Vauvan saamisessa on raskaus, synnytys, valvomiset yms. riesat kehon hormonilatauksineen. Nämä tekevät varmasti projektista naiselle raskaampaa kuin miehelle, mutta voisiko joku lastensta kanssa pidemmälle ehtinyt suomentaa yksinkertaiselle miehelle, että mihin helvettiin se järki katoaa esikoisen tulon aikohin ja milloin se tulee takaisin jos tulee?
Tuoreella äidillä on älytöntä vouhkaamista joka jessuksen asiasta.. mutta selvästi enemmän lasten kanssa olleet, kokeneemmat äidit, ovat jo takaisin järjissään ja ymmärtävät kohtuuden käsitteen, joten joskus se järki kai palaakin...?
Tuoreella äidillä on älytöntä vouhkaamista joka jessuksen asiasta.. mutta selvästi enemmän lasten kanssa olleet, kokeneemmat äidit, ovat jo takaisin järjissään ja ymmärtävät kohtuuden käsitteen, joten joskus se järki kai palaakin...?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tarkenna vähän missä asioissa vaimosi/vaimokkeessi vauhkoaa?
Meitä on niin moneen junaan, jotkut vauhkoo, jotkut ei. Mutta parastaan ja kaikkensa vauvan hyvinvoinnin eteen uusi äiti tietysti haluaa tehdä. Ylidramatisoinnin mahdollisuus vauvanhoidossa on tottakai mahdollista ja siihen on usein syynä tietämättömyys asioista, joka on ihan ymmärrettävää, kun ihan uusi elämän vaihe alkaa.
Joo kyllä se järki tulee takas, ennemmin tai myöhemmin.
Oma vaimoni ei ole ollenkaan kova vouhkaamaan asioista (toki vähän kuitenkin :) ), mutta tässä tuttavaperheiden arkea seuratessa tulee pelonsekaisia huvituksen tunteita. Olen itse rauhallisesti suhtautuvaa sorttia ja vaimon kanssa ilmeisen pitkälle samalla aaltopituudella, koska harmonia löytyi aika äkkiä. Kaverit vaan tuntuvat kärsivän "kajahtaneen äidin"-syndroomasta välillisesti ja tässä on ruennut miettimään palaako "vanha aika" missän muodossa takaisin ennen eläkeikiä... ehkä toivoa sitten kuitenkin on.
Tämän palstan keskusteluissa tulee aika hyvin kiteytettynä noita juttuja mitä kahvipöydässä tulee kuulleeksi.
Mun vahva veikkaus on ettei "vanha aika" tule palaamaan enää koskaan, eläkkeellä sit varmaan joo. Aina sitä kuitenkin tulee olemaan huolissaan lapsistaan, vaikka ne olis jo muutanu pois kotoa. Joskus kieltämättä toivoo, että olisipa perheetön, sais mennä ja tulla miten haluaa, mutta pitemmän päälle ja tarkemmin ajateltuna on paljon kivempaa kun on ukko ja lapset.
En tarkoita aikaa ennen muksuja, vaan niitä satunnaisia rentoja kalastelu, saunomis, bilis jne. retkiä, joita voisi aivan hyvin nykyäänkin tehdä perhe-elämän kärsimättä, jos tuttavilla ei olisi kotona kajahtanut äiti. Nautin lasten kanssa olemisesta, mutta ei se tuuletus pari kertaa vuodessa pahaa tekisi kummallekaan. (hauskinta on, että pääsääntöisesti nuori äiti ei millään haluaisi edes itse mennä tuulettumaan kaveriensa kanssa. liekö takana jokin pelko huonoksi äidiksi leimaantumisesta, jos tuleekin kotia kymppiuutisten jälkeen.. ja koska ei itse mene, niin eipä sellaista sallita miehellekään...evy.)
Mutta jäänpä odottelemaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkä muutaman vuoden päästä elellään jo täyspäisten elämää :)
tuttavaperheiden äidit kovinkin nuoria vai kypsempään ikään ehtineitä? Ehkä osalla se tuulettuminen vaan jää toisisijaiseksi. Ja kaikilla ei edes ole mahdollisuutta saada lastenhoitoapua, jolloin ainakaan kaksin ei pääse tuulettumaan.
Meillä ainakin esikoisen myötä alkoi arvostamaan koti-iltoja ja krapulatonta sunnuntaita:) Tosin eipä sitä aiemminkaan kovin paljoa bilistelty.
Oma entinen vaimo on ehkä kadonnut, mutta kyllä se vauhkoaminen siitä asettuu. Kätilöt ruukaapi sanoa, että aivot jää narikkaan, kun raskaustesti on positiivinen. Ja näemmä sitä kestää jokusen kuukauden synnytyksen jälkeenkin. En tunnustaudu pahimmaksi vouhkaajaksi, mutta jos tuolta ukolta kysyttäisiin niin se varmasti sanoisi, että ajoittain ihan toivoton tapaus :) Ensimmäiset 3kk meni jossakin ihme sumussa, ennenkuin alkoi tuntemaan vauvan tavat ja sen jälkeen vouhkaaminenkin on helpottanut. Nyt 8kk lähestyessä tuntuu jo ihan entiselle, eikä aina stressaa kaikesta (voi nyt se itkee, miks se itkee...) Voi jopa tehdä jotain spontaaniakin välillä sen kummemmin suunnittelematta yhdessä vauvan ja isän kanssa. Toisen ja kolmannen kanssa sitä varmaan jo tuntee itsensä paremmin ja osaa hoitaa vauvoja, silloin on varmasti helpompaa.
"mihin helvettiin se järki katoaa esikoisen tulon aikohin ja milloin se tulee takaisin jos tulee? Tuoreella äidillä on älytöntä vouhkaamista joka jessuksen asiasta.. "
Jotenkin jäi jutuistasi mielikuva, että kyse on siitä, että miespuoliset kaverisi eivät enää pääse kanssasi baariin tai kaljottelemaan. Oletko ajatellut, että ehkä osalle heistä isyys on elämänmuutos ja he eivät itse enää halua kaljoitella kuten ennen. Meillä aikanaan kun esikoinen syntyi, niin miehen kaipuu entiseen rillumarei-eloon katosi täysin. Kavereille saattoi toki sanoa, että muija ei päästä, jolloin asia oli loppuunkäsitelty=)
Kyllä tämä mahtikäsky on tullu ihan sieltä vaimolta, tiedän koska olemme paljon tekemisissä.
Eikä kyse ole viinan juonnista, vaikka naiset tuntuvat jokaisen biljardinpelinkin kääntävän ryyppäämiseksi (joka puolestaan on jotain sairasta syyllistämiskulttuuria), vaan kokonaisuudesta. Lasta ei voi nukuttaa ulos jos on pakkasta, lasta ei voi päästää edes ulos jos on pakkasta, lapselle ei voi syöttää väärän merkkistä sosetta "kun niissä on lasinsiruja", lasta ei voi huudattaa esim. unikoulussa ettei vaan jää traumoja (siis ettei saa tulla inahdustakaan), päiväunien aikaan pitää istua nurkassa turpa kiinni, naapurin muksu haukutaan sairaaksi kun ei nukahda ilman radion hiljaista ääntä yms.
Ei mitään järkeä.
TÄssä äiti joka kärsi kammottavan masennuksen. Usko pois, siinä kärsittiin kumpikin, mutta ollaan kumpikin perusluonteelta tosi rauhallisia eli vauvanhoito sujui ihan mukavasti.
Meitä on niin moneen lähtöön ja itsekin olen törmännyt näihin kajahtaneisiin äiteihin. Luulen vaan että niil on hieman pelkoja esikoisten suhteen eikä itsevarmuutta. Joillakin menee ohi, varsinkin toisen lapsen syntyessä, toisilla ei.
Ollaan tässä unelmoitu tuosta tuulettumisesta, esimerkiksi risteilyn muodossa. Mutta joskus jo parin tunnin tuulettumisen jälkeen, vaikka vain yksin kauppareisulla, tulee jo ikävä pikkuista, äidillä että isällä. Tuulettuminen tekee hyvää. Sitä jaksaa taas sen jälkeen. Mutta ei sen tartte olla viikonmatka etelään. Usein riittää tosiaan se pari tuntiakin kun vain saa ajatukset muualle. Harrastukset auttaa.
Ja miehet. Huomatkaa, äidit on mustasukkaisia. Koko päivän kotona vauvan kanssa voi oikeasti käydä hermoille vaikka olisi kuinka iiihanaa olla vauvan kanssa. Sitten sitä kärjistetään. Niin se vaan on.
Varsinkin eka vuosi on rankka. Eikä kaikki ole sellaisia äitejä jotka tykkää olla kotona vauvan kanssa. Minulla ollut aikomustakaan äidiksi. Imettäminen oli tuskaa. Masennus pahensi kaiken. Siitä selvittiin, ja kiitos siitä kuuluu hyvin isolta osalta kärsivälliselle ja kärsivälle miespoloiselle. Ja mies poti myös masennusta ja syyllisyyttä kun ei voinut olla kotona enemmän auttamassa. Tai ei työpäivän jälkeen jaksanut. Että silleen.
Ja vaikka aikomukseni ei ollut tulla äidiksi, rakastan ylitse kaiken lastani.