Kavereista vatsa kuralle

Joo ruokavalio on tarkka. Se on tullut testatuksi. Tämä paskan lentäminen
ei edes enää naurata. Päivällä tai kellonajalla ei väliä. Kysymys riittää.
"Lähdetään metsään" tätä kysyy koiralta pari kertaa ja hetken päästä on perä paskanen.
Ja kaveri aivan innoissaan. Näitä on muitakin esimerkkejä.
Tämä harmittaa, kun on muuten mitä sympaattisin. Tämä on aivan jotain muuta kuin ruokavalio.
Oppii itse olemaan varuillaan ja kaikki "kivat jutut" täytyy saattaa alkuun
niin ettei koira älyä kohta olevan hauskaa, niin pärjää, mutta kuitenkin turhauttavaa

Meilläkin oli collie tyypillinen vatsallaan stressaaja. Tai mikä lie oikea sana, mutta lopputulos on sama, maha kuralla, ja perskarvoja pestään... Vaiva loppui vasta venhemmiten, kun koira muutoinkin muuttui. Nyt kun koira on 13, eikä enä niin kamalastoi kaikesta jaksa innostua, niin eipä ole ripuliakaan. Aiemmin luulin, että kyse on ruoasta, mutta nykyään on ihan sama mitä syöttää, Vatsa ei ole kuralla, ja jos onkin, niin ei ainakaan sisälle tee. Kaikkea voi antaa, ja nykyään mm. ehtaa lihaakin. Joka päivä on muutoin tarkka ja säännöllinen aikataulu (höpsähtänyt koira, joten kuntoutusta), ja laksatiiviakin annetaan (tyrä peräsuolessa, ajoittaista ummetusta) joka ruokaan. Aikaisemmat 12 vuotta meni enemmän ja vähemmän ripulin kourissa, mitään pätevää keinoa ei keksitty, miten sen saa kuriin. Mutta nyt yhtäkkiä, yli puoleen vuoteen ei ole ensimmäistäkään kakkaa ole sisällä ollut (aiemmin ollut luvallista, koska ripulia lähes viikoittain). Itse kyllä yhdistän sen siihen , että koiran elämässä ei ole muutoinkaan mitään isommpia tunnekuohuja. Kemiallinenn kastraatio poisti viim,eisetkin oireilut.