Oikean kanavan hakeminen on vaikeaa, täällä olevat (eikä saa yleistää) kirjoitukset ovat ajatuksia/kokemuksia mitkä itse voin hyvin pitkälle allekirjoittaa ja siitä syystä saatte nähdä tekstini täällä. Heittäkää roskiin jos ei mielestänne tänne kuulu.
Jos joku tähän sitten vastaakin, niin ihan pieni ilmoitusluonteinen asia: En halua tietää kenenkään kirjailijan/ajattelijan julkaiseman kirjan tekstejä vaan haluan toisen persoonan omakohtaista "rautalankaversiolla" tehtyä tekstiä. Tähän on olemassa syy, jonka kyllä kerron jos jotakin tämä jää vaivaamaan.
Ja sitten asiaan....
Olen muodostanut omien kokemuksien kautta tiettyjä käsityksiä/ajatelmia ja olisi mukavaa jos niitä voisi jonkun kanssa kyseenalaistaa: siis suomeksi tuo kaiketi on kutsu keskusteluun. Siispä tässä näitä "käsityksiä"...
1) Jokainen KOHTAAMANI elävä olento on minulle mahdollisuus oppimiseen. Kun kohtaan toisen elävän olennon syntyy mielipiteidenvaihtoa OMISTA KOKEMUKSISTA. Siksipä minua häitsee kovasti tämänpäivän ihmisen (myös omani) niin kovin kiireinen elämä ja pelkään että ihmisyys kuihtuu pois tätämenoa.
2) Edellistä kohtaa toteuttaen olen mielestäni "oppinut" paljon. Mitä enemmän opin sitä enemmän haluan tietää. Väittävät että tämänpäivän ihminen käyttää aivoistaan vain 1%, voisin allekirjoittaa tuon :)...Minusta tuntuu että 2000 vuotta tai vaikka vain 200 vuotta sitten ihminen oli "viisaampi" ja osasi hyödyntää aivoistaan löytyviä voimavaroja paremmin. Ja tänään jos jokin yksilö onkin "viisaampi" niin pistetään ryhmään yliluonollinen/magia jne. Onko tässä jotain niin kummallista että yliluonnolliseksi vetää? Voisiko tämä olla vain niin, että muutamat yksilöt ovat löytäneet pienen himpun siitä mitä vuoden 4 yksilö piti ihan normaalina?
Enpä tähän enempää, jos vaikka roskikseen joutuu ;)
Jos joku tähän sitten vastaakin, niin ihan pieni ilmoitusluonteinen asia: En halua tietää kenenkään kirjailijan/ajattelijan julkaiseman kirjan tekstejä vaan haluan toisen persoonan omakohtaista "rautalankaversiolla" tehtyä tekstiä. Tähän on olemassa syy, jonka kyllä kerron jos jotakin tämä jää vaivaamaan.
Ja sitten asiaan....
Olen muodostanut omien kokemuksien kautta tiettyjä käsityksiä/ajatelmia ja olisi mukavaa jos niitä voisi jonkun kanssa kyseenalaistaa: siis suomeksi tuo kaiketi on kutsu keskusteluun. Siispä tässä näitä "käsityksiä"...
1) Jokainen KOHTAAMANI elävä olento on minulle mahdollisuus oppimiseen. Kun kohtaan toisen elävän olennon syntyy mielipiteidenvaihtoa OMISTA KOKEMUKSISTA. Siksipä minua häitsee kovasti tämänpäivän ihmisen (myös omani) niin kovin kiireinen elämä ja pelkään että ihmisyys kuihtuu pois tätämenoa.
2) Edellistä kohtaa toteuttaen olen mielestäni "oppinut" paljon. Mitä enemmän opin sitä enemmän haluan tietää. Väittävät että tämänpäivän ihminen käyttää aivoistaan vain 1%, voisin allekirjoittaa tuon :)...Minusta tuntuu että 2000 vuotta tai vaikka vain 200 vuotta sitten ihminen oli "viisaampi" ja osasi hyödyntää aivoistaan löytyviä voimavaroja paremmin. Ja tänään jos jokin yksilö onkin "viisaampi" niin pistetään ryhmään yliluonollinen/magia jne. Onko tässä jotain niin kummallista että yliluonnolliseksi vetää? Voisiko tämä olla vain niin, että muutamat yksilöt ovat löytäneet pienen himpun siitä mitä vuoden 4 yksilö piti ihan normaalina?
Enpä tähän enempää, jos vaikka roskikseen joutuu ;)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan hyviä ajatuksia nuo olivat. Ajattelen itse suurinpiirtein samalla tavalla.
:a:
Rehellinen tunnustus: nuo sanat olisin agwén suuhun laittanut itsekin ;) Tuolaisen käsityksen olen antanut itseni muodostaa persoonastasi...Oikeastaan olisin ollut yllättynyt jos olisi ollut "tuomio".
Ainoastaan vastaan omine ajatuksineni.
1. Tämä on vaikea juttu. Toisaalta edellytän että pitäisi periaatteessa kyetä elämään ja kokemaan täysillä missä tahansa ympäristössä, mutta onhan minulla tietysti tippa linssissä jatkuvasti ihmisten aiheuttaman suunnattoman rumuuden, saastan ja pilaantumisen takia. En silti pysty vihaamaan ihmisiä. Eivät he parempaankaan kykene tällä hetkellä. Kuitenkin taas laajemmin ajatellen, voiko pelkiltä ihmisiltä oppia kaiken? Jos kaikki muut lajit tuhoutuvat, mitä meillä on kuin me itse, ja onko se tarpeeksi? Tuskin.
2. Jokin aika sitten aloin kyseenalaistaa näkemyksen että jos ihminen käyttäisi 100 % aivoistaan hänestä tulisi jonkinlainen yli-ihminen. Minusta vaikuttaa siltä että aivojen eri alueita käytetään vuorotellen. Sen vuoksi aivoissa näennäisesti on käyttämättömiä alueita: jokin osa on aina lepotilassa. Mikäli ihminen kokisi kaikin aistein kaikkea mahdollisesti aivot täysin aktivoituna hän varmaan kuolisi siihen paikkaan? - Mutta olen sitä mieltä että ihmiskunta tai paremminkin osa siitä on ollut joskus menneisyydessä "viisaampaa". Ehkäpä maagis-perusteisen hengen "teknologian" kausia tulee ja menee syklisesti.
....
Itse olen päätynyt siihen, että kaikelta elävältä opin aina jotain. Olisiko sitten yleistämistä jos sanoisin että kaikelta missä on sielu/henki opin aina jotain jos vain otan tiedon vastaan. Esim. niin ihatuinen kissanai jaksaa joka aamu venyttää itsensä liikkeelle, voikun muistasin minäkin! ;) Tämä nyt oli maanläheinen esimerkki, mutta osoitus siitä miten itse ajattelen.
Itseni kautta olen oppinut paljon, mutta koen vähän näin: Riitaan tarvitaan kaksi; yksinkin onnistuu mutta ei se ole niin "antoisaa" ;)) Ja jotenkin tuntuu että me ihmiset onnistumme tässä tuhoutumisessa paremmin kuin "vähemmän-älykkäät-lajit"...noh, en vaivu epätoivoon kuitenkaan.
Näin toimii tämä yksilö; on tunneihminen, joka huilaa kun järki-ihminen tekee töitä ja on analysoiva-ihminen....multipersoona?
Ja vielä lopuksi: Oli oikein (vaikka pitkään epäröin) kirjoittaa juuri tänne. Nyt vain meinaa tämä järki-ihminen toppuuttaa "työt kutsuu"-tyyliin. Mutta sääntö nro 1, jonka olen antanut itseni oppia "ole rehellinen - ensin itsellesi" käskee sanoa suoraan: Olen taitanut löytää 2 persoonaa joiden kanssa ajatusvirta toimii kaksisuuntaisesti :)
Ajatuksia todella poikii. (Vaikka ovatko nämä nyt sitten taas magian alaa, voi voi!)
Voisikohan ihmiskunnan ongelmilla olla mitään tekemistä ihmisten älyn kanssa? On melko yleistä että korkean älykkään omaavat yksilöt ovat onnettomia, sillä he yksinkertaisesti miettivät liikaa ja liian pitkälle... Elämästä tulee inhorealistista. Ihmiskunta noin kokonaisuutena kun kumminkin on älykkäämpää kuin esim. simpanssit, niin älyä riittää aina sen verran että kykenemme tiedostamaan esim. että kuolemme. Ynnä muuta ankeaa. Ja sitten jäädään itsekeskeisesti märehtimään sitä, etsitään helpotusta jumalasta, profeetoista jne. Kun se äly ennemmin pitäisikin laittaa töihin pohtimaan että miten voimme elää tällä pallolla ihmisiksi. Miten voimme pitää yllä järjellisen mielekästä elämää lajillemme, kuitenkaan riistämättä Maata niin että tasapaino horjuu.
Yleisesti arvostettu "kaikki mulle tähän nyt heti" -mentaliteetti ei kyllä ainakaan avusta tuollaisen aivoriihen perustamisessa!
>> Ajatuksia todella poikii. (Vaikka ovatko nämä nyt sitten taas magian alaa, voi voi!) >>
Olenko minä jo onnistunut traumatisoimaan sinut fanaattisilla kaavailuillani?
Ymmärtänet minun paradoksaalisen asemani suhteessa magiaan, jos kerron, kuten olen sanonut aikaisemminkin, ettei mielestäni edelleenkään magiasta voi lainkaan puhua.
Magiasta ei voi puhua, ja tämä tässä on keskusteluforumi, nimeltään Magia. Mitä tehdä? Mielestäni ainoa keino on keskustella täällä aivan mistä tahansa vain haluaa. Olennaista on kuitenkin koko ajan ymmärtää, ettei missään kohtaa puhu magiasta, vaikka tämä onkin magia-palsta. Vaikka mainitsisi sanan "magia" jokaisessa viestissään sata kertaa, se ei silti vielä ole magiasta puhumista. Tämä on ikävä mystinen tosiasia. Puhu siis vain mistä ikinä haluat, äläkä turhia mieti onko se soveliasta täällä magia-palstalla.
Näin sanoo Agwén akausaalinen ja ei-lineaarinen mikro-makro-psyko-soma-pseudo-meta-kosminen gnosis.
:a:
Nyt voin siis olla rauhassa. Montakohan ave satanaa tässä sitten vielä lukisi varmuuden vuoksi.
Oikeasti: arvostan kovasti sitä että sinä arvostat asioiden tosissaan ottamista, ja miellyttämiseen kasvaneena yksilönä haluaisin tietysti antaa sinulle mitä haluat. New Age -viritysten kautta tälle tielle päätyneenä en ehkä tietenkään ole niin totinen magiafani kuin voisi olla, ja en yhtään ihmettele jos juttujani lukee paha maku suussa ajatellen että minulle on tärkeintä vain olla äänessä.
Kirjoittaminen on elämäni. Mutta elämä ei ole yksinomaan kirjoittamista.
Mutta jos otan kirjoittamisen niin totisesti kuin otan, en minäkään ihan läpipasko feikki voi olla...
Varmaan kuolen sormet näppäimistöllä tai kynä kädessä. Tai mitä konsteja sitä vielä keksitäänkään itsensä ilmaisemiseen.
Mutta magiasta... kuka siitä todellakaan voi mitään kirjoittaa, vaikka kuinka olisi lääpällään ja fani.
Nytkö minä annan jo synninpäästöjäkin?
Se on siis totta.
Agwé onkin pappi.
:a: