Lähihoitaja/mielenterveys- ja päihdetyö

Mikset menisi suoraan lukemaan (psykiatriseksi) sairaanhoitajaksi? Itse toimin ensin kymmenen vuotta mielenterveyshoitajana ja jatkoin sen jälkeen em. sairaanhoitajaksi. Tätä työtä olen tehnyt nyt toiset kymmenen vuotta. Sairaalassa työtehtävät eivät paljoa toisistaan eroa, mutta jos joskus avopuolelle halajat, niin siellä taitavat työntekijät olla enimmäkseen sairaanhoitajia. Muutenkin on sairaanhoitajilla ollut enemmän kysyntää ainakin näihin päiviin asti. Monissa paikoissa kun on pitkään mielenterveys-/lähihoitajan virkoja muutettu sairaanhoitajien viroiksi. En tiedä onko jatkossa näin. Ja jos joskus tekee mieli kokeilla esimiestehtäviä, niin sairaanhoitajan koulutuksella matka em. tehtäviin on huomattavasti lyhyempi. Olet nelikymppinen ja työvuosia on vielä rutosti jäljellä ennen eläkeikää ja sitä ei vielä tiedä mitä tulevaisuudessa haluaisi tehdä. Eli suosittelen sairaanhoitajaksi hakeutumista, mitenkään väheksymättä lähihoitajan työtä tai koulutusta.
Sairaaloissa työ on enimmäkseen kolmivuorotyötä ja vuorolisät ovat merkittävä osa palkkaa. Palkkaan vaikuttaa myös mm. työkokemusvuosien määrä.
Sairaalassa työ on pitkälti potilaiden perustarpeista huolehtimista, mutta myös hoitosuhdetyöskentelyä oman potilaan kanssa ja voi tehtäviin sisältyä ryhmien vetämistäkin. Tehtäviä on oikeastaan niin monelaisia, että kaikkea ei tähän jaksa alkaa luettelemaan.
Varsinkin sairaaloiden joillakin osastoilla on yleisestä turvallisuudesta ja järjestyksestä huolehtiminen yksi tehtävistä. Työssä joutuu joskus kohtaamaan kiihtyneitä ja aggressiivisia ihmisiä. Kyselyssäsi ei selvinnyt se, oletko mies vai nainen. Jos olet mies, tuppaa nämä turvallisuusasiat lankeamaan enemmän meille (itse olen siis mies).
Lähihoitajatkin toteuttavat lääkehoitoa osastoilla, usein perhdytysjakson jälkeen. Se tarkoittaa lääkkeiden jakamista, antamista potilaille ja injektioioden pistämistä.
Kun on parikymmentä vuotta tehnyt tätä hommaa, niin kyllä on ollut joskus päiviä, että oma ammatinvalinta on ihmetyttänyt, mutta se ei ole kuitenkaan jäänyt koskaan pysyväksi olotilaksi.

Työ ei ole fyysisesti raskasta ja kahta samanlaista päivää ei ole. Työ on myös palkitsevaa. Olen työskennyellyt mielenterveys- ja päihde asiakkaiden kuntoutuskodissa ja Perhekuntoutuskodissa. Ala vaatii hyvät ihmissuhdetaidot, "pelisilmää", jämäkkyyttä ja ryhmätyötaitoja.