Täällä aloitus johon näin oman kommenttini kirjaan
Elämässä tilanne joka johti seuraavaan, seuraavaan jne.
Siitä en tässä enempää
Hyppäänpä suoraan tilanteeseen jossa olin "se ylipainoinen nainen"
Mieheni huomautteli minulle tilanteesta
- välillä verhoten sen "hyvää tarkoittavaan" minun terveydestäni huolehtimiseen
välillä taas suoralla palutteella muuttuneesta ulkomuodostani
Jätänpä tästä pois sen osion joka kertoisi minun tunteistani tuohon aikaan
Tilanne kuitenkin johti eroomme
Tottakai muutakin oli, mutta sanaton ja sanallinen viestintä mieheltäni oli todella loukkaavaa, mitä en voinut jättää huomioimatta
Ja yllätys -oli minulle itsellenikin
Kun sitten olimme eronneet aloin laihtua
En surusta, vaan siitä että koin hallitsevani elämääni ja olin tasapainoisempi
Tutustuin mieheen joka kiinnostui minusta sellaisena kuin olen
Olen onnellinen ja voin kertoa, että onnellisuus laihduttaa :)
Joskus on niin ettei tunnista edes itse olevansa onneton
ja käyttäytyy elämässään tietyllä tavalla tästä syystä
Elämässä tilanne joka johti seuraavaan, seuraavaan jne.
Siitä en tässä enempää
Hyppäänpä suoraan tilanteeseen jossa olin "se ylipainoinen nainen"
Mieheni huomautteli minulle tilanteesta
- välillä verhoten sen "hyvää tarkoittavaan" minun terveydestäni huolehtimiseen
välillä taas suoralla palutteella muuttuneesta ulkomuodostani
Jätänpä tästä pois sen osion joka kertoisi minun tunteistani tuohon aikaan
Tilanne kuitenkin johti eroomme
Tottakai muutakin oli, mutta sanaton ja sanallinen viestintä mieheltäni oli todella loukkaavaa, mitä en voinut jättää huomioimatta
Ja yllätys -oli minulle itsellenikin
Kun sitten olimme eronneet aloin laihtua
En surusta, vaan siitä että koin hallitsevani elämääni ja olin tasapainoisempi
Tutustuin mieheen joka kiinnostui minusta sellaisena kuin olen
Olen onnellinen ja voin kertoa, että onnellisuus laihduttaa :)
Joskus on niin ettei tunnista edes itse olevansa onneton
ja käyttäytyy elämässään tietyllä tavalla tästä syystä
Vastaukset 32
Vanhimmat
sen kans on hyvä elää :)
tottuu onnettomana oloonkin ja se näkyy naamastakin.
Monen "onnettomuus" on itse tehtyä.
Se koostuu monenlaisista elementeistä
- hyväksyä itsensä on siitä yksi osa
Mutta nyt en ihan ymmärtänyt
- minuunko kohdistit ??
ihminen on hyvä sopeutumaan.. siihenkin.
Ihmisellähän on taipumusta miettiä asioita ja mitä enempi miettii, sitä suuremmaksi se onneton asia kasvaa.
avioliitossa on monesti liian tuttu ja kaavoihin kangistunut. Omaa onnettomuuttaan ei edes huomaa. Minäkin olin avioliitossa jossa ei pitänyt olla mitään vikaa noin ulkoisesti. Silti minä oireilin. Luulin olevani onnellinen koska sitä minulle vakuutettiin, en kuitenkaan ollut.
Loppujen lopuksi eron tultua ja siitä selvittyäni loppui myös avioliiton aikainen "oireiluni" ja nyt vasta pitkän ajan kuluttua ja perusteellisesti asioita miettien ja kelaten, olen huomannut monia epäkohtia ja ennenkaikkea sen, ettei pidä syyllistää itseään. Minun ongelmani oli se, etten riittänyt jokapaikkaan ja loppujenlopuksi en itsekään tiennyt miten olisi pitänyt toimia.
minkä viestin alle vastaukseni menee.
mitä tarkoitin, harvinainen mies.
ja kun olo on onneton, se painaa naaman juonteet maata kohti.JA niin ne jää
Minua ei saa kukaan uskomaan, että happaman näköinen ihminen on varsinainen vitsiniekka ja elämän valostuttaja?
Saattaa olla niin, että joku onkin oikein hauska"vitsityyppi"
Tällä yrittää peitellä miten asiat oikeasti on
- jopa itseltäänkin
Samaa turvallista rataansa ei ehkä itsekään huomaa jonkin olevan vialla
Toi on tosi hieno pointti -siis kun otit esille ton itsensä syyllistämisen
Monesti mietin, että jos jne teen tämän asian tulevaisuudessa toisin...
niin sitten...kaikki menee toisin...
Asiat hahmoittuivat ja näki uudella (todellisella) tavalla kun siitä
kaikesta oli irtaantunut
Minulla oli nuorena mies, joka kommentoi vaatteitani ja puuttui jatkuvasti vaatevalintoihini. Olisi pitänyt olla kuin juhlissa arkisinkin ja kulkea epämukavissa kengissä. Olen aina pitänyt siroja kenkiä, mutta kymmenen sentin koroissa en työpäivinä liiku. Erosin tästä miehestä vain muutaman vuoden jälkeen. Vuosikymmeniä myöhemmin tapasin toisen "pukijan", jolla oli vaate-ehdotuksia joka lähtöön. Osta sitä, kokeile tätä. Sekin suhde loppui pian. Molemmat myös ostelivat minulle vaatteita. Ei niitä tullut pidettyä.
Jatkuva ulkonäön kommentointi tuhoaa suhteen, olivat kommentit sitten kielteisiä tai myönteisiä.
Että ikäänkuin esineellistään, oma minuus katoaa
Muokataan sopiva tuote
hmmm...meniköhän liian rankaksi ?? :)
Sellaista arkipäivän esineellistämistä se juuri on. Et sanonut liian rankasti vaan osuvasti.
....tapahtuu muuten tosi helposti
Ei tässä mittakaavassa,mutta
sillälailla pienenpimutoisesti -jos alkaa oikein omaakin käytöstänsä miettimään
kirpaisee tässäkin asiassa. Kaiken kaikkiaan ei toisen olemukseen kannata puuttua kuin räikeimmissä tapauksissa ja tuskin sittenkään.
Jossain lehdessä oli kerran kysely, että häpeätkö kumppaniasi. Paha tunnustaa, että mulle näin on käynyt ja näin jälkeenpäin ajatellen ihan syyttä. Eli jos on minua yritetty muuttaa, niin on itsellänikin ollut halua muokata toista. Jospa sitä vain purkaa muuttamishaluksi ja häpeilyksi tilanteen, jossa on jotain ihan muuta korjattavaa kuin se toinen osapuoli ulkonäköineen.
Nyt lähden muihin hommiin.
Syytä oman itsensäkin katsoa peiliin
Kiitos ajastasi :)
pääsit näin eroon ihmisestä joka ei arvostanut sinua vaan ulkonäköäsi ja kokoasi. joskus ihmiset jotka arvostelevat kumppaniaan tekevät toiselle palveluksen. sait rakastavan ja välittävän kumppanin, kaupanpäälle onnellisen ja tasapainoisen elämän.
Niin kauniilla viestillä kommentoit :)
Juuri noin sen voisi ilmaista "hän" teki palveluksen minulle
vaikkakaan ei sitä taatusti :)) sellaiseksi tarkoittanutkaan
Olisiko eräänlaisella psykologisella vasta reaktiolla ollut asiaan yhteyttä. Itsekin koin oudon ruokatottumus muutoksen kun eräs ystäväni sanoi minun laihtuneen viimeaikaisen sairauteni seurauksena. Aloin syömään vaikka ei ollut nälkäkään, ehkä sen pelossa, että sairaus näkyisi ulospäin ; ) Tajusin kuitenkin äskeen, että olen jo niin terve, että kilot kertyy jos en kontrolloi syömisiäni. Mieheni antaa kilojen kertymisen hyvin kauniisti ilmi ja kannustaa pehmeästi laihikselle ; )
Tsemppiä.
Toi "jojo-ilmaisu" tässä painosta puhuttaessa on minulle kyllä melkoisen tuttu :D:D))
Vaikkakaan et tätä näin tarkoittanut
Kiitos tsemppauksesta :)
Muistaakseni on jo aikoja sitten saatu tutkimustulos, missä todetaan että vakiintunut parisuhde näkyy painon nousuna ja suhteen puuttuminen/päättyminen/rakoilu painon parempana hallintana. Selittivät sitä sillä että ihminen laihduttamalla haluaa parantaa mahdollisuuksiaan parisuhdemarkkinoilla. Paino nousee taas kun hyväksyy tilanteensa.
Ja sekin on tutkittu, että arvostelu tai kritiikki parisuhteessa on sen hajoamisen varmimpia ensi merkkejä.
Aloin laihtua heti kun erosin exästä, ja siitä kun tapasin nykyisen vaimoni on tullut jokunen kilo lisää molemmille. Tuskin se johtuu siitä että olisimme onnettomia. Aika hyvä kokki kyllä olen eikä vaimokaan huono.;)
Oma painoni pysyy aika vakaana oli tilanne parisuhdemarkkinoilla mikä hyvänsä. Joulunaika sitä taas nosti vähän, ja luulen että tammikuu ja kevään tulo sen taas pudottaa ennalleen. Teen ihan kelvollista ruokaa, mutta itselleni en juuri viitsi vaivautua, säännöllisesti vain silloin kun jälkikasvu on sitä kanssani syömässä.
painoon vaikuttanut. Siihen ovat vaikuttaneet muut tekijät ja paino on palautunut aina suht ennalleen. En kylläkään edes omista tällä hetkellä vaakaa mutta vaatteet kertovat. Minulla se oireilu on ollut lähinnä korvienvälistä narinaa:))
Mä en kyllä halunnut ketään lähelleni
Itseni etsiminen oli päällimmäisenä
Noin laskelmoidusti en kyllä kyennyt ajattelemaan
Kyllä uskon, että tasapaino elämässä auttaa myös tasapainoon
itsensä kokonaisvaltaisessa halinnassa
Kun tuntee iloa ja onnea sellaisistakin asioista jotka olivat kuin unohtuneet
ps.Tutustuminen tapahtui vähitellen
Toi mitä lopussa sanoit, on täyttä totta
Toi nainen2VASTAA" vastaus oli tarkoitettu yohuuhkaajalle ;)))
Tällaista se sitten on, kun on "onnellinen ;)"
tuli äsken väärä laulu, siispä korjaan.
http://www.youtube.com/watch?v=evuLujwZ1Ww&feature=PlayList&p=1EBBEF0018D03B85&playnext=1&playnext_from=PL&index=54
suhteen aikana koska liikunta ja tanssiminen jäi pois.Mies ei hyväksynyt ja syödä piti vaikkei ois ollu nälkä.
Eli olin seurasyöppö,ja aina tottunut syömään silloin vain kun oli nälkä yksinollessani.
Sain huomautteluja jonkinlaisia,myöskin itsensä laittamisesta,ts.meikkaamisesta,olisi pitänyt enempi laittautua ja olla meikattu ja aina tällissä.
Muuten olen aika naturelli,mutta aina kuitenkin huoliteltu ja siisti.
Yksi asia johti toiseen ja toinen kolmanteen ja kun erosimme jokin aika sitten,aloin laihtua ja liikkua yhä enemmän kaikella tavalla,loppui sohvalla istuminen ja elämään tuli säpinää,unohtui lohtu-sekä seurasyöminen,ja kunto nousee kohisten ja aion pysyä 10 kg laihempana!
Upea tunne kun voi ohjata oman elämänsä ruokailuja myöten ;-))))
Siksi siis poisto :D)
löytää ihminen jolla kokemuspohjaa
Toi seurasyöminen on tosi oivaltavasti sanottu
Sitten toi "sosiaalinen seuraelämä" -se jäi meiltä pikkuhiljaa kokonaan pois
En osaa jälkeenpäin edes sitä ajatella miten kaikki menikään juuri niin
Kun sitten aloin "kulkea" -löysin uuden maailman
Olipa muutakin tekemistä kuin syödä !! :)))
Kun ihminen on tyytyväinen ja onnellinen omaan tilaansa ei tarvitse tai ei tule syötyä suruun.
Tuli tää kaikki vaan mieleeni kun tuon toisen viestiketjun alkukommentteja luin
En voi siitä(heidän)tilanteestaan mitään sanoa -enhän heitä tunne
Aloinpa tätä kautta vain ajatella oman elämäni kulkua
Tosi hyvin oivallettiin mitä alusin sanoa
ja
samantyyppisiä kokemuksia ihmisillä(naisilla) myös
P.S. Minulla on aina ollut vikana se lohtusyöminen :(