ettei osu ihoon. Ja sama pätee kaikkiin takkuihin. Jos ei saa harjattua auki niin leikatkaa ne takut pois, älkää jättäkö niitä koiraan.

Takkuuntumisen estolääke on riittävän usein pesu hyvillä aineilla, säännöllinen trimmaus ja karsta. Cockerin turkille paras hoitoväline on karsta, ei kampoja tai harjoja.

Terve. Näyttää olevan 4 vuoden takaa aloitus viesteistä, tämä tulee helmikuussa 2014. "Coccerimme" on liki 3 vuotias. Helppo luonne, ihmisiin kiintyvä, hyvätapainen.Pidä huoli ettei se liho, eli säännöllinen ruokailu, ei namuja jne ylimääräisiä. Paino lienee n 12 kg.
Turkin harjaus säännöllisesti ja trimmaus ehkä 4 krt vuodessa. Huolehdi tassujen anturoiden välissä olevien karvojen leikkaamisesta, jottei sinne tule takkuja. Kynnet on myös hoidettava etteivät ne rapsuta kovin . Sen kuulee.
Pese hyvällä shamppoolla esim 3 kk välein jotta on siisti. Harjaa hampaat, kts ettei ole hammaskiveä. Katso korvat ja puhdista ne silloin tällöin. Haista hengitystä, se kertoo onko suussa tulehdusta.
Paras elämänpaikka on oma piha ja okt. Liikuntaa 2 tuntia pvä. Se ei väsy, ja kannattaa muista että sillä on riistavietti. Eli ole varma se palaamisesta jos päästät sen vapaaksi esim metsässä, jossa on lintuja, jäniksiä tai muita eläimiä.
Opeta se palkitsemalla "namuilla", jotta se sinua tottelee. Tämä meidän yksilö ei käy näyttelyissä, vaan saa olla ihan seurakoira.
Sitten: se on "ilmoittajaluonne" eli haukkuu jos epätavallista ilmaantuu. Mm kertoo jos näkee toisen koiran jne. Eli kertoo huoltajalle, että vastaan on tulossa. Tämä on eräältä osin hyvä juttu, toisaalta se saattaa antaa väärän käsityksen.
Haukku loppuu heti kun on tutustunut kohteeseen. Näin meillä.
Niin, ja alue on suunta 08, eli pohjois pohjanmaa.

Meillä on kolme vuotias cocceripoika. Hän on meille tullut kodinvaihtajana kohta kaksivuotta sitten. Hän on erittäin lupsakka ja kiltti. Rotu rakastaa lapsia. Meillä ei käytetä "höpöä" (nimi muutettu ettei häntä tunnisteta) näyttelyissä. Coccerit saavat esim lenkillä tai vaikka pupun nähdessään metsästysvietin ja lähtevät pupun perään. Coccerille kannattaa ostaa vahva naru ja valjaat. Meillä Höpö vetää ainakin ja sen tekee lujaa! On koiralle henkilökohtaista hyväksyvätkö toisen koiran.

Minulla on nyt vähän päälle 4kk ikäinen mustavalkoinen cockeriuros. Kyseessä on minun ensimmäinen koira. Aivan ihana tapaus!! Todella rauhallinen ja tottelevainen, sekä ennen kaikkea älykäs ja rakastettava! Osaa jo liki 20 eri käksyä menemättä sekaisin! Luonteeltaan on kova, mutta johdonmukaisella koulutuksella pennusta alkaa pikkuhiljaa kehittyä aivan ihana koti- ja harrastekoira! Hampaat ovat alkaneet vaihtua, mutta tuhoja ei ole tehnyt paitsi pienet hampaanjäljet on tuolissa ja tv tasossa. Ei piittaa, vaikka jäisi kotiin yksikseen: saattaa vain kääntää matot ja mennä sen jälkeen nukkumaan. :D Vapaana kulkee kuin unelma! Ottaa kontaktia minuun ja odottaa, jos poikkoilee liian kauas. On myös jo lähestulkoon sisäsiisti yöpissoja lehdelle lukuun ottamatta. Aivan ihana koira! Suosittelen lämpimästi englannin cockeria!

Tuhoaako cockerspanieli koko kämpän?

Hei! Haluaisin tietoa cockerspanieleista. Minkä laisia ovat pentuina? Irtoaako paljon karvaa? Ovatko helppoja opettaa sisäsiistiksi?

Hei Synonyym! Meidän cockerspanieli (tällä hetkellä 7v) on aivan ihanan lempeä blue roan -värinen uros. Pentuna oli todella utelias,kiltti ja hellyydenkipeä. Sisäsiistiksi oppi hyvin nopeasti, muutamassa viikossa, ilman sanomalehtien käyttöä. Arkeen tuli nopeasti rutiini eli aina syömisen yms jälkeen tiesi viedä pennun ulos. Lopulta alkoi itse viestittämään kun oli vessahätä. Karvaa ei meidän cockerista juuri irtoa. Pojumme on kotikoira, turkki ajetaan 2krt vuodessa lyhyeksi. Lyhyt turkki helpottaa koiran oloa varsinkin kesällä.

Täysin arpapeliä minkä luonteinen cockeri tulee. Cockereita on nimittäin moneen lähtöön. Annan ilmaisen vinkin. Ota selvää vanhemmista! Mikä voikin olla vaikeaa! Itse en ota enää yhtään koiraa, jonka molempia vanhempia en ole tavannut.

mun 150 rodun listalla on myös cockerspanieli