Molemmilla on akateeminen tutkinto kolmannessa polvessa. On tiilitalo, tila-auto, seinällinen kirjoja ja huoneellinen soittimia. Matkailemme koti- ja ulkomailla useamman kerran vuodessa. Seurustelemme sivistyneesti useammalla kielellä. Ulkoisesti siis olemme sivistyneitä ja keskiluokkaisia.
Mutta mieltymyksemme periytyvät jostain syvältä agraariyhteiskunnan aamuhämäristä. Tykkäämme kuoriperunoista, läskisoosista ja maidosta. Pihvit haluamme täysin kypsinä, punertava lihamössö ällöttää. Etanoihin ja ostereihin emme koskisi mistään hinnasta. Luemme Remestä ja Hirvisaarta. Kun menemme teatteriin, haluamme nähdä komediaa. Jne...
Joskus pistää miettimään, onkohan muita kaltaisiamme. Vai pitääkö oikeasti kaikkien keskiluokkaisten popsia oliiveja ennemmin kuin viinimarjoja ja kutsua kalakeittoa bouillabasseksi ennen kuin sitä kehtaa syödä?
Mutta mieltymyksemme periytyvät jostain syvältä agraariyhteiskunnan aamuhämäristä. Tykkäämme kuoriperunoista, läskisoosista ja maidosta. Pihvit haluamme täysin kypsinä, punertava lihamössö ällöttää. Etanoihin ja ostereihin emme koskisi mistään hinnasta. Luemme Remestä ja Hirvisaarta. Kun menemme teatteriin, haluamme nähdä komediaa. Jne...
Joskus pistää miettimään, onkohan muita kaltaisiamme. Vai pitääkö oikeasti kaikkien keskiluokkaisten popsia oliiveja ennemmin kuin viinimarjoja ja kutsua kalakeittoa bouillabasseksi ennen kuin sitä kehtaa syödä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
vähän aikaa sitten tollanen. Mua mitkään filosofiat liikuttaneet. Sitten yhtäkkiä koko kirjasto kaadettiin kerralla päähän tuolta jostain sfääristä parissa kuukaudessa enintään ja yhtäkkiä löysin kaiken sen minkä jo tiesin filosofisista teoksista. Tää on jo sellasta että mua ei moni usko. Että älkää yhtään hoppuilko vaan nauttikaa kun vielä voitte dekkareista ja muusta tosi sivistävästä.
iloa kaikenlaisesta viihteestä.
Sitä ihtiään......
ihmiset on samanlaisia kaikkialla. Samalla tavalla itsekkäitä, tyhmiä, viisaita ja sairaita, samat maneerit. Ei ole mitään intoa tuomita ihmisiä missään päin maailmaa. Ei ole mitään syytä väheksyä ketään. Kulttuuri muokkaa ajattelua paljon, mutta kulttuurit kuolevat.
On muitakin teidän kaltaisia, täällä yks mutsi joka vielä keittää metsä ja puutarhamarjoista lapsille höyrymehua ja kerää marjoja sun muuta "maalaista" touhua enkä häpee yhtään sitä!!!
En myöskään lomaile ulkomailla kun korkeintaan kerran viidessä vuodessa kun ei yksinkertaisesti ole varaa.
Nokun idea oli juuri siinä, että KÄY ulkomailla jatkuvasti ja siitä huolimatta katsoo komediaa. En oikein usko, että muita kaltaisianne löytyy, mutta mihinkään eriskummallisten kummajaisten kirjaankaan teitä tuskin kelpuutetaan kun otteen pitäisi olla silloin räväkämpi. Olette väliinputoajia. Väliinputoajakin voi kuitenkin olla onnellinen kunhan ei murehdi turhia (ja kunhan ei ole kovin kriittisessä asiassa vp kuten terveys, raha...).
akateemisia älykääpiöitä maa pullollaan. :))))
filosofista ajattelua ja ymmärrystä ja silti välinpitämättömyyttä läheisistä. Siinä ristiriitaa. Filosofinen ymmärrys ja välittäminen ovat lähes kaksosia tai sinne päin. Ehkä jokaisella on ajattelussa joku sokea täplä.
No nyt missasin pointin. Olikos tässä tarkoitus elvistellä tiilitallolla ja akateemisuudella vai vetää linjaa matalaksi läskisoosilla? Ja mitenkä ne toisiinsa vaikuttaa ?
Ja miteköhän se kolmas polvi tähän liittyy ? Entäpäs keskiluokkaisuus ?
Sivistäkääpäs vähän toista junttia jonka isä on ollut kapellimestari,itse omaa semmoisen ammatin mihin on
koulutettu vain 2000 ihmistä koko Suomessa, tutkinto Genevestä (yhden näistä eri ammateista), agraaria löytyy ihan kotoa käsin, kielitaitoa riittää kyllä kun tein pari vuosikymmentä matkatöitä.
Sen päälle muutama vuosi teatteritöitä, komediaa, draamaa, musikaalia.
Niin että? Oliko tuossa stoorissa nyt jotain hirmu erikoista ?
Perunat/porkkanat/herneet/tillit/kurkut/persiljat/kesäkurpitsat/avomankurkut kasvatetaan itse.
Täällä landella on mukava asustella.
Etanoita löytyy pellosta, pihvejä saa lihatiskiltä ja ne paistetaan mielellään puu-uunissa tai grillissä.
Talo on kyllä tehty puusta. Kaikki kulttuuririennot pitää koluta läpi, mitä ikinä mahdollista.
Mitäköhän sitä vielä kehuisi.
Ai niin ne kirjat-- opiskelukieli kun oli englanti niin aika paljon sillä kielellä, lisäksi lukematon määrä
erilaisia musiikki-alan julkaisuita , posti ja netti toimivat täälläkin, samoin kirjasto ja kirjakaupat.
Muutama sata eri keittokirjaa- lempiteos Intiasta hankittu South Indian kithcen.
Vihaksi pistää tuommoinen teko-elvistley, akateemisia JUNTTEJA ootte toden perään, kukaan
järkevä ei lähde kehumaan meriittejään ihan omasta aloitteestaan nettiin saadakseen
sitä TEKOHUOMIOTA.
Sorry nyt vaan mutta ETTE ole ainutlaatusia.
Tila-autokin löytyy muuten !!!
Soitimista sähkörummut, toiset akustiset, pari kitaraa, NOKKAHUILU, ja treenikämpiltä
basso, kiipparit ja kaikki tekniset kamat.
SOU ?
mähän voisin muuttaa teille alivuokralaiseksi. En joka päivä edes näyttäydy saati puhu mitään. Kävisin vaan syömässä. Aloitan hiljentymisen yleensä kahdeksalta. Pitäisi olla hiljaista ja pimeää niin kuin maalla on. Näin televisiossa yhden tyypin, joka rakentaa ihan siistiä taloa. Se sopisi vanhemmalle vuokralaiselle hiljentymisretriitiksi. Siellä ois varmaan aina rauhallista. Ei kovaäänistä musiikkia.
Puhut paskaa
käydä vaika tsekkaamassa.
Eikä ole tähän asti ollut tarvetta paskanjauhantaan eikä
kehuskeluun millään asunnoilla, autoilla tai tutkinnoilla.
Se on oman itsensä korostamista.
Ja mitähän tuo ap tässä sitten hakee; pitääkö kumartaa
miten syvälle jos joku tykkää kuoriperunoista vaikka on akateeminen tutkinto?
Teen vain hienoja ranskalaisia ruokia aina viinien kanssa. En lue huonoa kirjallisuutta.
Ord ska vägas och inte räknas.
sille ei vain voi mitään!
-
Aution maan runoilija T. S. Eliot:
Nyt puolitiessä seison siis, - - -
sanojen käyttämistä opettelen,
ja joka yritys merkitsee uutta alkua,
ja erehdys on aina erilainen...
Sama koskee uusia parisuhteita, se ensimmäinen oli j o t a i n. jota en unohda.
Muut haluan pois mielestäni.
Meillä ei kummallakaa ole koulutusta, paisi keittäjä-koneistajan vajaa tutkinto .
On liiteri, risumaja ja puucee.
Matkailemme naapurikylään useasti vuodessa. Ulkoisesti olemme miina äkkijyrkän ja röllipeikon yhdistelmä.
Seurustelemme örisemällä ja ulvomalla useassa eri äänilajissa. Sotamme myös kapuloita.
Mieltymyksemme perityvät kuitenkin Pariisin ja New Yorkin hienostokaduille. Pidämme tryffeleistä, hanhenmaksapalleroista, kuohuviineistä ja well done brasilialaisista naudanlihapihveistä .
Luemme naapurin ulkovessasta varastettua viime vuotista Seuraa.
Kun teatteriin emme mene niin kuuntelemme naapurin kännissä hoilaamaa Porilaisten marssia.
Joskus pistää miettimään että onkohan kaltaisiamme ? Vai pitääkö jokaisen metsäneläjän syödä
pelkkää tryffeliä herkutatin sijaan ja kutsua kauriinleiketä karjalanpaistiksi ennenkuin sitä uskaltaa
syödä ?
mikä ois niin ku hienoa? Mä välistä kaipaan semmosiin eksoottisiin pikku kahviloihin. Sellasiin syrjäisiin, missä vaan tuuli ujeltaa ikkunoihin, missää ei oo ketään ja lumi on peittänyt kaiken, ovet kitisee ja josta saa kahvikupin kohmeisiin sormiin ja palan pullaanam. Ja ilmassa leijuu runoja, mutta ne on mulle liian abstrakteja, etten saa selvää. Mulla ei runosuoni kuki.