Tärkein

ja miten lempeästi oletkaan saanut sovitettua
siihen sen maisemasi kauneuden ja rakkauden niin yhteen
soljuvaksi kokonaisuudeksi.

Kaksi viimeistä lausetta kruunaa runosi !

Kiitos lukuelämyksestä.

Kun lähdit jä jälkeesi hiljaisuus,
siihen tartuin etten olisi kutsumaton
vieras. Tuntui välillämme tähtikirkas
yö, avararuus, suuri, kummallinen taivas..

Irralleni jäi leijumaan, jonnekkin
syöksyin puden hahmojen väistä ylös.
Tähden alkoi kaukana sijoillaan
välkkymään, minussa kuin kirkas köynnös..

Lähtösin jälkeen sieluni alkoi uskomaan,
tähtien välissä vain suuri yksinäsyys.
Se mikä sinussa sai sylissäsi Rakastamaan,
Sen tilalle putosi jotain, joka oli kuin iäisyys..

Silti Rakkaus sinuun jäi elämään ja
sinun paluustasi Otavan kuviokin kertoi.
Jonakin päivänä taas laskeudut ja tulet
tanssiin, teemme sen miksi luoja Naisen loi..

Nyt on tämä yön hiljaisuus, Huomenna
Rakkaus hyväilee meitä...minun tunteideni
sormet, Sinun sormissasi.

http://www.youtube.com/watch?v=3IySBGj6YGQ&feature=related

Kiitos Runostasi.

Joskus Rakastaa rakastumista ja aamun
hangella näkyvät vain poistuvan jäljet..

Yön kuumat hyväilyt kuihtuvat, Rakastamisen
sanat lakkaavat olemasta..

Totuuden sanat, vaihtuvat tyhjiksi argumenteiksi,
katkeruuden mappihyllyyn..

Hän, joka on aito, on vain harmaa kummajainen...
ja sen huomaa vasta, kun sydän alkaa sammumaan.

Oli Rakas.

Kaunis, rikas ja koettava
Rakkausrunoasi..

Säkeesi olivat selkeitä, luettavia,
silti tunnetta tulvillaan..

Pidin kovasti jälleen ja viihdyin,
kovasti hyvä Runosi.

Positiivisuutta ja kannustusta
Sinulle koko päivään.

... hämy
tunturiin vie
kiviselle alttarille kummatkin tuo
hiljentymään
punnitsemaan sydäntään
ja rakkaus siellä yhtä paljon painaa
nin silloin tähti syttyy pimeään
ohjaa elämään
rakastavaisten ...

kyllä taas oli komeaa tekstiä
häkelyttävän kaunista
ja näin syntyvät legendat
vaeltavat saagat
runojen taivaan tähti.

hyvä upea saaga !!!