Aloitin tuossa aikaisemmin keskustelun oman perheeni kohtuullisen sopuisasta uusperhe-elämästä. Keskustelua -monenmoista- se ainakin herätti. Vaikka moni oli mieltä, että asialliset välit "uuden ja vanhan vaimon" välillä eivät ole mahdollisia tai edes suotavia, niin olen yhä sitä mieltä, että lasten, omien ja exien, takia siihen pitää pyrkiä.
Miten se onnistuu? Tajuta, ettei ole syytä mustasukkaisuuteen, ymmärtää, että sama mies tuskin on tuskin aiemminkaan valinnut huonosti ts. exän pitää olla lähtökohtaisesti ok, jos niin ajattelet itsestäsikin!
Ymmärtää, että aikuiset aina vastaavat käytöksestään ja lapset ovat syyttömiä, eivät he ole valinneet uutta puolisoa vanhemmalleen. Ei saa astua biologisen isän tai äidin varpaille, mutta oman mielipiteensä voi sanoa ja omassa perheessään elää omilla säännöillä, toki kunnioittaen muiden tapoja. Ei saa vetää lasta aikuisten riitoihin eikä osallistua exän ja miehensä väliseen kahnaukseen. Näin minä olen pärjännyt. Tai näin me olemme pärjänneet.
Ymmärrän, että tilanteessa, jossa uusi suhde saa alkunsa vanhan suhteen aikana, niin tämä ei päde. Meillä tälläisestä ei ole kysymys, mikä tietenkin helpottaa asiallisten välien syntyä.
Tarkoitus oli antaa toivoa ja uskoa niille, jotka miettivät omaa suhdettaan puolisonsa exään. Uskon, että kohteliaisuus vie pitkälle ja toisen äitiyttä tai isyyttä pitää arvostaa, arvostathan itseäsikin. Yksin ei kukaan rakenna asiallisia välejä, mutta itsekin voi tehdä paljon. Pahat sanat voi jättää sanomatta ja hymyillä kun tapaa. Pienillä askeleillä johdattaa tilannetta siihen, että ei tarvitse tuntea katkeruutta, vihaa tai pelkoa. Kun itse käyttäytyy korostetun hyvin, niin yleensä pikkuhiljaa saa vastaansa hyvää käytöstä. Ainakin voi yrittää. Elämä on liian lyhyt jatkuvaan kahnaukseen.
Kiitos mielipiteistä "nykyisen ja entisen väleistä" ketjuun.
Miten se onnistuu? Tajuta, ettei ole syytä mustasukkaisuuteen, ymmärtää, että sama mies tuskin on tuskin aiemminkaan valinnut huonosti ts. exän pitää olla lähtökohtaisesti ok, jos niin ajattelet itsestäsikin!
Ymmärtää, että aikuiset aina vastaavat käytöksestään ja lapset ovat syyttömiä, eivät he ole valinneet uutta puolisoa vanhemmalleen. Ei saa astua biologisen isän tai äidin varpaille, mutta oman mielipiteensä voi sanoa ja omassa perheessään elää omilla säännöillä, toki kunnioittaen muiden tapoja. Ei saa vetää lasta aikuisten riitoihin eikä osallistua exän ja miehensä väliseen kahnaukseen. Näin minä olen pärjännyt. Tai näin me olemme pärjänneet.
Ymmärrän, että tilanteessa, jossa uusi suhde saa alkunsa vanhan suhteen aikana, niin tämä ei päde. Meillä tälläisestä ei ole kysymys, mikä tietenkin helpottaa asiallisten välien syntyä.
Tarkoitus oli antaa toivoa ja uskoa niille, jotka miettivät omaa suhdettaan puolisonsa exään. Uskon, että kohteliaisuus vie pitkälle ja toisen äitiyttä tai isyyttä pitää arvostaa, arvostathan itseäsikin. Yksin ei kukaan rakenna asiallisia välejä, mutta itsekin voi tehdä paljon. Pahat sanat voi jättää sanomatta ja hymyillä kun tapaa. Pienillä askeleillä johdattaa tilannetta siihen, että ei tarvitse tuntea katkeruutta, vihaa tai pelkoa. Kun itse käyttäytyy korostetun hyvin, niin yleensä pikkuhiljaa saa vastaansa hyvää käytöstä. Ainakin voi yrittää. Elämä on liian lyhyt jatkuvaan kahnaukseen.
Kiitos mielipiteistä "nykyisen ja entisen väleistä" ketjuun.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuota, miksi piti aloittaa uusi ketju asiasta, kun vanhassa tarina jatkuu...
että toisen ketjun kirjoitukset alkoivat livetä alkuperäisestä aiheesta.
Mukaan liittyi trollit ja Lissut ym. asiattomat haukkujat.
Mutta niin tulee käymään tässäkin....
ei niitä kukaan pidä täältä pois.
Kävin nyt aamulla lukemassa tuon edellisen, ja todella, aivan kamalaa sontaa.
Yhdestä tein ilmoituksen ylläpitoon, vaikka ilmoituksen ois voinut tehdä monesta.
Ikävää aloittajalle, että asialliset jutut saa AINA tollasen käänteen parin mitä ilmeisemmin psyykkisesti epätasapainoisen ihmisen takia.
Niiden kirjoittajat ovat ilmeisesti niitä, jotka eivät kykene välejä hoitamaan kuin kiukttelemalla.
kaikki eivät kykene asialliseen ja aikuismaiseen kommunikointiin. Liekö siinä syy etteivät ymmärrä että ihmisten kanssa voi tulla toimeenkin .
sitten on ihmisiä, jotka ei edes halua tulla toimeen. Heistä on mukavempi tehdä itsestään sorrettuja ja uhreja, kuin käyttäytyä kypsästi. Toki on ihmisiä, jotka ei siihen edes kykene sosiaalisten taitojen uupuessa.
Jos nyt kuitenkin toisten kirjoittajien arvostelun sijasta palataan tähän aloittajan aiheeseen.
Itse olen aika tuore (alle vuoden vanha) uusioperheen äitipuoli. Lasten äiti on tiiviisti elämässä mukana, lapset kulkevat kahden kodin väliä ja vanhemmat pitävät yhteyttä lähes päivittäin. Kyllä se välillä ärsyttää, kun kumppanin entinen on koko ajan "läsnä". Ja joskus hän tuntuu myös hyvin itsekkäältä, soittaa sopimattomaan aikaan minun näkökulmastani jne.
Me olemme pitäneet pari kertaa "palaveria" niin, että kaikki ovat läsnä: siis lapset (tai osa lapsista), äiti ja äidin miesystävä, isä ja isän puoliso eli minä. Lapset kun ovat jo sen verran isoja, että on noita teini-iän ongelmia ja myös eroon liittyvää reagointia. Keskustelut ovat olleet oikein rakentavia. Nyt viimeisin koski lasten minua kohtaan osoittamaa vastustusta. On kai tultu siihen vaiheeseen, että äitipuoli on vaikea hyväksyä. Ja uskokaa tai älkää, myös lasten äiti ja hänen kumppaninsa olivat lapsille hyvin vihaisia aiheettomista herjoista ja "puolustivat" voimakkaasti minua keskustelussa.
Exä on aina exä. Myös äidin kumppani on avoimesti tuonut esiin mustasukkaisuutensa jatkuvista puheluista. Emme ole siis mitään yli-ihmisä eikä meidän tarvitse sellaisia esittääkään. Silti voidaan kaikki tulla toimeen ja keskittyä olennaiseen, lapsiin ja molempien perheiden arjen rakentamiseen.
Vaikeaa on ollut ja on varmasti jatkossakin, lapsilla monenlaisia ongelmia ja rikkoutuneen perheen taustalla paljon kipeitä asioita. Mutta ainakin tämä yksi asia voisi olla huonomminkin.
on fiksua käytöstä sun miehen ex-vaimolta.
Kumpa meilläkin.....
hyvältä, siis nuo palaverit.
Ainoa, mikä pisti pahasti korvaan, oli se, että lasten äiti ja hänen kumppaninsa olivat kertomasi mukaan hyvin vihaisia lapsille. Sääliksi käy lapsia, joille yhteensä neljä aikuista, joista kaksi vierasta ja asiaankuulumatonta, vihoittelee.
Huomatkaa te aikuiset tunteinenne, että myös lapsilla on oikeus tunteisiinsa.
Jos lapset on jo teini-ikäisiä niin pitäisikö niiden päätä vain silittää tekee tai sanoo ne mitä hyvänsä ???
Aivan oikein että kaikki aikuiset ovat näyttäneet etteivät hyväksy teinien huonoa asennetta tätä isän vaimoa kohtaan, silloin lastenkin on helpompi tajuta käytöksensä asiattomuus ja lopettaa moinen.
Ja muuten, ei se isän ja äidin uusi puoliso ole vieras ihminen, se saattaa olla jopa tutumpi kun toinen vanhemmista. Eikä kyse liene vihoittelusta vaan ojentamisesta.
Näin yleisesti aiheesta mitään sanoa. Kun ex-nyx-kombinaatioita löytyy niin erilaisia. Joissakin tapauksissa kummatkin on ihan ok toistensa suhteen. Joissakin tapauksissa taas hyvä käytös voi laukaista toisessa myönteisen suhtautumisen. Joissakin ei sitten taas auta mikään vaikka vuosikausia yrittää. Joissakin taas voi olla vähän se eroprosessi kesken tai muuten käryillään ennakkoluuloisesti toistensa suuntaan ja vuosien varrella se siitä sitten rauhottuu itsestään. Mutta aina on niitä tilanteita, joissa ei voi paljoa tehdä mitään. Mutta on siinäkin se lohduttava pointti, että sitä voi oppia antamaan vähemmän painoarvoa puolison exälle tai exän nykyiselle ja keskittyä siihen olennaiseen arkeen. Joka on toki vaikeaa jos oikein pahat välit on. Jos on oikein pahat välit, niin silloin mielestäni ehkä vetäytyminen eikä hakeuduta tekemisiin ihmisen kanssa. Koska joskus se välien rauhottaminen ja tauko voi olla hyvästä ja jos kohtaamisista seuraa aina jotain tilannetta pahentavaa, niin eihän siinä ihan oikeasti kuin piinata itseään.
Mitkä ovat asialliset välit? Nimittäin itse en osaa sanoa onko minulla ja miehen exällä erikoisemmin mitään välejä. Olen yli 10 vuoden aikana taitanut vain kerran vaihtaa sanasen miehen exän kanssa ja jokusen lisää ollut samassa tilassa. Mutta ikinä ei meillä ole ollut mitään riitojakaan tai itse ainakaan en ole vaistonnut vihamielisyyttä enkä itse ole kokenut minkäänlaisia antipatioita miehen exää kohtaan. Kokonaisuudessaan sen mitä osaa sanoa, niin miehen ex suhtautuu positiivisesti minuun. Ja hyvin on kuvio toiminut vaikka meillä ei sen kummallisempia välejä olekaan. Oikeastaan minua on joskus mietityttänyt nämä kuviot, joissa ex ja nyx ovat usein tekemisissä toistensa kanssa, kun täällä se luontaisesti meni näin. Suhtaudumme neutraalisti toisiimme eikä ole tippaakaan mitään negatiivista sanottavaa tullut kenelläkään, mutta ei oikein keksi miksi väkisin pitäisi jonkinlaisia välejä väsätä.