en unohda sinua

Rakas, Sinä voit päiviesi päähän ajatella, että
en rakastanut kylliksi, kulkeakseni, minne Sinä,
vaeltaakseni käsi kokonaan kädessäsi, mennäksemme
yhdessä, kun vuoteemme oli jo valmis, sijattu..

Sinä väreilit, minkä minä olin jo käynyt lävitse,
näit elämän, josta minun katseeni oli kääntynyt
toisaalle, nauroit, mikä minussa enää herätti ohuen
hymyn, Rakastin niin, mutta kuljin eri polkua..

Jonain päivänä otteemme toisistamme olisi kirvonnut
ja kuinka olisin sen kestänyt, missä Sinun nuori ihosi
olisi joustanut, olisit kadonnut näkymättömiin, minä
hitaasti hiipunut, toivonkipinä tumma savuten..

Ymmärrätkö Rakas, tajuatko unelman voiman, jonka
minuun kohotit, miten se kantaa minut ainaisuuden
liepeisiin ja sieltä katson Sinua, onneasi, miten olin
tovin osa sitä, sain nauraen elää mukanasi haaveillen..

..nyt minä jaksan, kun unelma minua kantaa..

http://www.youtube.com/watch?v=5V_mL79Gimk&feature=related

Kiitos Runostasi.

Joskus Rakkaudessa joutuu tekemään
valitoja, jotka tekee kipeää, ettei sattuisi lisää..

Poistumaan tuskaa tuntien sivummalle,
sydäntään kasassa pidellen, kyynelten meressä..

Valintoja, joissa on raatelevaa kipua..
ja tumminta Rakkautta.

Syvä, liikuttavan tunnepitoinen
ja koskettava Rakkaurunosi..

Tässä tekstissäsi oli aitoutta, tunnelmaa
ja Rakastamisen ääntä sanoina..

Säkeidesi lukemisesta ei tullut loppua,
nämä kulkivat niin syvälle ja jäivät..

Nautittava ja upea Runo
kaikin osin!

Iloa ja kannustusta valkeaan
päivääsi Sinulle.

Unelmia.
Niillä on siivet
ne kantavat.
Vievät yli merien
maiden.
Laskeutuen luodolle.
Jossa rakkaasi odottaa.