Miellä on noin 7kk ikäinen bortsu-narttu pentu ja äitini on ehdottanut että antaisimme sen pois. Hän ei jaksa sitä kun joku tulee lenkillä vastaan se alkaa haukkua ja pyöriä ihan hulluna ja lopuksi se käy meidän päälle. Itse en halua viellä luopua siitä vain jatkaa yrittämistä jos siltä saisi tämän tavan pois. Olemme alkaneet käydä ongelmakoira-kouluttajalla joka on mielestäni hyvä. Kuinka saisin äitinikin yritämään koiran kanssa. Koira käyttäytyy muuten hyvin kotona, toisten koirien kanssa ja ihmistenkin. Mun on vaan pakko purkaa tää johonkin ja ajattelin jos täällä ois jotain kohtalo tovereita joilla ois ollut samanlainen tilanne.
Koirasta luopuminen
epätoivoinen omistaj
28655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ei ole mikään ratkasu teidän tilanteessa että koiranne annetaan pois!! Helpoin vaihtoehto äitisi mielestä! Pidä
tiukasti oma kantasi!!! Koiranne on vielä nuori ja rauhoittuu siitä vielä ja koulutus parantaa asiaa!!
Tietenkin koiran pois antaminen on ongelmaan toimiva ratkaisu. Ymmärrän hyvin äidin kannan. Lemmikki hankitaan tuottamaan iloa perheeseen. Jos siitä kuitenkin tulee rasite, on luopuminen täysin hyväksyttävää.
Toimiva äidille, mutta ei koiralle. Se ei koiran energisyyttä poista. Tulee vain turhia ongelmia koiralle ja sitä myöden seuraavalle omistajalle. Jos vielä pääsee/joutuu samanlaiselle vastuuntunnottomalle "äidille" joka ei ole asiaa ajatellut, koira joutuu jälleen kerran kiertoon. Ja edelleen. Ja ongemat kasvaa kun kukaan ei kouluta eikä sitoudu.
Ongelmiin on pari erinomaisen hyvää ratkaisua: Koiralle tarjotaan loppuelämän koti, koiraa koulutetaan, ja annetaan ajan kulua. Tässä järjestyksessä.
Kaikki muu on hyväksikäyttöä. Riistokapitalismia pahimmillaan.
Normaali ihminen laittaa oman etunsa eläimen edun edelle. Siksi luopuminen on ainoastaan järkevää, jos tilanne muuttuu liian rasittavaksi. Ongelmiin on tosiaan pari erinomaista ratkaisua. Koiralle joko etsitään uusi koti tai jos tilanne näyttää toivottomalta, voi myös lopetus tulla kyseeseen.
Lemmikin pitäminen on hyväksikäyttöä.
Se on lemmikkieläin, joka otetaan iloa tuottamaan. Jos se ei sitä tuota, on siitä ihan perusteltua luopua.
Aivan järkyttävää että joku edes kehtaa ääneen tuollaista sanoa! Toivottavsti tuollaisten mielipiteitä omaava ei omista yhtäkään eläintä!!
Elämäntilanteet muuttuvat ja koirissa on eroja.
Ihmisten iloksi ja hyödyksi. Siihenhän koko lemmikki- ja tuotantoeläinten jalostus perustuu. hölmöä edes väittää muuta.
Se ettet sinä hyväksy tuotantoteollisuutta ei poista sitä tosiasiaa, että tuotantoeläimiä on jalostettu ihmisen hyödyksi. Samoin lemmikkieläimiä siksi, että joku saa niistä lemmikkejä tai nk. perheenjäseniä. Sinä olet nähtävästi jostain syystä valinnut elämäntyyliksesi eläinten ehdoilla elämisen. Se ei tarkoita sitä, että muidenkin tulisi tehdä niin.
No ei todellakaan ole! Osalla ihmisistä on vain kuvitteellinen harhakuva että olisi jollain tavoin muka korkeampi arvoinen kuin muut eläimet. Toki ihmiset ovat jalostaneet koiria omaksi hyödykseen mutta se ei todellakaan tarkoita että eläimet olisi luotu meidän iloksi!!
nuorten koirien kuuluukin riehua..se on normaalin koiran merkki nyt vain kärsivällisyyttä ja koulutusta kyllä se sitten siitä oppii. :)
Hieno ja hyvä asenne sinulla ja äidistäsi en voi sanoa samaa..eikö hänellä ole ollut koiraa ennen kun luulee että kaikki tulee kuin manulle illallinen..koirahan on pentu.
pidä pintasi ja tsemppiä!
ja hyviä koulutushetkiä teille ja sano ongelmakoirakouluttajalle äitisi asenteesta jotta hän voisi keskustella äitisi kanssa- joskus ihmiset uskoo paremmin ulkopuolista. yhteistoiminnalla saa paremmin tuloksia
Olen yrittänyt saada äitini mielen muuttumaan, mutta turhaan. Olen myös nyt käynnyt mahdollisimman usein lenkillä pennun kanssa ettei äitini tarvitsisi. Myönnän kyllä että olen itsekin miettinyt pennun antamista pois, mutta se oli sellainen kerta kun koira oli mahdoton lenkkillä. olen myös ajatellut että ottaisin pennun mukaan isälleni, kun vanhempani ovat eronneet että äitini saisi vähän lomaa. Ja onhan se äitillenikin rankkaa kun olen veljeni kanssa joka toinen viikonloppu poissa, kun ei voi puhua kenenkään kanssa. Pentu on meidän ensimmäinen, tiedän että rotu ei ole paras mahdollinen ensimmäiseksi koiraksi, mutta tänä pentue tuli sopivaan aikaan kun itse olin kesälomalla ja olin kokoajan kotona.
Olen nyt tehnyt myös sitä lenkeillä että kun pentu hyökkää minua kohti olen kylmästä selättänyt sen ja se on auttanut jonkin verran. Pentu on lähtenyt hyökkäämään minua kohti mutten ei tullut kokonaan luokseni. äitini on sanonut ettei uskalla tehdä sitä, kun pentu on hyökännyt niin rajusti. Äitini on myös sanonut että hankitaisi sitten toinen koira ja mietitään paremmin se rotu. Omasta mielestäni se ei ole hyvä idea kun vaikka me kuinka hankittais "parempi" rotu meille niin ongelmia voi sillekin tulla. olen myös ajatellut että alkaisin harrastaa pennun kanssa agilityä ja jos se siinnä rauhoittuisi kun pääsis kunnoolla juoksee, mutta pennun iän takia se ei ole viellä mahdollista ja äitini sanoi että hän ei jaksa odottaa että pentu oisi sen vuodenikäinen jolloin saisin alkaa harrastaa.
pintasi! Ei koira ole sellainen kiertopalkinto, joka ensimmäisten ongelmien tullen annetaan pois! Äitisi on liian lyhyt jänteinen ja mukavuuden haluinen. Voisitko yrittää isäsi kanssa keskustella koiran kasvatuksesta, jos sieltä päin löytyisi apuja? Onko läheisillä tai tuttavilla mahdollista osallistua koiran ulkoilutukseen ja ohjaukseen kanssasi? Äidilles terveisiä, ettei kaikki ole heti alussa niin helppoa! Minkä ikäinen itse olet? Sillä iän puoleen koirahan on ihan kakara! 2 vuotiaana on jo ihan eri oloinen!
on suorastaan todellakin tyhmä..
Ei voi tuon ikäisestä koirasta edes saada mitään tottelevaisuusmestaria kun se on niin nuori, ja nuoret koirat keksivät mikä ihmellisimpiä asioita tuossa iässä.
Kouluta, lue kirjoja ja koiralehtiä, on olemassa paljon kirjallisuutta jota käsittelee ongelmatilanteita ja koiraongelmia. Ja luulenpa kyllä että toi ongelmakoira-kouluttaja saa koiran käyttäytymään paremmin:)
Nuorin koirani hyppii pöydälle kotona niin sekin voi kyllä olla aika rasittavaa, mutta hoidetaan asiaa koko ajan paremmaksi:)
Tsemppiä teille!!
Pakko varmistaa, siis bortsu = bordercollie vai tarkoitatko bordeaquxindoggia tai borderterrieriä? Varmistan vain, bordercollien kohdalla aktviisuus onkin huippuluokkaa jne.
Joo tarkoitan bordercollieta ja itse olen 19 ja isoveljeni joka asuu viellä kotona on 22.
on hyvin aktiivinen rotu, joka vaatii paljon paljon PALJON älyllistä haastetta, muutoin sen käytöksessä voi ilmetä juurikin ärtyvyyttä. Ahkerasti kaikenlaista aivojumppaa ja älynystyröiden hierontaa. Mutta mitä luultavammin ongelmakoirankouluttajasi on varmasti tätä korostanut, ja ehkä jopa kehittänyt teille erilaisia harjoituksia, joita voitte kotona tehdä?
Mielestäni agilityssä esim järjestetään pennuille omia kursseja, joissa ei käydä vielä hyppyjä ym, joissa koiran kehitys terveeksi yksilöksi voi häiriintyä.
Näillä sivuilla esim vinkkejä koiran aktivointiin, mikäli oma mielikuvitus loppuu.. Lisää on netti ja kirjat pullollaan :)
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8114152
http://www.saunalahti.fi/~koirapsy/aktivointi.html
http://www.zayoras.com/main.php?id=169
http://www.pesu.org/artikkelit/koiran_aktivointi.htm
Koska bordercollie on hyvin paimentavaluontoinen rotu, muista tarjota sille sallittavaa paimennusta! Esimerkiksi palloilu.
Onko kouluttaja ottanut myös esille ruokinnan suhteen koiran käytökseen? Esim light- ruoka saattaa jossain tapauksissa helpottaa liikaenergisen koiran kanssa elämistä.
Näistä ei nyt varsinaisesti apua ongelmaasi ollut, ja varmasti kouluttaja on nämä ottanut esille, sillä ovat sitä ns. peruskamaa. Yksi asia, antoiko kouluttaja sinulle vinkin tuohon selättämiseen? En tiedä, kyseisesti metodista on kiistelty paljon koiramaailmassa, ja itse olen henk. kohtaisesti sitä mieltä, että selättäminen vain vahvistaa koiran käytöstä.
myös koira oli aivan vallaton saman ikäisenä. Mietin useasti että mitä ihmettä oon tehny kun koira on tällanen. Koira hyökkäili takaata kiinni pohkeeseen, reitten ja pehvaan. Varasti hanskan. Lenkillä riuhtos ja repi joka suuntaan, pureskeli silittävien ihmisten kädet verille ja repi hihnaa. Se oli todella kamalaa aikaa.
Mutta nyt kun koira on 2, se on rauhoittunut ja aivan järjettömän ihana otus mielestäni. Sen kanssa on kiva leikkiä ja lenkkeillä. Eli koiran suurin riehumis käytös menee ohi iän myötä. Oletko miettinyt, jos näyttäisit tämän viestiketjun äidillesi? Oletko sanonut, että haluaisit vielä yrittää? Saahan koira tarpeeksi virikettä ja liikuntaa, sillä kuten sanoit, kyseessä on vaativa rotu?
Tsemppiä!
Moi. Oli pakko laittaa oma kokemus, kun tulin kouluttajaa googlatessani tänne
ja luin viestiketjun.
Äitisi varmaan ajattelee myös koiran parasta jos on vähänkään koiraihminen.
Omassa suvussani oli myös borderi, joka ”teki töitä” ja paimensi myös kaikkea
mahdollista. Sen käytös muuttui täysin kun pääsi maatilalle asumaan.
Koira oli silloin jotain päälle vuoden.
Vaikkei siellä varsinaista paimennettavaa siellä olekaan niin touhuaa ihmisten mukana
onnellisena vapaana kaikkea mitä ihmiset maalla tekemät.
Autotkin ottaa häntä heiluen iloisena vastaan.
Halusin kertoa tämän onnellisen tarinan. Uudesta kodista oli iloa kaikille.
Mutta jos jaksatte koiranne paimentamisvietin kanssa, niin tsemppiä tuleville vuosille.
Muutenhan borderi on ihana oppivainen koira :-)
Olimme tänään siellä koirankouluttajalla ja hän sanoin ettei sille voi tehdä mitään. Olen nyt itsekin avaamassa silmäni ja alan ymmärtää äitiäni. Koirasta luopumisen pelko on vaan niin hirveä ajatus. Olen tahan asti vaan toistanut että kyllä se siitä loppu jos tarpeeks kauan jaksan. Pennulla on parempi olla jossain maalla juoksemassa vapaana, kuin meijän kanssa hihnan päässä, näin olen pikku hiljaa todennut. Toivoisin vaan että pentulle saataisiin hyvä koti jossa voimme joskus käydä moikkaamassa sitä.
Miten niin? Tuon ikäinen koirahan on hyvässä iässä kouluttaa? Mutta tosiaan jos on tilanne se, että itsekin koet enemmän rasitteeksi kuin iloksi niin ehkä koiran on parempi maalla tai muussa rodun tuntevassa kodissa. Kissa on lemmikkinä helpompi ja vaivattomampi, mutta ihan yhtä suloinen. Kävisikö teille kissa?
Kerros vähän lisää mitä vaikeuksia on? Onko koirakuiskaajan opit tuttuja?
Kyllä mä tohon kouluttajaan luotan sen verran et uskon että se tietää mistä se puhuu. Se on 25vuotta kouluttanut rajakoirja ja 10 vuotta ongelmakoiria siinä ohella. Kun kouluttaja talutti pentua ja yritti saada sen huomion pois autoista käyttäen hapetusta, kolinapurkkia ja kieltämistä niin pentu ei huomioinut sitä kertaakaan.
paljastit ittesi provoksi
on monenmoisia ja arvoisia. Jokaisella on ne omat oppinsa, joita suoltavat ympäristöön totena, ja saattavat vaikuttaa näin ollen hyvinkin päteviltä. Kaikkien kouluttajien metodit eivät sovellu joka koiraan. Itsekin olen ollut kouluttajalla, jonka vaihdoin uuteen kun ajatusmaailmamme koiran psyykkeestä ei mennyt ihan yhteen. Jos olisin sinä, kokeilisin jotakin muuta kouluttajaa jolla on kokemusta vietikkäistä paimenkoirista ja tekisin päätöksen vasta sitten. Rajakoira ja paimenkoiran paimennusvietti eivät välttämättä mene lainkaan yksiin.
Aina voi tehdä ja paljonkin. Eri asia on sitten viittiikö.
Toivottavasti tämä viesti on provo niin kuin joku tuossa jo arveli! Ellei ole, vaihda, tyttökulta, äkkiä kouluttajaa! Hapetus on eläinrääkkäystä, ja saattaa hyvinkin vahingoittaa pysyvästi koiran ruoka- ja henkitorvea. Se ei myöskään ole läheskään yhtä tehokas koulutuskeino(jos sitä nyt voi sellaiseksi kutsua) kuin monet muut modernimmat ja inhimillisemmät keinot. Sinulla on käsissäsi yksi koiramaailman fiksuimmista ja yhteistyökykyisimmistä roduista, vieläpä seitsenkuinen pentu. Mitään ei todellakaan ole menetetty, kunhan vain vaihdat kouluttajaa, heti.
Marssi myös lähimpään Anttilaan ja osta koirakuiskaaja Cesar Millanin dvd ja lainaa kirjastosta Jan Fennellin kirja Kuuntelen koiraani. Sinä kuulostat fiksulta, rakastavalta ja vastuuntuntoiselta ihmiseltä. Toivon todella, että opit kohtelemaan koiraasi oikein, eikä äitisi pakota sinua luopumaan siitä.
Perkuleen koirankouluttaja! Että kehtaakin esiintyä asiantuntijana.
ei visiin kannata ottaa minkään näköistä koriaa jos siitä luovutaan heti yhden ongelman jälkeen jos näin tyhmiä ihmisiä oikeasti voi ees olla olemassa. Kyseessähän kuitenkin on pentu miten voi pennusta sanoa että ns. toivoton tapaus ja vielä koiran kouluttaja..kusetuksen makua tässä jutussa tai sitten on koira raukka saanut äärettömän väärän kodin
bordercollieta, olette ehkä valinneet väärän rodun. Bordercollie ei sovi pelkäksi kotikoiraksi, sen kanssa pitää harrastaa jotain aktiivisesti.