miltä kuulostaisi nimi

kohtuullinen

kysymys: Mitä anteeksipyydeltävää on kouluttamattomassa lähiöäidissä? Ja missä sellaisia on? Lähes kaikki synnytysikäiset naiset ovat käyneet nykyään Suomessa peruskoulun, ja useimmilla on myös toisen asteen koulutus. Lähiöissä asuu paljon ja monenlaisia ihmisiä, myös äitejä. Asumista varten lähiöt on rakennettu. Kaikki eivät halua asua keskikaupungilla tai kehäkolmosen takana.

Tuohon nimeen mennäkseni, onhan se vähän turhan pitkä. Mutta mahdollinen toki antaa. Minua miellyttää enemmän Maria Isabella kuin Marie-Isabel.

Primrose kirjoitti:

kysymys: Mitä anteeksipyydeltävää on kouluttamattomassa lähiöäidissä? Ja missä sellaisia on? Lähes kaikki synnytysikäiset naiset ovat käyneet nykyään Suomessa peruskoulun, ja useimmilla on myös toisen asteen koulutus. Lähiöissä asuu paljon ja monenlaisia ihmisiä, myös äitejä. Asumista varten lähiöt on rakennettu. Kaikki eivät halua asua keskikaupungilla tai kehäkolmosen takana.

Tuohon nimeen mennäkseni, onhan se vähän turhan pitkä. Mutta mahdollinen toki antaa. Minua miellyttää enemmän Maria Isabella kuin Marie-Isabel.

... ei kait se kenestäkään huonompaa ihmistä tee, jos on kouluttamaton lähiöäiti, mutta tiedät itsekin mihin tuolla termillä viitataan. Nimi joka antaa sen antajistaan sivistymättömän/hölmön vaikutelman on lapselle vain taakka elämässä, joten tuosta huomauttaminen on palvelus kaikille. Kouluttamaton lähiöäitikin voi antaa hyvän nimen, ja koulutetty citymamma uskomattoman typerän sellaisen, mutta tietyt nimet tuntuvat silti kasautuvan tiettyihin sosiaaliluokkiin toisia enemmän kuin pelkkä sattuma antaisi olettaa. Tuosta taisi olla tutkimuskin jokin aika sitten.

Vanessa Satu Marie-Isabel on aivan liian pitkä, ja tuo Satu keskellä tökkii kokonaisuuden kanssa. Vanessa Marie-Isabel taas on turhan överi, ellei sukunimi ole samaa kategoriaa.

Eräs lukija kirjoitti:

... ei kait se kenestäkään huonompaa ihmistä tee, jos on kouluttamaton lähiöäiti, mutta tiedät itsekin mihin tuolla termillä viitataan. Nimi joka antaa sen antajistaan sivistymättömän/hölmön vaikutelman on lapselle vain taakka elämässä, joten tuosta huomauttaminen on palvelus kaikille. Kouluttamaton lähiöäitikin voi antaa hyvän nimen, ja koulutetty citymamma uskomattoman typerän sellaisen, mutta tietyt nimet tuntuvat silti kasautuvan tiettyihin sosiaaliluokkiin toisia enemmän kuin pelkkä sattuma antaisi olettaa. Tuosta taisi olla tutkimuskin jokin aika sitten.

Vanessa Satu Marie-Isabel on aivan liian pitkä, ja tuo Satu keskellä tökkii kokonaisuuden kanssa. Vanessa Marie-Isabel taas on turhan överi, ellei sukunimi ole samaa kategoriaa.

Omasta mielestäni nimi on myös ehkä liian pitkä, mutta näin saamme miehen kanssa kumpikin sellaiset nimet joita haluamme ainoalle tyttölapselle. Mies haluaa ehdottomasti tuon Satun ja minä Marie Isabel nimen. Vanessa nyt oli jokseenkin sellainen nimi, joka ei meitä kumpaakaan mitenkään "tökkinyt". Itse en juurikaan tuosta Sadusta perusta ja jos se minusta kiinni olisi niin ei tuohon väliin tulisikaan. Pakko kuitenkin suostua kompromisseihin, että saan tuon Marie Isabel nimen.

Aiempiin kommentteihin sen verran, että olen akateemisesti koulutettu äiti. Tämä on kolmas lapsemme ja aiemmat ovat olleet poikia. Emme ole suunnitelleet nyt lisää lapsia.

Eräs lukija kirjoitti:

... ei kait se kenestäkään huonompaa ihmistä tee, jos on kouluttamaton lähiöäiti, mutta tiedät itsekin mihin tuolla termillä viitataan. Nimi joka antaa sen antajistaan sivistymättömän/hölmön vaikutelman on lapselle vain taakka elämässä, joten tuosta huomauttaminen on palvelus kaikille. Kouluttamaton lähiöäitikin voi antaa hyvän nimen, ja koulutetty citymamma uskomattoman typerän sellaisen, mutta tietyt nimet tuntuvat silti kasautuvan tiettyihin sosiaaliluokkiin toisia enemmän kuin pelkkä sattuma antaisi olettaa. Tuosta taisi olla tutkimuskin jokin aika sitten.

Vanessa Satu Marie-Isabel on aivan liian pitkä, ja tuo Satu keskellä tökkii kokonaisuuden kanssa. Vanessa Marie-Isabel taas on turhan överi, ellei sukunimi ole samaa kategoriaa.

en tiedä, mihin tuolla ilmauksella viitataan suomalaisessa kontekstissa.
Itse asiassa luulisin sen olevan epäonnistunut käännöslaina, joka viittaa joidenkin muiden yhteiskuntien kehittymättömiin oloihin. Minusta sen käyttäminen suomalaisista ihmisistä antaa sivistymättömän vaikutelman.

samaa mieltä, kannattaisi miettiä kutsumanimeä vielä. sehän tulee olemaan se nimi, joka on tärkein. ja kyllä tuossa jotain liikaa on...kompromissit ei useinkaan ole hyviä nimiasioissa. vaikka esim. Pirjo ja Linda on yksittäin hyviä nimiä, niin ei niitä voi tuupata samaan nimeen ilman että molemmat menee pilalle...sama tässä tapauksessa.

Satu Isabel olisi kaunis minusta.

vähän samaa mieltä.. kirjoitti:

samaa mieltä, kannattaisi miettiä kutsumanimeä vielä. sehän tulee olemaan se nimi, joka on tärkein. ja kyllä tuossa jotain liikaa on...kompromissit ei useinkaan ole hyviä nimiasioissa. vaikka esim. Pirjo ja Linda on yksittäin hyviä nimiä, niin ei niitä voi tuupata samaan nimeen ilman että molemmat menee pilalle...sama tässä tapauksessa.

Satu Isabel olisi kaunis minusta.

Satu tulee anoppini nimestä ja tästä syystä en halua sitä etunimeksi vaikkakin minustakin Satu Marie Isabel on kaunis. Ärsyttää suunnattomasti muutenkin, että anoppi laittoi kauniisti sanottuna lusikkansa tähänkin soppaan.... Ainoalle tytölle kun haluaisi ITSE päättää nimen ja Marie Isabel nimeä olen aina ajatellut mielessäni, että tuon annan jos joskus vaan tytön saan. Etunimeksi olen joskus miettinyt Neela nimeä, mutta tästä ei ukko tykkää ja haluaa äitinsä painostamana juuri tuon Sadun :( :(

Marie Isabel Satu ei oikein soinnu taas mitenkään yhteen, joten tästä syystä päädyttiin valitsemaan joku muu etunimi. Sukunimi sopii kylläkin Vanessan kanssa hyvin yhteen.

koiruus1 kirjoitti:

Satu tulee anoppini nimestä ja tästä syystä en halua sitä etunimeksi vaikkakin minustakin Satu Marie Isabel on kaunis. Ärsyttää suunnattomasti muutenkin, että anoppi laittoi kauniisti sanottuna lusikkansa tähänkin soppaan.... Ainoalle tytölle kun haluaisi ITSE päättää nimen ja Marie Isabel nimeä olen aina ajatellut mielessäni, että tuon annan jos joskus vaan tytön saan. Etunimeksi olen joskus miettinyt Neela nimeä, mutta tästä ei ukko tykkää ja haluaa äitinsä painostamana juuri tuon Sadun :( :(

Marie Isabel Satu ei oikein soinnu taas mitenkään yhteen, joten tästä syystä päädyttiin valitsemaan joku muu etunimi. Sukunimi sopii kylläkin Vanessan kanssa hyvin yhteen.

vaikeassa tilanteessa olette! Mitä jos vain päättäisitte, että teidän muksut ei peri nimiä keltään, vaan kaikki on ihan "uusia". Tämä selitys voisi mennä siihen anoppiinkin läpi. Ei ole kivaa, jos joutuu omalle lapselle antamaan nimen, josta ei pidä. Tietysti asiaan vaikuttaa sitten se miehesikin mielipide... Kompromissina voisitte valita nimen Saga: anoppikin ehkä ilahtuisi, kun kuulisi sen olevan sama nimi kuin Satu, eri kielellä vain :) Saako udella, mitkä poikienne nimet ovat? Etunimi kannattaa valita niin, että se on lapselle mukava ja helppo nimi kantaa, ja mielellään myös sellainen, joka ei kovin suuria inhon väristyksiä aiheuta kummassakaan vanhemmassa. Jos miehesi saa Sadun, voisit sinä sitten saada joko Isabelin tai Marien, ja lisäksi valitsisitte vielä kutsumanimeksi jonkin "neutraalin"?

Vanessa Satu-Marie Isabel on ehdottomasti liian pitkä, eivätkä nimet ole ollenkaan samaa sarjaa. Mitä muita nimiä kuin Vanessaa olette ajatelleet kutsumanimeksi, vai onko sekin "ehdoton"?

koiruus1 kirjoitti:

Satu tulee anoppini nimestä ja tästä syystä en halua sitä etunimeksi vaikkakin minustakin Satu Marie Isabel on kaunis. Ärsyttää suunnattomasti muutenkin, että anoppi laittoi kauniisti sanottuna lusikkansa tähänkin soppaan.... Ainoalle tytölle kun haluaisi ITSE päättää nimen ja Marie Isabel nimeä olen aina ajatellut mielessäni, että tuon annan jos joskus vaan tytön saan. Etunimeksi olen joskus miettinyt Neela nimeä, mutta tästä ei ukko tykkää ja haluaa äitinsä painostamana juuri tuon Sadun :( :(

Marie Isabel Satu ei oikein soinnu taas mitenkään yhteen, joten tästä syystä päädyttiin valitsemaan joku muu etunimi. Sukunimi sopii kylläkin Vanessan kanssa hyvin yhteen.

suo anteeksi nyt, mutta....minusta on uskomatonta, miten heikkoja ihmiset on välillä. että antaa anopin vaikuttaa oman lapsensa nimeen! minusta anopin mielipiteen huomioon ottaminen esim. asunnon ostossa on luontevaa, jos olette esim. pyytäneet häntä takaajaksi. mutta että lapsen nimessä! johonkin se raja on vedettävä, mitä tulee anopin sekaantumiseen. jos nimi otetaan suvusta, minusta olisi parempi, että nimi otettaisiin jostain kauempaa, esim. isoisoäidiltä.

eihän sinun tarvitse tätä suoraan sanoa anopille, vaan keksi joku selitys, mutta jos et halua Satu-nimeä, sitten sitä ei tytölle tule. jos miehesi olisi halunnut tuota itse, sitten ymmärtäisin, mutta eiköhän mieskin ymmärrä kantasi, kunhan perustelet. teidän avioliitolle ja keskinäiselle suhteelle tekee hyvää, että mies osaa olla sinun kanssasi tiimi, ei äitinsä kanssa. tietysti lapsellasi on isäkin, joten se on vain hyväksyttävä, että se sinun ajattelemasi Marie Isabel ei ehkä toteudu sellaisenaan, mutta miehelläsi pitäisi olla jokin oma mielipide asiaan.

oletko miettinyt vaihtoehtoa Marie Satu Isabel? se olisi parempi kuin Marie Isabel Satu. jos ette löydä hyvältä kuulostavaa vaihtoehtoa, jossa on Satu mukana, niin hylätkää se kylmästi. Minusta Isabel on miettimistänne nimistä kaunein.minusta tuo Marie on suomenkieliselle lapselle vähän kaukaa haettu, vaikka kaunis onkin. Ehkä mieluummin Maria? Marian kanssa olisi helpompi yhdistää muita nimiä.

Isabel Satu Maria
Maria Satu Isabel

koiruus1 kirjoitti:

Satu tulee anoppini nimestä ja tästä syystä en halua sitä etunimeksi vaikkakin minustakin Satu Marie Isabel on kaunis. Ärsyttää suunnattomasti muutenkin, että anoppi laittoi kauniisti sanottuna lusikkansa tähänkin soppaan.... Ainoalle tytölle kun haluaisi ITSE päättää nimen ja Marie Isabel nimeä olen aina ajatellut mielessäni, että tuon annan jos joskus vaan tytön saan. Etunimeksi olen joskus miettinyt Neela nimeä, mutta tästä ei ukko tykkää ja haluaa äitinsä painostamana juuri tuon Sadun :( :(

Marie Isabel Satu ei oikein soinnu taas mitenkään yhteen, joten tästä syystä päädyttiin valitsemaan joku muu etunimi. Sukunimi sopii kylläkin Vanessan kanssa hyvin yhteen.

ettet halua nimikaimaa noin lähipiiristä. Minunkin mielestä ns. perintönimet olisi hyvä ottaa kauempaa kuin isovanhemmilta. Jo ihan sujuvan kommunikaation kannalta, ei tarvitse eritellä kenestä Sadusta on kyse.
Ehdotan myös Sagaa. Saga Isabella?

Ö-mappi kirjoitti:

ettet halua nimikaimaa noin lähipiiristä. Minunkin mielestä ns. perintönimet olisi hyvä ottaa kauempaa kuin isovanhemmilta. Jo ihan sujuvan kommunikaation kannalta, ei tarvitse eritellä kenestä Sadusta on kyse.
Ehdotan myös Sagaa. Saga Isabella?

Juu olen perustellut miehelleni, että todellakin haluan lapselle ihan oman nimen, eikä mitään anopin nimeä!! Niinkuin on myös muillakin lapsilla ihan omat nimet!!! Mutta kun ei periksi anna, kun äiti niin on toivonut!! Kyllä se tosiaan pistää raivostuttamaan... Mies ei näköjään vaan osaa sitä rajaa vetää... :(

Samaa mieltä olen, että omalle lapselle pitäisi saada antaa sellainen nimi kuin haluaa, ja anoppia en sikälikään ymmärrä, että kehtaa "toivoa" omaa nimeään, eikä varmaan edes ajattele, että mitäpä jos minä haluaisin antaa jonkun omista nimistäni lapselle.

Toisaalta lapsi on myös mieheni ja hänellä on yhtälainen oikeus antaa lapselle nimi josta hän pitää. Niin, että minkäs teet? Suoraan sanoen ketuttaa allekirjoittaa paperi lapsen nimestä, josta ei itse täysin pidä. Tuntuu, että multa vietäisiin pala omasta lapsesta pois. Kaiken kukkuraksi meillä ei kemiatkaan anopin kanssa oikein synkkaa...

koiruus1 kirjoitti:

Juu olen perustellut miehelleni, että todellakin haluan lapselle ihan oman nimen, eikä mitään anopin nimeä!! Niinkuin on myös muillakin lapsilla ihan omat nimet!!! Mutta kun ei periksi anna, kun äiti niin on toivonut!! Kyllä se tosiaan pistää raivostuttamaan... Mies ei näköjään vaan osaa sitä rajaa vetää... :(

Samaa mieltä olen, että omalle lapselle pitäisi saada antaa sellainen nimi kuin haluaa, ja anoppia en sikälikään ymmärrä, että kehtaa "toivoa" omaa nimeään, eikä varmaan edes ajattele, että mitäpä jos minä haluaisin antaa jonkun omista nimistäni lapselle.

Toisaalta lapsi on myös mieheni ja hänellä on yhtälainen oikeus antaa lapselle nimi josta hän pitää. Niin, että minkäs teet? Suoraan sanoen ketuttaa allekirjoittaa paperi lapsen nimestä, josta ei itse täysin pidä. Tuntuu, että multa vietäisiin pala omasta lapsesta pois. Kaiken kukkuraksi meillä ei kemiatkaan anopin kanssa oikein synkkaa...

varmaan synkkaa, eikä ainakaan tämän episodin jälkeen. Miehesi ei ole oikein vielä irrottautunut äidistään. Huh, otan osaa. Minusta muiden ehdotus Sagasta on hyvä, se on muutenkin kiva nimi ja vielä tarkoittaa satua.

Miten olisi Saga Marie Isabel? Etkö saisi miehesi huijattua tähän "kunniannianosoitukseen" äitiään kohtaan. Oikeastihan Saga on ihan eri nimi kuin 60luvun Satu, vaikka samaa tarkoittaakin.

koiruus1 kirjoitti:

Juu olen perustellut miehelleni, että todellakin haluan lapselle ihan oman nimen, eikä mitään anopin nimeä!! Niinkuin on myös muillakin lapsilla ihan omat nimet!!! Mutta kun ei periksi anna, kun äiti niin on toivonut!! Kyllä se tosiaan pistää raivostuttamaan... Mies ei näköjään vaan osaa sitä rajaa vetää... :(

Samaa mieltä olen, että omalle lapselle pitäisi saada antaa sellainen nimi kuin haluaa, ja anoppia en sikälikään ymmärrä, että kehtaa "toivoa" omaa nimeään, eikä varmaan edes ajattele, että mitäpä jos minä haluaisin antaa jonkun omista nimistäni lapselle.

Toisaalta lapsi on myös mieheni ja hänellä on yhtälainen oikeus antaa lapselle nimi josta hän pitää. Niin, että minkäs teet? Suoraan sanoen ketuttaa allekirjoittaa paperi lapsen nimestä, josta ei itse täysin pidä. Tuntuu, että multa vietäisiin pala omasta lapsesta pois. Kaiken kukkuraksi meillä ei kemiatkaan anopin kanssa oikein synkkaa...

on hyvä, että yrität tulla toimeen anopin kanssa, onhan hän miehesi äiti. mutta se rajanveto on vaikeaa varmasti. miehen pitäisi ymmärtää, että se raja kulkee jossain...ehkä hänelle ei ole kovin tärkeää lapsen toinen nimi, ja haluaa kunnioittaa äitiään...toivottavasti miehesi kuitenkin osaa muissa sinulle tärkeissä asioissa kuunnella sinun mielipidettäsi enemmän kuin äitinsä, siis silloin kun on kyse teidän kahden yhteisestä elämästä. jos mies ei ymmärrä tätä, niin se on kyllä tuhoisaa teidän suhteelle ennen pitkää.

toisaalta voi myös olla, että miehesi vastustaisi ihan omasta aloitteestaan sekä Marieta että Isabelia. sehän olisi vielä kauheampaa, eikö? joten kompromisseja täytyy tehdä. ei se lapsi saa alkuansa kenestäkään yksin, joten....

sinuna yrittäisin löytää mahdollisimman mieluisan kutsumanimen ja jättämään toiset vähemmälle huomiolle. nyt vaikuttaa siltä, että sinua ottaa päähän tämä anoppi niin paljon että olet vain keskittynyt toisiin nimiin ja kutsumanimi on valittu hutaisten ja "vasemmalla kädellä". Marie on yhtälössä liikaa, mitä jos löisitte lukkoon tosiksi nimiksi Sadun ja Isabelin, eli ........Satu Isabel . siten miettimään mahdollisimman mieluisaa kutsumanimeä, sellaista joka olisi enemmän kuin "ok".

tuli vielä mieleen, että onko Satu pitkään kulkenut suvussa ja onko se muillakin naisilla, vai onko anoppisi suvun ainut Satu? isoäitiyden hieno puoli on suvun jatkuminen, ja yritä kuvitella itseäsi isoäitinä, vaikka oma anoppi tällä hetkellä ottaakin päähän. pystytkö sitten isoäitinä olemaan täysin ottamatta kantaa lastesi elämään? et varmaan, ja nyt törkeiltä tuntuvat "sekaantumiset" näyttävät varmaan aivan erilaisilta isoäitiyden vinkkelistä katsottuna. Tsemppiä!

koiruus1 kirjoitti:

Juu olen perustellut miehelleni, että todellakin haluan lapselle ihan oman nimen, eikä mitään anopin nimeä!! Niinkuin on myös muillakin lapsilla ihan omat nimet!!! Mutta kun ei periksi anna, kun äiti niin on toivonut!! Kyllä se tosiaan pistää raivostuttamaan... Mies ei näköjään vaan osaa sitä rajaa vetää... :(

Samaa mieltä olen, että omalle lapselle pitäisi saada antaa sellainen nimi kuin haluaa, ja anoppia en sikälikään ymmärrä, että kehtaa "toivoa" omaa nimeään, eikä varmaan edes ajattele, että mitäpä jos minä haluaisin antaa jonkun omista nimistäni lapselle.

Toisaalta lapsi on myös mieheni ja hänellä on yhtälainen oikeus antaa lapselle nimi josta hän pitää. Niin, että minkäs teet? Suoraan sanoen ketuttaa allekirjoittaa paperi lapsen nimestä, josta ei itse täysin pidä. Tuntuu, että multa vietäisiin pala omasta lapsesta pois. Kaiken kukkuraksi meillä ei kemiatkaan anopin kanssa oikein synkkaa...

... teidän täytyy vetää raja sille kuinka paljon annatte anopin vaikuttaa elämäänne, tämä nimen anto ei nimittäin jää takuulla viimeiseksi kiistakapulaksi. Miehesi on aika kasvaa aikuiseksi ellei ole jo, ja anoppi puolestaan on saanut antaa nimiä ihan tarpeeksi omille lapsilleen. Jos hän vetää itkupotkuraivarit tuosta, niin voit toki kääntää asian niin päin miltä hänestä olisi tuntunut jos ei olisi saanut itse päättää nimeä omalle pojalleen ja tämän mahd. sisaruksille? Miksi yhdellä ihmisellä tulisi olla oikeus päättää nimet omien lastensa lisäksi myös heidän puolesta? Narsistista. Eri asia jos olisi vain ehdottanut jotain, se on normaalia, tai jos miehesi aidosti haluaisi juuri tuon nimen, mutta tuo on jo hitusen outoa. Selkärankaa kehiin.

Satu on kaunis nimi, noista itse asiassa ehkä suosikkini, mutta kovin eri sarjaa Marien, Isabelin ja Vanessankin kanssa. Lähtekää liikkeelle siitä, minkä haluatte lapselle aidosti molemmat etunimeksi, ja muiden nimien on sitten sovittava tuohon - pitää anoppi siitä tai ei.

koiruus1 kirjoitti:

Juu olen perustellut miehelleni, että todellakin haluan lapselle ihan oman nimen, eikä mitään anopin nimeä!! Niinkuin on myös muillakin lapsilla ihan omat nimet!!! Mutta kun ei periksi anna, kun äiti niin on toivonut!! Kyllä se tosiaan pistää raivostuttamaan... Mies ei näköjään vaan osaa sitä rajaa vetää... :(

Samaa mieltä olen, että omalle lapselle pitäisi saada antaa sellainen nimi kuin haluaa, ja anoppia en sikälikään ymmärrä, että kehtaa "toivoa" omaa nimeään, eikä varmaan edes ajattele, että mitäpä jos minä haluaisin antaa jonkun omista nimistäni lapselle.

Toisaalta lapsi on myös mieheni ja hänellä on yhtälainen oikeus antaa lapselle nimi josta hän pitää. Niin, että minkäs teet? Suoraan sanoen ketuttaa allekirjoittaa paperi lapsen nimestä, josta ei itse täysin pidä. Tuntuu, että multa vietäisiin pala omasta lapsesta pois. Kaiken kukkuraksi meillä ei kemiatkaan anopin kanssa oikein synkkaa...

kerrot ettei kemiat anopin kanssa synkkaa - tulikin jo mieleen että ihan kuin tässä nimiasiassa olisi anopilla joku "minä olen tärkeä" -kisa taustalla. Ja miehesi lähtee (ainakin tässä) äitiään tukemaan.
Pidä ehdottomasti puolesi, vaikka miehelläsi toki on lapsensa nimeen luonnllisesti vaikutusmahdollisuus.
Mutta ei ainakaan Satua etunimeksi, hittolainen. Kuvittele yhteisiä sukujuhlia, missä Satu-anoppisi sitten huutelee "mummin Pikku-Satua" luokseen. :P
Mielestäni isovanhemmat saavat olla ihan riittävän imarreltuja jos ja kun lapsenlapsi saa jonkin suvusta periytyvän nimen tai muunnelman isovanhempien tms. nimestä.