Koiruus oli 14 vuotta terveenä, vuosi sitten tuli välikorvankorvantulehdus, tasapaino heitti. Nyt sitten viime marraskuussa se uusi, ja kun oli ollut noita pidätysvaikeuksiakin niin eläinlääkärissä käytiin. Korvatulehdus parani taas lääkkeillä, toista vaivaa epäili rakkotulehdukseksi, näkyi näytteessä vähän verta.
Lääkekuurin jälkeen otettiin sitten kaksikin kertaa virtsakoe, näytti että oli parantunut. Sitten kuitenkin vaiva jatkui, uutenavuotena alkoi myös verta tulemaan. Röntgenkuva sen sitten paljasti, että alapäässä on kasvain. Ei ihan varmasti osannut sanoa, onko hyvälaatuinen vai syöpä. Eläinlääkäri sanoi, että leikata voidaan, mutta jos syöväksi paljastuu, niin nukutuksesta ei suostu enää herättämään.
Nyt sillä on vähän parempi olo kun on kipulääkkeet. Muuten on kyllä virkeä ollut ja ruoka maistunut koko ajan. Onhan tuolla ikää jo 15 vuotta, mutta en haluaisi millään luopua. Kyllä on kurja olo. :(
Lääkekuurin jälkeen otettiin sitten kaksikin kertaa virtsakoe, näytti että oli parantunut. Sitten kuitenkin vaiva jatkui, uutenavuotena alkoi myös verta tulemaan. Röntgenkuva sen sitten paljasti, että alapäässä on kasvain. Ei ihan varmasti osannut sanoa, onko hyvälaatuinen vai syöpä. Eläinlääkäri sanoi, että leikata voidaan, mutta jos syöväksi paljastuu, niin nukutuksesta ei suostu enää herättämään.
Nyt sillä on vähän parempi olo kun on kipulääkkeet. Muuten on kyllä virkeä ollut ja ruoka maistunut koko ajan. Onhan tuolla ikää jo 15 vuotta, mutta en haluaisi millään luopua. Kyllä on kurja olo. :(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kerron ihan toisenlaisen tapahtuman.
Annoimme leikata meidän ekan Mimmin. Mimmillä oli silloin ikää 14 vuotta. Mimmiltä leikattiin hyvän laatuiseksi ajateltu patti nisän viereltä. Patti ei ollut levinnyt sisälle vaan kasvoi ulospäin. Mimmi oli muutoin ikäänsä nähden OK kuntoinen.
Heräsi leikkauksesta ja saimme ystävämme kotiin. Alkoi toipumaan leikkauksesta......ruokahalu väheni.
Syöpähän kyseessä kuitenkin oli ja Mimmi ei kestänyt
Eli nyt sulla taitaa olla pikkuhiljaa aika ajatella ystäväsi parasta. Teillähän on pitkä tie yhdessä kuljettu.
Kyllä tuolla koiralla on ikää jo aivan riittävästi.
Eläinrakkautta on myös osata luopua lemmikistään ajoissa, et voi pitää koiraa väkisin hengissä säälimällä itseäsi ja kurjaa oloasi.
Voi kurjuus, vaikuttaa siltä että luolumisen ja hyvästien aika on nyt.
Tämä on vain mun mielipiteeni mutta ajattelen aina että jos koiralla on siedettävä olo vain kipulääkkeillä turrutettuna niin se ei ole enää hyvää koiranelämää ja on aika päästää rakas ystävä pois.
Jos leikkaus ei varmasti paranna vaan saattaa jopa aiheuttaa tarpeetonta kipua niin itse miettisin että onko oikein pakottaa koira kestämään vielä se.
Itse saattaa tulla tavallaan sokeaksi sille että koiran ei ole enää hyvä olla vaan sitä hyvästijätön hetkeä yrittää kikkailuilla siirtää.
Täältä rapsutukset koiravanhukselle, ja jaksamista sinulle raskaaseen päätökseen.
ystävälläsi. Voimia sinulle jos joudut sen viimeisen raskaan päätöksen kohta tekemään... En tiedä noista kasvaimista oikein mitään, meidän n. 14-vuotiaalla "hoitokoiralla" löytyi syksyllä selästä syöpäkasvain mutta se ei ollut levinnyt, joten leikkaus meni hyvin ja koira toipui... mutta on varmaan vaikeampi juttu tuo alapään kasvain. Luopuminen on kuitenkin aika pian edessä kun on niin vanha koira, sen tiedämme mekin ja sen vanhuksen omistaja, joten ei sitä olisi minkään suurten kärsimysten läpi enää päästetty, vaan olisi annettu nukkua pois jos olisi ollut pahempi tapaus. Se on suuri lahja kun pääsee kivutta pois siinä vaiheessa kun edessä olisi vain kipua ja väsymystä, mutta vaikeaa se on kaipaamaan jäävälle...
...varma eläinlääkärikään, onko syöpä vai ei. Joten kysymys kuuluu, kestääkö tuon ikäinen nukutuksen ja leikkauksen, onko mahdollista että mahdollinen hyvänlaatuinen kasvain poistetaan?
Eläinlääkäri sanoi heti, jos syöpä on niin ei nukutuksesta herätä. Eikä varmasti silloin tuskaa tunne, jos leikkauksen aikana menehtyy.
Nyt on voinut paremmin kun on lääkkeet, torstaina pitää mennä eläinlääkäriin keskustelemaan. Leikkauksen aion antaa tehdä, kävi miten kävi.
Todella ikävää...mä luulen että nyt on aika sinun palkita tuo rakas pitkäaikainen ystäväsi, ja tehtävä hänelle se viimeinen palvelus ja päästettävä hänet pois tuskistaan. Tuo on suurin rakkauden osoitus rakkaalle ystävällesi, päästää hänet tuskistaan ja päästää irti...se ei ole sinulle helppoa, mutta kun ajattelee koiran tuskia, niin vaikeeta on hänelläkin nyt.
Minun lapinporokoira kuoli pari vuotta sitten 16-vuotiaana, minä vieläkin ajoittain ikävöin sitä.
Sille tuli eturauhassyöpä.