Olen pian 18 v. täyttävä tyttö.Asun äitini kanssa.Eihän siinä mitään, mutta äitini on alkoholisti, eikä myönnä sitä.Ryyppää aina kun vain mahdollista, tosin ei kotona vaan baarissa.
Voin sanoa että suorastaan olen kiitollinen siitä että vanhemman sisareni (ei ole asunut pitkään aikaan kotona) kanssa soitimme lastensuojeluun viime syksynä ja ns. jouduimme tapaamaan lastensuojelu tätejä.Eka kerta oli aika fiasko.Äitini väitti että ei juo lähes koskaan eikä minua uskottu.
Myös ennen minua paljon kurittanut sekä varasteleva ja valehteleva yli 30 v. isoveljeni majailee meillä!!En voi sietää sitä!Eikä kukaan usko minua kun kerron kuinka se varastaa multa rahaa yms. kaikkea lähinnä alkoholijuomia ja karkkeja.. Näitä ns. "sepityksiäni" ei uskota, mutta asiahan sai vahvistusta lähiaikoina siitä, kun veljeni varasti äitiltäni rahaa - saa silti olla meillä niin paljon kuin lystää ja on muka aina lähdössä!Tämä stressaa niin minua, kuin pitkäaikaista poikaystäväänikin.. Olen masentunut kun ajattelenkin kotia enkä voi olla päivääkään itkemättä tämän kaiken takia.. Omaa asuntoa en saa, koska mutsilla on ulosotossa tavaraa ja luottotiedot menneet aikoja sitten... Nyt, kun täytän 18 aijon kaikin voimin saada asunnon. Isänikin kuoli puoli vuotta sitten eikä ole oikein paikkaa minne mennä kun ei vaan kestäisi kotona olla. Opintojakin on vielä n. 1½ v. jäljellä.. Onko mitään samanlaisia kokemuksia?
Voin sanoa että suorastaan olen kiitollinen siitä että vanhemman sisareni (ei ole asunut pitkään aikaan kotona) kanssa soitimme lastensuojeluun viime syksynä ja ns. jouduimme tapaamaan lastensuojelu tätejä.Eka kerta oli aika fiasko.Äitini väitti että ei juo lähes koskaan eikä minua uskottu.
Myös ennen minua paljon kurittanut sekä varasteleva ja valehteleva yli 30 v. isoveljeni majailee meillä!!En voi sietää sitä!Eikä kukaan usko minua kun kerron kuinka se varastaa multa rahaa yms. kaikkea lähinnä alkoholijuomia ja karkkeja.. Näitä ns. "sepityksiäni" ei uskota, mutta asiahan sai vahvistusta lähiaikoina siitä, kun veljeni varasti äitiltäni rahaa - saa silti olla meillä niin paljon kuin lystää ja on muka aina lähdössä!Tämä stressaa niin minua, kuin pitkäaikaista poikaystäväänikin.. Olen masentunut kun ajattelenkin kotia enkä voi olla päivääkään itkemättä tämän kaiken takia.. Omaa asuntoa en saa, koska mutsilla on ulosotossa tavaraa ja luottotiedot menneet aikoja sitten... Nyt, kun täytän 18 aijon kaikin voimin saada asunnon. Isänikin kuoli puoli vuotta sitten eikä ole oikein paikkaa minne mennä kun ei vaan kestäisi kotona olla. Opintojakin on vielä n. 1½ v. jäljellä.. Onko mitään samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.