Viime viikon lopulla tuli TV2 ohjelma "Pitkät jäähyväiset" dementikon ja omaishoitajan elämästä täysin autettavan ehdoilla.
Ajattelin missä on auttajan oma elämä, koska miltei joka päivä en elettävä autettavan ehdoilla. Tämä dementoitunut rouva oli ilmeisen "kiltti" hoidettava ei pahemmin äksyillyt omaishoitaja miehelle. Itku, syvä ikävä jäi omaishoitajalle Mairen lähdön jälkeen.
Tuttavapiirissäni on muutama henkilö omaishoitajan roolissa. Ei se todellakaan ole helppoa.
Näitä tapauksia on paljon, nämä vain sattuvat olemaan omassa tuttavapiirissä. Ymmärrän hyvin kun sairastuu pitkäaikaisesti tai tulee näkö- ja kuuloaistien puutos, kysyy hyvin paljon henkisiä voimavaroja lähiomaisilta, etenkin aviopuolisolta joka ensimmäisenä ja mahdollisesti viimeisenä hoitaa puolisoaan. Vajeet aiheuttavat todellisen henkisen kriisin perheelle.
Omaishoitajia on paljon jotka pyytettömästi hoivaavat puolisoaan, alistuvat tilanteeseen joka ei ole helppo, kun niitä parempia aikoja ei ole näköpiirissä. Pieni on se omaishoitajan loma jonka hän saa kun hoidettava on lomapaikalla sairaalassa tai sitten intervallihoidossa. Yhteiskunnan pitäisi herätä näkemään miten arvokasta työtä omaishoitajat tekevät hyvin vaatimattomalla korvauksella.
Suuntaus tänä päivänä on kotihoito jossa apua tarvitseva voisi asua mahdollisimman pitkään, kun suuntaus on tähän suuntaan pitäisi myös suunnitella omaishoitajille kunnon korvaus sekä vapaa-aika. Huomautan, sopeutuminen hoidettavan ehdoilla elämään estää omaishoitajan oman elämän elämisen.
Toteutuuko tässä "...rakkaus on pitkämielinen, kaikki se kestää kaikki se kärsii....
On hyvä kun on olemassa läheistään rakastavia, heistä huolta täydelliesti pitävä läheinen. Arvostan omaishoitajien työtä todella paljon niinkuin tänä päivänä monet muutkin kansalaiset.
Ajattelin missä on auttajan oma elämä, koska miltei joka päivä en elettävä autettavan ehdoilla. Tämä dementoitunut rouva oli ilmeisen "kiltti" hoidettava ei pahemmin äksyillyt omaishoitaja miehelle. Itku, syvä ikävä jäi omaishoitajalle Mairen lähdön jälkeen.
Tuttavapiirissäni on muutama henkilö omaishoitajan roolissa. Ei se todellakaan ole helppoa.
Näitä tapauksia on paljon, nämä vain sattuvat olemaan omassa tuttavapiirissä. Ymmärrän hyvin kun sairastuu pitkäaikaisesti tai tulee näkö- ja kuuloaistien puutos, kysyy hyvin paljon henkisiä voimavaroja lähiomaisilta, etenkin aviopuolisolta joka ensimmäisenä ja mahdollisesti viimeisenä hoitaa puolisoaan. Vajeet aiheuttavat todellisen henkisen kriisin perheelle.
Omaishoitajia on paljon jotka pyytettömästi hoivaavat puolisoaan, alistuvat tilanteeseen joka ei ole helppo, kun niitä parempia aikoja ei ole näköpiirissä. Pieni on se omaishoitajan loma jonka hän saa kun hoidettava on lomapaikalla sairaalassa tai sitten intervallihoidossa. Yhteiskunnan pitäisi herätä näkemään miten arvokasta työtä omaishoitajat tekevät hyvin vaatimattomalla korvauksella.
Suuntaus tänä päivänä on kotihoito jossa apua tarvitseva voisi asua mahdollisimman pitkään, kun suuntaus on tähän suuntaan pitäisi myös suunnitella omaishoitajille kunnon korvaus sekä vapaa-aika. Huomautan, sopeutuminen hoidettavan ehdoilla elämään estää omaishoitajan oman elämän elämisen.
Toteutuuko tässä "...rakkaus on pitkämielinen, kaikki se kestää kaikki se kärsii....
On hyvä kun on olemassa läheistään rakastavia, heistä huolta täydelliesti pitävä läheinen. Arvostan omaishoitajien työtä todella paljon niinkuin tänä päivänä monet muutkin kansalaiset.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Joku haluaa säilyttää kaikki edut kotiinpäin.
olen työtön 59v.Hoidan miestäni kotona.Kotisairaanhoito kartoitti kunnassamme hoidettavien tasoa,ja kaikki jotka pystyvät liikkumaan jätettiin kotihoidon ulkopuolelle.Saan työmarkkinatukea n410euroa puhtaana.En voi edes hakea omaishoitajatukea,koska ei kahta tukea makseta.Miehestäni saatava tuki voisi olla niin pieni,että se olisi pienempi kuin työmarkkinatuki.Hoidan mieheni lääkeannostuksen,määrittelen tarvittavan lääkemäärän suuruuden,nesteenpoistossa.Tätä esim kotisairaanhoito ei saanut tehdä,vaan kaikki ohjeet piti tulla lääkäriltä.En ole ammatiltani hoitaja,enkä edes hoitoalalla,vaan myyjä,jolla ei ole minkäänlaista lääke tuntemusta.Lääkäri on neuvonut minulle kuinka nesteenpoisto lääkkeitä käytetään.Siinä käytetään vaakaa,verenpainemittaria ja kuuntelemalla hengitystä.Kyseessä on siis sydämen vajaatoiminta,ja mieheni on tosi vakavasti sairas.Hänellä on invalupa,josta seuraa muutamia etuja,minulla ei ole ajokorttia.Mitähän muita etuisuuksia voisi saada.Hänellä on oma työeläkkeensä,ja se on keskitasoa.
selvän kuvan sille kyseenalaiselle? olettamukselle, että olisi eduntavoittelua hoitaa omaistaan kotona.
Kysyy aina henkilökohtaista uhrautuvaisuutta auttaa omaistaan, ja se tehdään joko rakkaudesta tai velvollisuudesta! Molemmat ovat hyväksyttäviä asioita, mutta epäillä edunsaamisen olevan kysymyksessä on kyllä ala-arvoista.
Vaatii sen verran paljon ihmiseltä, joka huolehtii omaisestaan, että kaiken kunnioituksen ja rohkaisun ansaitsee! Sen lisäksi sen taloudellisen tuen, minkä yhteiskunta on velvollinen maksamaan, jotta ei kaiken muun lisäksi vaikeudu toimeentulo. Kunnissa on sen lisäksi apuvälineitä asennettavaksi kotiin, korotettu vc istuin, tulikahvat seiniin, pyörätuolit. rollaattorit ym.
Soisi omaishoitajalle ja hoidontarpeessa olevalle, lämmintä myötätuntoa, niin yhteiskunnan kuin kansalaistenkin osalta, ja voimia jaksaa tehtävässään.
Ei tule laitoshoidon kuluja. Sairaan omat tulot voivat kokonaisuudessaan huveta hoitokuluihin.
Jos mieheni tila heikkenee sille tasolle,ettei kotona pysty hoitamaan,hän siirtyy vuodeosastolle.Yritämme kuitenkin hoitaa kotona niin kauan kun pystymme.Saammehan kotisairaanhoidon apua jos hän ei enää pysty esim ajamaan autolla.Hän käy kokeissa terveyskeskuksessa,minä mukana.Joskus joku lapsista on ollut kuskina.Jos olosuhteet muuttuvat niin että hän siirtyy laitokseen,muuttuu hänen eläkkeensä laitos-eläkkeeksi,jolloin eläke menee kunnalle,ja hänelle jää joku käyttöraha.Minun kohdalla taas käy niin että eihän tällä työmarkkina-tuella elä,voin hakea asumistukea,ja toimeentulotukea.Kysyisinkin nyt,että ottaako kunta kokonaan miehen eläkkeen,kun se on työ-eläke.Hän ei saa kansaneläkettä.Meidän yhdessä hankkimamme omaisuus,huvila ja koti auto vene,eivät vaikuta näihin tuloihin työmarkkinatukeen,eikä miehen eläkkeeseen.mutta vaikuttaako omaisuus mahdollisiin laitosmaksuihin.Vai mitä tarkoitit.
on suorassa korrelaatiossa kunnan rahatilanteeseen. Jos varoja on vähän, sitä ei edes myönnetä, tai maksatus voidaan jopa keskeyttää kesken vuoden.
Senpä takia on suunnitteliia maksatuksen siirtäminen Kelalle, jotta saadaan vakiintuneet periaatteet, joilla sitä maksetaan.
Voisitko ottaa yhteyttä kunnan sosiaaliviranomaiseen hän tietää viimeiset voimaan tulleet lait ja suositukset, ottaa huomioon myös teidän tilanteen. On hyvä selvittää ajoissa myös tämän puolen asiat.
Joku vuosi sitten laki oli, pitkäaikasihoidossa peritään 80% kaikista TULOISTA hoitomaksua kaikilta oli eläke sitten mikä tahansa. Tässäkin tapauksessa otettiin huomioon aviopuolison tilanne ettei hän jää ns tyhjän päälle. Ajat ja lait muuttuvat kaiken aikaa joten tietoni voi olla vanhentunutta.
Eiköhän tällä iällä ole jo toimeentulo taattu.
Olen ollut omaishoitaja kymmenen vuotta, raskas pesti tämä on, en itsekään ole enää voimissani.
Minua ei huolestuttaisi omaisuuden hupeneminen tällä iällä, enemmän vapautta kaipaisin.
Pitääkö siinä omaisuudessa roikkua kynsin hampain vaikka tietää loppuelämän olevan jo lyhyt.
Olen hoitanut miestäni siksi että hänelle on kauhun paikka joutua laitokseen.
Palkkaan hoitajan kotiin jos tarvitsen vapaata, se maksaa enemmän kuin laitoshoito, mutta viis siitä, minulla on eläkkeeni, saan sen joka kuukausi, pärjään sillä ihan hyvin.
Kumman kateellisia ihmiset ovat, hyvin harva omaishoitaja ajattelee rahaa hoitaessaan omaistaan, tämä on niin raskas pesti että palkan olisi oltava iso jos rahasta alkaisi hoitamaan.
eräitä maamme tärkeimpiä ihmisiä. Jos he lopettaisivat työnsä, maa menisi konkurssiin.
Yhtä asiaa en kirjoituksessasi ymmärrä, sanot:
"Huomautan, sopeutuminen hoidettavan ehdoilla elämään estää omaishoitajan oman elämän elämisen."
Mitä on omaishoitajan oma elämä? Onko se jotain oman kodin ulkopuolella tapahtuvaa toimintaa? Tuntemieni omaishoitajien elämä tapahtuu omassa kotona, rakkaan hoidettavan kanssa, keralla, apuna, turvana, tukena.
Tiedän kyllä, että vapaapäiviä on harvoja. Moni ei edes pysty niitä käyttämään hyväkseen, koska sijaista on vaikea saada. Silti korvaan kalskahtaa, "oma elämä"? Eikö kahden ihmisen yhteinen elämä, ole elämää, kummallekin?
,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
ja se jos mikä antaa sen kauneimman sisällön siihen, mikä on ihmisenä olo rakkaalleen. Se on jotakin joka vaatii paljon, mutta antaa sen täyttymyksen molemmille osapuolilille, mitä on olla ihminen. Myös hänen, joka on se heikompi lenkki tässä kahden puolison yhteiselämässä, luopumista----kipuilua----ja kasvamista vähitellen omaan osaansa, oppien rakastamaan, tietoisena, että saman hän tekisi vastaavassa tilanteessa.
Kannattaisi kaikkien myös huomioida, ettei hoidettava välttämättä ole aina vain ottaja, myös hänellä on omia voimavarojaan antaa hoitajalle elämäniloa, onnea, yhteenkuuluvuuden tunnetta, rakkautta.
Rakkaushan siinä työssä on kantava voima, jos mikä.
"Huomautan, sopeutuminen hoidettavan ehdoilla elämään estää omaishoitajan oman elämän elämisen."
Koko päiväisenä omaishoitajana olemisen näen hoitajan elävän omaa elämää ikäänkuin hoidettavan kautta hänen ehdoilla. Joskus hoitajakin haluaisi katsella ympärilleen, keskustella käydä jossakin kerhossa tms ystäviä tapaamassa ja jutella janakohtaisista asioista. Tämä on oman sisareni kohdalla hänen oma huomio olla 24t/vrk samassa ympäristössä hoidettavan ehdoilla, olla aina valmiina huomioimaan ja tarttumaan tilanteeseen kiinni kun hoidettava apua tarvitsee jopa lukemaan TV ruudusta tekstit. Näin se varmasti menee monien omaishoitajien kohdalla.
Aina ei hoidettava halua edes mennä lomapaikalle, miksi sitä ei saa selville.
Kyllä sitä rakkautta kysytään monen omaishoitajan kohdalla vaikeasti dementoitunutta, sairasta hoitaessa. Kaikki omat harrastukset, ulkoilut, kyläilyt lasten luona, teatterit siis kaikki se kodin ulkopuolella toimiva elämä on jätettävä pois.
Olen aina ihmetellyt sitä miten moni alkaa elämään omaa elämää esim lasten tai pitkäaikaisesti sairastuneen tahdon kautta. Esim. jos hella pitää vaihtaa sitä ei valita oman mieltymyksen mukaan vaan kysytään kaikessa lapsen mielipide, valitaan se joka lasta miellyttää, kyse voi olla vasta 65v vanhemmasta. Tässä sitä alkaa tie omatoimisuuden loppumiseen. Hellan kuitenkin vaihtaa liike ja vie vanhan pois.
Sitä ikäänkuin taantuu ja jää siihen olotilaan jonka läheisen tilanne tuo eteen, oma tahto on siis hoidettavan tai lapsen taskussa. Omaishoitajat ovat kullanarvoisia hoidettavalle ja yhteiskunnalle. Ehkä tilanteen tullessa eteen sitä vaistomaisesti ottaa omaishoitajan roolin ja siinä sitä rakkautta ja empatiaa tarvitaan. Jokaisella perheellä on oma elämäntilanne kaikella tavalla myös hoidettava linjaa hoitajan elämän laadun.
Koko sydämestäni toivon kaikille omaishoitajille voimaa jatkaa vaikeassa tehtävässä.
tässä yhteydessä on minusta outo. Tottakai, sinä puhut omasta kokemuksestasi, ja tietämyksestäsi, jota varmasti on laajalti.
Minun tuntemillani omaishoitajilla ei ole roolia. He elävät elämää ihan oikeasti.
En vänkää vastaan, kukin tuntee omat tunteensa.
Omassa kodissaanhan omaishoitaja on, aina, jos ei saa tuuraajaa kauppa-asioilla käynnin ajaksi.
Kymmenen vuotta hoidettuani tiedän että ihanteellisuus vähitellen karisee, mutta tähän hommaan jää kiinni kun tekee tarpeeksi kauan. Kyllä minä ainakin kaipaan omaa elämää, ja jokainen kaipaa.
Sen oman elämän puuttumisen huomaa vasta kun on sen menettänyt.
Monelle on itsestään selvyys mennä vaikka lenkille, kauppaan tai vaikkapa uimahalliin.
Eipä mennäkään, ennenkuin on tehnyt järjestelyjä, eli löytänyt jostain tuuraajan.
Meille ei kukaan tule mielellään kun on niin vaikea hoidettava, vapaapäivien tuuraaja on ammattilainen, maksan palkan itse kun mies ei halua kotoa mihinkään.
Pienten lasten hoito kotona on tavallaan myös omaishoitoa. Lapsilla on subjektiivinen oikeus päivähoitoon ja sitä käyttää myös sellaiset vanhemmat, jotka voivat molemmat olla kotona. Kuten tiedetään, on kotihoidon tuki vain murto-osa laitoshoitoon verrattuna. Miten kauan Suomella on varaa tähän palveluun? Usein nämä vanhemmat istuvat kahviloissa ja kaljabaareissa, lapset voivat olla pitkän päivän päiväkodissa. Tavallista on viedä isommat sisarukset päiväkotiin ja äiti on uuden vauvan kanssa kotona, eikö siinä isommat tunne itsensä syrjäytetyksi ?
Täällä puhutaan vanhusten omaishoidosta, mutta myös kehitysvammaisen lapsen hoito kotona on myös yhteiskunnan varoja säästävää ja hyvin ihmimillistä.
Eikö se ole itsestään selvää että perheestä huoli pidetään, hyvinä ja huonoina päivinä ? Milloin on alettu omaishoitajista puhumaan, onhan huonokuntoiset hoidettu ennenkin kotona , jos ei tarvitse eriloishoitoa, esim. leikkausta. Kun isot ikäluokat tulevat vanhoiksi ja raihnaiksi, mistä löytyy laitospaikkoja ja yhteiskunnan rahaa omaishoitajien korvauksiin ? Kyllä vastuuta varmasti siirretään enemmän terveemmälle puolisolle ja lapsille, Jäähän heille myös perinnöt, joita tällä ikäluokalla on runsaasti.
Tässä linkki omaishoitajien sivuille jossa runsaasti päivitettyä tietoa:
http://www.omaishoitajat.com/
Lainaan edellistä tekstiä:
"Kun isot ikäluokat tulevat vanhoiksi ja raihnaiksi, mistä löytyy laitospaikkoja ja yhteiskunnan rahaa omaishoitajien korvauksiin ?"
Suurempi huoli tulevaisuudessa on laitospaikat, siksi kotihoidon mahdollisuuksia kartoitetaan ja halutaan jo nyt lisätä että jokainen hoivaa ja hoitoa tarvitseva saa tarvitsemansa avun. Omaishoitajille maksettava korvaus erittäin vaativasta fyysisiä ja henkisiä voimavaroja kysyvästä pyyteettömästä työstä on varsin pieni. Sitä ei tule kenenkään kadehtia, mutta lisänä se on kaikissa kuluissa jota kotihoidossa tulee. Kotihoidossa maksaa myös kunnalliset palvelut.
Jokainen varmaan ottaa oman kuntansa sosiaali- ja terveysviranomaiselta selvää asioista, mutta laitan kuitenkin tämänkin.
Kuntakohtaisesti se on parasta ottaa selville, vai mitä?
http://www.kunnat.net/k_peruslistasivu.asp?path=1;29;353;11124;59797
vähimmäispalkkiot. Eipä kerrottu, kuinka paljon kuntien maksamat enimmäismäärät eroavat toisistaan.
Mikähän instanssi ne uskaltaisi ääneen lausua?
--------------------
on tiedot omaishoitajien tukien ylä ja alamäärät! Mitäs uskallusta se vaatisi ilmoittaa? Se paljonko maksetaan saattaa riippua kunnan taloudellisesta tilanteesta, samoin tietenkin hoidettavan perheen avunannontarpeesta. Eiköhän ne lienee lakisääteisiä nekin.
lakisääteisiä, jos ne riippuvat kunnan rahatilanteesta?
Sitten olisivat, jos Kela olisi maksaja, ja myöntö ja määrät päätettäisiin samoilla kriteereillä koko maassa.