Minulla on aiemmin todettu pitkittynyt masennus, jonka keskivaikeaan masennusjaksoon sairastuin 2kk sitten heti raskaaksi tultuani (lapsi on toivottu, edellinen hankala raskaus jätti ikävät muistot)...olen siitä asti ollut sairaslomalla ja käynyt mielenterveystoimistossa lääkärillä ja sairaanhoitajalla juttelemassa...olen työtön, mutta saadakseni edes jotain rahaa minun on oltava ns. työvoimapoliittisessa toimenpiteessä(koulutus tai työelämävalmennus),koska en täytä mitään työssäoloehtoja...siksi siis tarvitsin tuon sairaslomatodistuksen lääkäriltä masennukseeni.
Nyt kuitenkin kun raskauden ensimmäinen kolmannes on takana, aloitetaan lääkitys masennukseen...ja kaikki muuttui - eilen käydessäni MTT:ssa lääkäri vain tökkäsi reseptin kouraan (ei mitään puhetta seurantakäynneistä tms.) ja vasta pyydettyäni kirjoitti muutaman lisäpäivän saikkua sanoen ettei sitä enää hyvin pitkään voi jatkaa. Samoin hoitaja oli sitä mieltä, että töitä/työharjoittelua on alettava hakemaan ja "ettei raskaus ole sairaus"...Ei olekaan, mutta mihin tämä minun masennus seuraavan viikon aikana yht´äkkiä katoaa vaikka mitä pillereitä söisin?? Ja uuden työpaikan hakeminen sekä varsinkin sinne meneminen on minulle ahsitavaa ja pelottavaa jo muutenkin, saatikka nyt masentuneena...Ja se paikkahan on oltava heti sairaslomanloputtua, että saan rahaa jostain...
Tuntuu vaan niin tyhjältä ja pahalta, kun heitetään itku silmässä yksin selviämään (hoitajan luokse olen menossa ensi viikolla vielä kyllä), vaikka aiemmin MTT:ssa vaakuuteltiin, että en jää yksin!
Raskaana,masentunut,työtön
13
1269
Vastaukset
- Terve!
on sitä mieltä, että et ole sairausloman tarpeessa, hän ei sitä voi kirjoittaa. Sairauslomaa ei anneta siksi, että ihminen on työtön, vaan siksi, että hän on työkyvytön. Minusta sinun pitäisi ilahtua siitä, että olet nyt paremmassa kunnossa.
Ilmoittaudu työnhakijaksi TE-toimistoon. Saat joko töitä, työharjoittelu- tai koulutuspaikan tai sitten työmarkkinatukea. Suomessa ei tosiaankaan ketään jätetä tyhjän päälle.- alkuperäinen...
Kuka on sanonut, että olisin sen paremmassa kunnossa nyt? Itse en ainakaan tunne olevani...ja miten lääkäri voi sen todeta varttitunnin käynnin perusteella, josta siitäkin ajasta vain itkin puolet?
Enkä ole sairaslomaa siksi haluamassa, että olen työtön, vaan siksi etten tunne itseäni työkuntoiseksi! Ja olen kyllä työkkärissä työnhakijana ollut jo ennen sairastumistani. Ja työharjoittelupaikkahan minun pitäisi löytää heti sairasloman loputtua, jotta alan taas saada työmarkkinatukea, mutta minulla ei tällä hetkellä ole todellakaan henkisesti voimia alkaa sitä hommata! Saatikka mennä johonkin uuteen paikkaan... - Terve!
alkuperäinen... kirjoitti:
Kuka on sanonut, että olisin sen paremmassa kunnossa nyt? Itse en ainakaan tunne olevani...ja miten lääkäri voi sen todeta varttitunnin käynnin perusteella, josta siitäkin ajasta vain itkin puolet?
Enkä ole sairaslomaa siksi haluamassa, että olen työtön, vaan siksi etten tunne itseäni työkuntoiseksi! Ja olen kyllä työkkärissä työnhakijana ollut jo ennen sairastumistani. Ja työharjoittelupaikkahan minun pitäisi löytää heti sairasloman loputtua, jotta alan taas saada työmarkkinatukea, mutta minulla ei tällä hetkellä ole todellakaan henkisesti voimia alkaa sitä hommata! Saatikka mennä johonkin uuteen paikkaan...tietenkään tiedä, missä kunnossa olet, mutta kerroit lääkärit ja hoitajan olleen sitä mieltä, että olet työkuntoinen. Siitä vain päättelin. Lääkäri määrää sairauslomat, ei sille paljoa mahda. Voit tietysti mennä toiselle lääkärille tms. Tuli mieleen, että lääkäri saattaa pelätä, että syrjäydyt kokonaan työelämästä, ellet nyt yritä jotakin. Kun asia pitkistyy, niin se mutkistuu. Ja työnteko on joskus myös hyvää terapiaa.
Eikös TE-toimistossa auteta sinua löytämään työharjoittelupaikka? Mene joka tapauksessa sinne kertomaan tilanteesi. - alkuperäinen...
Terve! kirjoitti:
tietenkään tiedä, missä kunnossa olet, mutta kerroit lääkärit ja hoitajan olleen sitä mieltä, että olet työkuntoinen. Siitä vain päättelin. Lääkäri määrää sairauslomat, ei sille paljoa mahda. Voit tietysti mennä toiselle lääkärille tms. Tuli mieleen, että lääkäri saattaa pelätä, että syrjäydyt kokonaan työelämästä, ellet nyt yritä jotakin. Kun asia pitkistyy, niin se mutkistuu. Ja työnteko on joskus myös hyvää terapiaa.
Eikös TE-toimistossa auteta sinua löytämään työharjoittelupaikka? Mene joka tapauksessa sinne kertomaan tilanteesi.Turha näköjään yrittää kertoa asioista ihmisille, jotka eivät ymmärrä että ei masentunutta ihmistä ainakaan auteta sillä, että sanotaan "töihin vaan, se on parasta terapiaa, ulkoile ja syö terveelliseti, kyllä se siitä"...Ihminen, joka on itse kokenut OIKEAN masennuksen (joka on eri asia kuin pieni alakuloisuus ja vetämättömyyden tunne) tietää, että ei tuollaisesta -kaiketi hyvää tarkoittavasta puheesta, tule kuin entistä pahempi mieli...Tulee tunne, ettei oteta vakavasti ja ongelmia vähätellään.
Enkä minä mitään loppuelämääni sairaslomalla ole haluamassa olla, kun olen vauvan synnyttänyt ja pari vuotta taas kotona pyörinyt, on motivaationi varmasti erittäin korkealla päästä vähän "tuulettumaan" työelämään...jos ja kun vain olen sitten työkuntoinen -kun saisi ensin "rauhassa" sairastaa ja toipua tästä masennuksesta niin olisin varmasti vahvempi aloittamaan uuden työ kun sen aika on! - Terve!
alkuperäinen... kirjoitti:
Turha näköjään yrittää kertoa asioista ihmisille, jotka eivät ymmärrä että ei masentunutta ihmistä ainakaan auteta sillä, että sanotaan "töihin vaan, se on parasta terapiaa, ulkoile ja syö terveelliseti, kyllä se siitä"...Ihminen, joka on itse kokenut OIKEAN masennuksen (joka on eri asia kuin pieni alakuloisuus ja vetämättömyyden tunne) tietää, että ei tuollaisesta -kaiketi hyvää tarkoittavasta puheesta, tule kuin entistä pahempi mieli...Tulee tunne, ettei oteta vakavasti ja ongelmia vähätellään.
Enkä minä mitään loppuelämääni sairaslomalla ole haluamassa olla, kun olen vauvan synnyttänyt ja pari vuotta taas kotona pyörinyt, on motivaationi varmasti erittäin korkealla päästä vähän "tuulettumaan" työelämään...jos ja kun vain olen sitten työkuntoinen -kun saisi ensin "rauhassa" sairastaa ja toipua tästä masennuksesta niin olisin varmasti vahvempi aloittamaan uuden työ kun sen aika on!tietenkin jäädä kotiin niin pitkäksi aikaa kuin haluat, ja lähteä töihin "tuulettumaan" sitten kun haluat - mikäli töitä löytyy. Eri asia on sitten se, löytyykö elämäntavallesi maksajaa.
Tarkoituksena ei ole pahoittaa mieltäsi, mutta ymmärräthän, että me tänne kirjoittelevat emme pysty määräämään sinulle sairauslomaa? Kuten edellä jo kerroin, voit tietenkin mennä toiselle lääkärille ja pyytää hänen mielipiteensä.
En myöskään tiedä masennustasi enkä sen syvyyttä. Sen sijaan tiedän sen, että terveellinen ruoka ja ulkoilu ovat erittäin tärkeintä varsinkin odottaville äideille. Älä missään tapauksessa vähättele niitä. Ja jos terveydenhoitohenkilökunta on sitä mieltä, että sinun pitäisi etsiä töitä, uskon kyllä siihenkin.
Millä tavoin muuten olet ajatellut toipua masennuksestasi? - alkuperäinen...
Terve! kirjoitti:
tietenkin jäädä kotiin niin pitkäksi aikaa kuin haluat, ja lähteä töihin "tuulettumaan" sitten kun haluat - mikäli töitä löytyy. Eri asia on sitten se, löytyykö elämäntavallesi maksajaa.
Tarkoituksena ei ole pahoittaa mieltäsi, mutta ymmärräthän, että me tänne kirjoittelevat emme pysty määräämään sinulle sairauslomaa? Kuten edellä jo kerroin, voit tietenkin mennä toiselle lääkärille ja pyytää hänen mielipiteensä.
En myöskään tiedä masennustasi enkä sen syvyyttä. Sen sijaan tiedän sen, että terveellinen ruoka ja ulkoilu ovat erittäin tärkeintä varsinkin odottaville äideille. Älä missään tapauksessa vähättele niitä. Ja jos terveydenhoitohenkilökunta on sitä mieltä, että sinun pitäisi etsiä töitä, uskon kyllä siihenkin.
Millä tavoin muuten olet ajatellut toipua masennuksestasi?Tarkoitin ensinnäkin, että olen ajatellut olla tulevan lapseni kanssa lotona siihen asti kunnes hän on noin parivuotias, kotihoidontuella (joka on kyllä virallisesti naurettavan pieni), että siis mikä "elämäntapa"??? Taidat haluta ymmärtää tahallaan väärin kaikki sanomiseni...
Enkä ole teiltä mitään sairaslomaa vaatimassa, lähinnä aloin kirjoitella omaa pahaa oloani purkaakseni ja JOS täällä olisi sattunut olemaan joku samassa tilanteessa oleva/ollut...mutta näköjään kaikkien mielestä odotuksen kuuluu olla yhtä onnea ja autuutta eikä masennuksesta saa puhua ääneen!
Ja, kyllä, terveellinen ruoka ja ulkoilu ovat kaikille tärkeitä, mutta kuten kirjoitin, jos ihminen on OIKEASTI masentunut, hän ei välttämättä jaksa lähteä ulkoilemaan eikä kiinnittää huomiota siihen mitä syö! En ole näiden vaikutusta vähätellyt, sinä taas tunnut koko ajan vähättelelvän minun ongelmiani -huomaa, että itse et ole koskaan masennusta sairastanut...et varmaan sanoisi jalkansa katkaisseelle henkilöllekään, että kyllä se siitä kävelemällä paranee!!
Ja, mitä toipumiseeni tulee, TIEDÄN että viimeistään lapsen syntymän jälkeen tunnen taas olevani ns. elossa ja nauttivani elämästäni...mutta sitä ennen toivoisin saavani aikaa parantua ja aloittaa rauhassa mielialalääkkeiden käytön ja katsoa sitten mihin voimani ehkä riittävät... - Terve!
alkuperäinen... kirjoitti:
Tarkoitin ensinnäkin, että olen ajatellut olla tulevan lapseni kanssa lotona siihen asti kunnes hän on noin parivuotias, kotihoidontuella (joka on kyllä virallisesti naurettavan pieni), että siis mikä "elämäntapa"??? Taidat haluta ymmärtää tahallaan väärin kaikki sanomiseni...
Enkä ole teiltä mitään sairaslomaa vaatimassa, lähinnä aloin kirjoitella omaa pahaa oloani purkaakseni ja JOS täällä olisi sattunut olemaan joku samassa tilanteessa oleva/ollut...mutta näköjään kaikkien mielestä odotuksen kuuluu olla yhtä onnea ja autuutta eikä masennuksesta saa puhua ääneen!
Ja, kyllä, terveellinen ruoka ja ulkoilu ovat kaikille tärkeitä, mutta kuten kirjoitin, jos ihminen on OIKEASTI masentunut, hän ei välttämättä jaksa lähteä ulkoilemaan eikä kiinnittää huomiota siihen mitä syö! En ole näiden vaikutusta vähätellyt, sinä taas tunnut koko ajan vähättelelvän minun ongelmiani -huomaa, että itse et ole koskaan masennusta sairastanut...et varmaan sanoisi jalkansa katkaisseelle henkilöllekään, että kyllä se siitä kävelemällä paranee!!
Ja, mitä toipumiseeni tulee, TIEDÄN että viimeistään lapsen syntymän jälkeen tunnen taas olevani ns. elossa ja nauttivani elämästäni...mutta sitä ennen toivoisin saavani aikaa parantua ja aloittaa rauhassa mielialalääkkeiden käytön ja katsoa sitten mihin voimani ehkä riittävät...jalkansa katkaisseelle henkilölle - mikäli hän minulta neuvoa pyytäisi - että liiku kainalosauvojen varassa niin paljon kuin voit, ulkoile ja syö terveellisesti, lähde töihin heti kun sairausloma loppuu jne. Juuri sillä lailla jalka paranee parhaiten ja mieliala pysyy korkealla. Jysähtäminen kotiin koneen ääreen murjottamaan saa kenen tahansa mielenterveyden murenemaan.
Olen joskus huvikseni laskenut masennuspisteeni, ja onhan niitä hirveästi. Ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen kärsin selvästi synnytyksenjälkeisestä masennuksesta. Mutta en ole jäänyt rypemään masennuksessani, ja olen huomannut, että suuntautuminen eteen- ja ulospäin auttaa. Tietysti on syytä mennä myös lääkäriin, mutta sinähän oletkin jo lääkärinhoidossa. Minulta vaivat ovat pysyneet kurissa ihan kotikonstein.
Raskausaika on monelle vaikeaa. Jotkut oksentavat 9 kuukautta, jotkut joutuvat makaamaan liikkumatta kuukausitolkulla. Joidenkin osana on kova köyhyys, epävarmuus työpaikasta, lähimmäisten halvekseksunta, epäily lapsen terveydestä. Mies saattaa hylätä tai pahoinpidellä lapsensa äidin. Ei se aina ole ruusuilla tanssimista, mutta sellaista elämä on.
Vaikka en olekaan lääkäri, uskallan suositella sinulle ja jokaiselle muullekin enemmän tai vähemmän vaivaiselle ulkoilua ja terveellistä ruokavaliota sekä positiivista asennetta. Mitä parempia vaihtoehtoja on? - alkuperäinen...
Terve! kirjoitti:
jalkansa katkaisseelle henkilölle - mikäli hän minulta neuvoa pyytäisi - että liiku kainalosauvojen varassa niin paljon kuin voit, ulkoile ja syö terveellisesti, lähde töihin heti kun sairausloma loppuu jne. Juuri sillä lailla jalka paranee parhaiten ja mieliala pysyy korkealla. Jysähtäminen kotiin koneen ääreen murjottamaan saa kenen tahansa mielenterveyden murenemaan.
Olen joskus huvikseni laskenut masennuspisteeni, ja onhan niitä hirveästi. Ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen kärsin selvästi synnytyksenjälkeisestä masennuksesta. Mutta en ole jäänyt rypemään masennuksessani, ja olen huomannut, että suuntautuminen eteen- ja ulospäin auttaa. Tietysti on syytä mennä myös lääkäriin, mutta sinähän oletkin jo lääkärinhoidossa. Minulta vaivat ovat pysyneet kurissa ihan kotikonstein.
Raskausaika on monelle vaikeaa. Jotkut oksentavat 9 kuukautta, jotkut joutuvat makaamaan liikkumatta kuukausitolkulla. Joidenkin osana on kova köyhyys, epävarmuus työpaikasta, lähimmäisten halvekseksunta, epäily lapsen terveydestä. Mies saattaa hylätä tai pahoinpidellä lapsensa äidin. Ei se aina ole ruusuilla tanssimista, mutta sellaista elämä on.
Vaikka en olekaan lääkäri, uskallan suositella sinulle ja jokaiselle muullekin enemmän tai vähemmän vaivaiselle ulkoilua ja terveellistä ruokavaliota sekä positiivista asennetta. Mitä parempia vaihtoehtoja on?Niin, liiku KEPPIEN KANSSA, niin paljon kuin voit...eli tarkoittaa samaa kuin henkisesti sairastuneelle, että elä LÄÄKKEIDEN KANSSA niin paljon kuin voit...ja mene töihin KUN OLET PARANTUNUT !!
Ja, ymmärsit taas väärin, minähän kirjoitin, etten ole ENÄÄ lääkärin hoidossa, sama kuin siltä jalkansa katkaisselta ei otettaisi mitään kontrolli-röntgeniä parantumista seuraten, niin ei minullekaan annettu mitään seurantakäyntiaikaa tms...
Minulle lääkäri ei edes tehnyt masennustestiä tämän masennukseni aikana, vaikka itse netissä sen tehneenä olen saanut n.40 pistettä...
Ja sen murtuneen jalan kanssa on huomattavasti helpompi elää kuin jatkuvan masennuksen, silloin jaksaa iloita arkipäivän pienistäkin asioista ja lähteä liikenteeseen (vaikka hankalaa onkin) - koemusta on molemmista!
- voimia
Ensi viikolla, kun menet käymään hoitajan luona, otat ehdottomasti asian puheeksi. Olen itsekin vakavaa masennusta sairastanut opiskeluaikoinani ja tiedän, miten rankkaa on opiskella/käydä töissä masentuneena. Jos olisin tuolloin tajunnut/uskaltanut, olisin sanonut psykologilleni, että tarvitsen niin pitkän loman, että olen taas jaloillani.
Jos jo ennen hoitajan aikaa jaksat soittaa lääkärillesi (tai jollekin muulle lääkärille), soita. Mutta viimeistään hoitajan juttusille kerrot mielipiteesi kohtelusta ja tarpeistasi.
Kun itse tulin raskaaksi noin vuosi sitten, olin jo parantunut masennuksestani, mutta raskausaika toi masennuksen takaisin. Raskauden ensimmäiset neljä kuukautta olin tosi maassa, ja samalla yritin käydä töissä itku kurkussa. Lopulta otin lomaa, kun en jaksanut. Erityisesti raskausaikana on tärkeää, että saat kerättyä voimavaroja tulevan lapsen syntymään ja itsesi kuntoon.
Jos sairaslomaa ei tipu, myös työkkärin työntekijöiden luulisi ymmärtävän, että et kykene ainakaan kokopäiväiseen työhön/harjoitteluun. Luulen, että voisi saada sovittua jotain pienempää ja kevyempääkin hommaa, osa-aikaista.
Oli tulos mikä tahansa (työt/työttömyys/sairasloma), lepää ja yritä rentoutua, kunnes mielesi alkaa tehdä jotain. Yritä panostaa ruokavalioon sen minkä suinkin jaksat. Vauva mahassasi tarvitsee sitä.
Voimia. - Arianna.
itselläni sellanen näkemys että joissain isommissa kaupungeissa on niin paljon muutenkin potilaita näissä mielenterveys palveluitten piirissä että varmaan senkin vuoksi on työntekijöille ns "helpompaa" kun varataan lääkäri aika, lääkäri antaa reseptin käteen ja ihminen menee kotiin. Sellainen on minusta välinpitämätöntä kohtelua koska kyseinen toiminta ei auta tai tue sairastunutta juuri ollenkaan. Ihminen jää ikäänkuin tyhjän päälle. Sairastuin joskus vuosia sitten keski-vaikeaan masennukseen. Kävin terapiassakin mutta kun kyseinen työntekijä jäi työstään pois, en saanutkaan uutta tilalle vaikka olin pyytänyt tilanteeseeni apua. Vedottiin mm.pitkiin jonoihin eikä siihen tullut muutosta. Lopulta tilanne meni niin pitkälle että jouduin työkyvyttömyys eläkkeelle. Joskus tuntuu että ihmiset eivät tiedä eivätkä ymmärrä kuinka vaikeaa masennuksen kanssa on toisinaan elää. Sanotaan että työ auttaa, mutta silloin kun voimat on niin vähissä koko lähteminen kotoa tuntuu vaikealta asialta ja elämän näkee synkkänä. Voihan työtä kokeilla, mutta mitä se hyödyttää jos masennus ei muutu tai ala paranemaan. Joudut jäämään taas työstä pois.
Omalla kohdallani mennyt ainakin osittain toivo ja usko elämään mutta yritän ajatella nykyisin ettei ole enää mikään pakko ainakaan pinnistellä yli voimavarojen. Saan toisinaan iloa kun nään esim.perhettäni ja joskus ystäviäni. Jos jokupäivä oloni alkaa voimistua ja tasoittua niin haen esim.osa-aika työtä tai työtä jota on päivisin vain 4 tuntia tuon eläkkeen lisäksi.- Mamawonder
Täällä myös yksi masentunut ja raskaana! Edellinen raskaus sujui hyvin. Mutta kävin läpi synnytyksen jälkeisen masnnuksen. Olin tuolloin yksinhuoltaja. Inhottaa kun nyt elämäntilanne on iihan toinen. Minulla on ihana mies ja uusi upea koti! mutta jotenkin en osaa iloita syntymättömästä tyttärestäni (ultran mukaan tyttö tulisi) Miten te olette selvinnyt? ja kenelle puhuneet? Itse en viitsi vaivata miestäni, vaikka jäänkin hänen kansssaan kaiken.
- mamawonder
Mamawonder kirjoitti:
Täällä myös yksi masentunut ja raskaana! Edellinen raskaus sujui hyvin. Mutta kävin läpi synnytyksen jälkeisen masnnuksen. Olin tuolloin yksinhuoltaja. Inhottaa kun nyt elämäntilanne on iihan toinen. Minulla on ihana mies ja uusi upea koti! mutta jotenkin en osaa iloita syntymättömästä tyttärestäni (ultran mukaan tyttö tulisi) Miten te olette selvinnyt? ja kenelle puhuneet? Itse en viitsi vaivata miestäni, vaikka jäänkin hänen kansssaan kaiken.
*jaankin, ei jäänkin =)
- mie vaan
mamawonder kirjoitti:
*jaankin, ei jäänkin =)
Onhan se masennus tietysti aika paha asia ja etenkin jos se kovin pahaks menee. Ite oon sairastanu sueamman vuoden kestävän masennuksen ja ainut mikä mulla auttoi oli se et piti ottaa itteesä niskasta kiinni ja tehdä itelle selväks mitä elämältä haluan ja mitä en halua. Sillä yksikään lääkäri ei pysty auttamaan ihmistä jos ihminen ei itse auta itseään.
Ja tuo kotiin jääminen pidemmäksi aikaa ei tee muuta kuin vaan pahentaa tilannetta. Et sikäli suosittelisin aloittajalle et mene sinne työvoimatoimistoon ja pyydä vaikka joku sellainen paikka missä voisit aloittaa vaikka alkuun pienemmillä tunneilla ja sit pikkuhiljaa tunteja nostaen. Sillä ihmisiä ja seuraa/sosiaalista kanssakäymistä sinä tällä hetkellä tarvitset etkä vaan pelkkää sairaslomaa, sairaslomalla jäisit kuitenkin vaan sohvalle makaamaan ja sitä et todellakaan tarvitse! Tiedän itse et on todella houkuttelevaa jäädä makaamaan sinne sohvalle päiväkausiks mut ainakin mun kohdalla se vaan pahensi tilannetta..toki koulussa alku oli raskasta ja tuntu et mua vaan kiusataan näillä toimenpiteillä mut ku olin muutaman kuukauden koulua käynyt niin huomasin miten paljon olin saanut elämääni lisää..kavereita,säännöllisen vuorokaus rytmin jne jne..ja siitä se masennuskin alkoi pikkuhiljaa hellittämään.
Eli ymmärrän sinua et haluaisit vaan maata sängyssä ja kärsiä masennuksesi rauhassa mutta se ei ole todellakaan hyvä ratkaisu sitä lastakaan ajatellen. Nyt sun nimenomaan pitäis pitää itestäs hyvä huoli, syödä monipuolisesti ja ulkoilla riittävästi jne jne et kasvava lapsesi saisi kaiken tarpeellisen ravinnon ym sinulta. Ja toki keskusteluapu on sulle nyt enemmän kuin paikallaan mutta noita lääkkeitä en kyllä menis ihan hepposin perustein syömään raskaana ollessa. Kai lääkärisi kertoi sinulle mitä vaaroja noi lääkkeet aiheuttaa sikiölle?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän402022Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p451557Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,281458- 191437
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61431Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11405Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21377Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11310Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21240Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta51217