mies on kuin toinen lapsi ja alkaa kinaamaan aina lapsen kanssa. Jos jääkaapissa on jotain hyvää, niin kysyy kenellle ne on ja nöksähtää jos ne onlapsille. Jos mies ostaa hyvää ja lapsi syö ne (edellisenä päivänä mies nauttinut) niin suuttuu ja äksyy. Mikä on isäpuolen tehtävä? Olla lapsi kuten lapset vai elää perhe-elämää ja osallistua kodin velvollisuuksiin kuten toisen aikuisen kuuluukin? Kuinkapaljon tällasia miehiä on? Olen jo keski-iän ylittänyt nainen ja haluaisin jo pikkuhiljaa alkaa nauttimaan myös elämästä. Toki elämää on ollut sekin että lapsoset saavat puhtaat ja slitetyt vaatteet sekä ruoan. Kaikki muu aika meneekin sitten kotitöissä. Suorastaan oksettaa kattoa ukkoa kunse makaa sohvalla 5000 euron töllön edessä tai jos ei ole siinä, niin kyttää tietsikkaa. Ei huomaa, ei näe, eikä äly' mitään. On vaan niin kiltti,tai piiloutuu sen alle. Minä haluan miehen jos ylipäätään kettään haluan. Tuskun haluan vähään aikaan. Nykymiehet on täys paskoja ja laiskoja ja täynnä itteään. Paperit lähti ja elämä on edessä, toivon niin.
Midän uusperhe eroaa
Ero-Avatar
10785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...mitä luultavimmin tehnyt itsellesi ja lapsillesi todellisen palveluksen. Onneksi olkoon :-) Elämä on liian lyhyt siihen, että tuhlaisi aikaansa suhteelle joka vie enemmän kun antaa, ja aikuisen mieslapsen paapominen on silkaa ajantappoa ja sielunmurha itseään kohtaan. Uusperhe on muutenkin haasteellinen ja jos ei se yksi aikuinen ole edes aikuinen muuten kun ikänsä puolesta, niin homma pyörii juuri niin kauan kun se toinen osapuoli jaksaa kaiken vastuun arjesta, lapsista ja kodinhoidosta kantaa. Mutta tällainen kokoonpano ei johda muuhun kun pahaan oloon sille vastuunkantajalle, ja hän uupuu. Sama tapahtuu myös ydinperheessä jos tilanne sama. Ei ole sellaista asiaa kun sopeutunut orja. Vääjäämättä se on edessä että se "orja" nostaa kytkintä kyllästyttyään.
En todellakaan tiedä paljon noita miehiä on. Onko se suora seuraus kasvatukselle jossa sovinistimies on jättänyt kaikki kotityöt vaimolleen ja vaimo ei ole sitten koskaan vaatinut siltä pienemmältäkään mieheltä osallistumista kotitöihin? Mene ja tiedä. Sellaiset suhteet tuttavapiirissä jossa kotityöt ovat jääneet sataprosenttisesti vaimon huoleksi ovat päättyneet eroon, omassa liitossa myös tämä osasyynä eroon. Mutta on niitä sellaisiakin miehiä, jotka eivät ole jämähtäneet paapottavan lapsen tasolle. Valitkaamme siis sellainen seuraavaksi kumppaniksemme;-) Ja kyllä se elämä siellä odottaa. Huomattavasti vähenee ainakin ketutus, kun ei ole sitä yhtä aikuista lasta siinä kiinnikasvaneena sohvaan vaatimassa palvelua XD
Sinä olet näemmä ottanut tehtäväksesi nostaa ex:t jalustalle, painaa nyxät maan rakoon ja
yllyttää ihmisiä eroamaan.
Taidat olla tosi yksinäinen.
...sinä näemmä haluat tulkita kaikki viestini sellaisina :-) Edellisessäkin viestissä ajan naisten oikeutta tasavertaiseen kumppaniin eikä orjaksi ryhtymistä. En suosittele elämänsä poisheittämistä epäkypsän, ei henkiseen kasvuun kykenevän miehen rinnalla, oli sitten kyse ydinperheestä tai uusperheestä. Jäämällä tuollaiseen suhteeseen nainen katkeroituu, ja pinnan alla kytevä halveksunta ja viha miestä kohtaan johtaa kodin ilmapiirin kiristymiseen ja jännitteeseen, joka mitä suurimmissa määrin vaikuttaa niin aikuisten kuin lasten hyvinvointiin. Naisen ei tarvitse olla aikuiselle miehelle äiti ja kotiorja, sillä kukapa sellaisena viihtyisi? Ei ainakaan alkuperäinen kirjoittaja eikä tämänkään tekstin kirjoittaja. Jokainen on oman onnensa seppä, ja tuollaista miestä, joka ei aikuiseksi suostu kasvamaan ei kukaan ulkopuolinen pysty muuttamaan.Hänen on itse tehtävä tuo muutos. Rakkauden teko jättää tuollainen mies. Silloin on jotain edellytystä hänenkin kasvaa henkisesti. Niin kauan kun joku toimii hänen äitinään hän ei koskaan "joudu" aikuistumaan. Senpä takia hän hakee itselleen uudelleen ja uudelleen sen äidinkorvikkeen.
Olen yksin, vaan en yksinäinen. Ja todella onnellinen vielä kaiken lisäksi. Tunteeni tietää vain muut orjuudesta itsensä vapauttaneet, entiset kynnysmatot, jotka ovat henkisen kasvun tiellä ja oppineet rakastamaan ja kunniottamaan itseään ja tietävät arvonsa. ;-)
Eiö täällä useasti paasxata, kuinka ex perhe on onneton ja uusi perhe se maailman onnellisin?
vetää nyt vaan niitä vaaleanpunaisia pillereitä ettei pää sano poks.
syödä itsekin niitä PEZ-nameja, kun ukko ei vedä kaikkia omiin suihin. Saavat lapsetkin sitten.
Sama juttu täällä,mies ei osallistu mihinkään.Nukkuu iltapäivään ja vaatii muita olemaan hiljaa,herää ja pelaa sitten koko päivän yömyöhään pleikkaa tai räplää tietokonetta.Nyhjää makuuhuoneessa eikä tule esiin kuin syömään ja tupakalle.Ihanaa! Tämä on alkanut pikkuhiljaa pahentua ja sen myötä on sitten alkanut lasten suoranainen haukkuminen ja halveksiminen-ihan ääneen.Kauheata on mutta kyllä nuo lapset ovat tärkeämmät minulle kuin tuollainen lapsi-mies.Ihmettelen vaan mikä on tullut,masennusko.Kun on niin ärjy,vaikka yrittäisi mitä jutella.Onkohan kaikilla uusperheillä vaikeaa?
,,. kuulla isän tai isäpuolen haukkuja. Mitään niin kamalaa ei voi lapset tuntea kuins e, että kun kerran on isästä jotunut eroon, niin seuraava halveksii. Lähde pois tai jos asunto on sinun, leppaa ukko pois. Mulla on kauheat kokemukset jo siitä, kuinka bio-isä haukkui kaikki muut läheiset, vaikkei ollut edes yytä. Katkeruus saa joissain aikaaan järjettömiä puheita, Suojele lapsia!
Jos et puutu asiaan pian, saa lapsesi pahimmassa tapauksessa mileneterveydelliä ongelmia, kuten meillä. Ja ne sitten kestääkin pitkään. Satt etsiä IHAN ITSE jopa terapeuttia lapsellesi useiden vuosien ajan. Sitten kopulta huomaat, että kun asiat on saatu hoidettua, oletkin itse ihan loppu. Mitä se enää siinä vaiheessa hyödyttää? Puhun ihan omasta kokemuksesta. Puutu asiaan HETI!! Äläkuluta elämää, koska sitä ei tule uudelleen.
Lapseni murkkuikäisiä, miehellä ei lapsia. Asumme omistamassani asunnossa, mies osallistuu juokseviin kuluihin. Ainoa mitä olen "vaatinut" hänen muuttaessaan meille, oli että kantaisi miehistä vastuuta asioista. Minä huolehdin mukulat, saa osallistua, en vaadi. No, joskus on kiinnostunut lasten touhuista, yleensä minä vähän annan vinkkiä, ei itse huomaa tai kiinnosta. Usein olen esittänyt toiveita, että jos vähän iltaisin töissä ollessani, vaikka olisi hetken mukana heidän jutuissa, mutta aina istuu töllön edessä kun tulen kotiin, ja lapset nököttää huoneissaan. Pahalta tuntuu, siinä vielä huushollihommat tehtävänä. Koen kantavani yksin vastuun lähes kaikesta, kotitöitä tekee kun pyydän, itse ei huomaa ollenkaan aloittaa mitään. No, se miehinen vastuu, jää paljolti mulle. Siis huolehdin "talkkarin" hommat ja seuraan että kaikki pelittää. Tahtoo ne hommat aina unohtua, en ymmärrä mihin nysvää aikansa. Mukuloilla omat kotityöt tehtävänä, mutta miehen malli nyt huonolla tolalla. Tuntuu etten jaksa "vetää perässä" enää. Olen tottunut hoitamaan asiat aina heti, nyt kaikki vaan jää, ja kiukkupäin niitä sitten itse teen. Ja toinen katsoo telkkua tai lukee, ja on tyytyväinen, helppoa elämää!
vähitellen ymmärtää miehesi ex-vaimoa!
Sellaista se on, kun arki alkaa.