Pianon äänet
syvälle korviini
kantautuu,
se saa minut
rauhoittuun.
Kuuntelen
säveltä,
kylmänväreet
aikaan saa,
omassa maailmassa
olen.
Soiton loputtua
olo ei ole tyhjä,
olen vapautunut.
syvälle korviini
kantautuu,
se saa minut
rauhoittuun.
Kuuntelen
säveltä,
kylmänväreet
aikaan saa,
omassa maailmassa
olen.
Soiton loputtua
olo ei ole tyhjä,
olen vapautunut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ullakolla vanha piano
seisoi,
se kai soittajaansa
vartoi.
Mä sen vierelle hiljaa
astelin,
kevyesti sen koskettimia
painaisin.
Sävel orpo
ilmoille lennähti,
ullakon kätköihin
vaieten katosi.
Utuinen auringonvalo
sen kylkeä
hyväili,
pianoa vanhaa
lohdutti.
Mä pois aioin
jo lähteä,
kun kuulin
hiljaista ääntä.
Piano soitti murheellista
sävelmää,
kaipasi kai se ystävää.
Mä soitosta tuosta
niin liikutuin,
että paikalleni
jähmetyin.
Siihen mä kuuntelemaan
jäin,
kokea jotain kaunista sain.
Piano niin suruinen,
hylätty
yksinäinen.
Soitti tuota sävelmää,
sydäntäni raastavaa.
voi kai olla pianokin niin kuin ihminen...
tämä ei ehkä ole niin surullinen tai murheellinen, mutta jospa ilahduttaisi...sinua runoilija ja yksinäistä pianoakin :)
http://www.youtube.com/watch?v=Zyc5-XTbO8s
Aika väkisintehdyn pistit nyt. Ei ollut sinun oma tekemä tuo. Ihan ponneton, sori.
niin :)
Muutamia runojasi olen lukenut. Joistain olen pitänyt ja jotkut taas on menneet ohi koskettamatta. Tästä runosta pidin.
on joskus todella valtava; saa ihmisen eloon...kiva runo :)
http://www.youtube.com/watch?v=aWUqluu7nS0