Uskoisitko?
Jos kertoisin,
että kaikki nämä
vuodet olen
kaivannut sinua.
Uskoisitko?
Jos kertoisin,
että joka ikinen päivä
olen muistanut sinua.
Ja niitä pieniä
yhteisiä hetkiä,
jotka heitin pois,
vain siksi,
etten satuttaisi
sydäntäsi.
Uskoisitko?
Jos kertoisin,
että kaikki nämä
vuodet olen
kaivannut sinua.
Uskoisitko?
Jos kertoisin,
että joka ikinen päivä
olen muistanut sinua.
Ja niitä pieniä
yhteisiä hetkiä,
jotka heitin pois,
vain siksi,
etten satuttaisi
sydäntäsi.
Uskoisitko?
Vastaukset 14
Vanhimmat
et uskoisi itsekään,jos joku sinulle noin sanoisi.
Jotka varmaan moni tunnistaa..
Mutta.
Kuin jotain olisi jäänyt Kesken..ilmaan leijumaan :(
kuin asioita ei olisi puhuttu selviksi eroa ennen..
Lumen keskeltä
kiitos :))
Heitit ne hetket pelkästään oman sydämesi säästämiseksi! Riskinotto olisi kannattanut!
Enää on
jos kaiken heitit
pois?
Se satuttaa
enemmän
kuin mikään muu!
Sä sokeako
oot vai kuuro?
Jos tajua et tuota.
Vaik kaipaisit
sä kuinka paljon?
ja aattelisit vielä
enemmän
se eilistä
ei takaisin sul tuo.
Kas mennyttä
on mennyt
siellä olkoon
sä mitä teit sen itse
tiedät vain.
Mut
uskotko jos sanon
en sua kaipaa
ja elämäni
ihan hyvää on.
Kas virheitä me teemme
elämässä
ei kukaan
täydellinen oo.
Mut opetus on tää
sä niistä opi!
Et satutais
et enää
uudestaan.
Tämä on runo ei mitään henk.koht. (enhän tunne sinua!)
Tarina kumpusi eräästä tosi asiasta ei rakkaus suhtesta vaan muusta.
Kiitos kaikille, joissa runo "Uskoisitko?"
herätti ajatuksia kommentointiin asti.
Aidac
mietin miten pakeneminen ehkäisisi sydänsuruja?
Eikö aina ole parempi olla edes hyvä, ellei jopa rakkain ystävä?
viivi4:n asettama kysymys jäi jotenkin pohdittamaan, joten....
"kuvitellaan lähtökohta", jossa olen tavannut todella mielenkiintoisen henkilön ja haluan tutustua lähemmin.
Jostakin syystä tämä henkilö on myös kiinnostunut syventämään tuttavuutta.
Mitä paremmin opin tuntemaan henkilöä, siitä enemmin opin arvostamaan ja kunnioittamaan häntä.
Tuttavuus kehittyy ystävyydeksi ja tulemme tilanteeseen, jossa tämä ystävä ilmaisee tunteidensa olevan syvempiä, kuin pelkkä hyvä ystävyys.
Itse en pysty vastaamaan tunnetasolla, mitä siis teen?
Jos jatkan entiseen malliin, niin aiheutan sydänsuruja aivan varmasti. Jossakin vaiheessa kuitenkin tulisimme tilanteeseen, että käyttäisin hyväkseni tietoa ystäväni tunteista.
Vaihtoehtona on ottaa etäisyyttä ja muistella ystävyyttä kauneimmillaan.
Mehän emme voi kieltäytyä rakastamasta, emmekä voi itseämme määrätä siihen.
Tämä oli tietysti puhtaasti kuvitteellinen tilanne.
ja näin myös tuhonnut monta ystävyyssuhdetta.
Jälkikäteen se harmittaa, mutta ehkä olen ehkäissyt näin sydänsuruja.
Toisaalta jos ajattelen itseäni, ajattelen että olisin mielelläni hyvä ystävä läheisen ihmisen kanssa, vaikka se ei johtaisikaan mihinkään, koska "rakkaus" ei ikinä saa olla pelkkää seksiä, eikä varsinkaan sitä. Sitä voi olla vilpittömästi onnellinen toisen onnesta. Omistamishalu rakkaudenkohdetta kohtaan on itsekästä.
Tosin jos jo seurustelee, on ymmärrettävää että "omaansa" vahtii, mutta ystävä on asia erikseen. Ystävälle toivoo vain parasta.
pystytkö silti vastaamaan kysymykseeni:
Onko tuosta toimintatavasta tiettävästi ollut yhtään mitään apua kummallekaan osapuolelle...?
En pysty vastaamaan, sillä en tiedä.
En voi tietää.
Runo on kuviitteellinen ja pyrin vain etsimään tiettyä tunnelmaa.
Juuri sellaista hieman kesken jäämisen tunnetta.
Kysymys, joka jää vaille vastausta, vaikka se tuntuu leijuvan ilmassa.
kysymykseen onko runo kuvitteellinen vai ei. Mielestäni se ei kuitenkaan ole olennainen kysymys. Omat runoni on pääasiassa kuvitteellisia ja joskus on tullut vähän harmillisiakin sotkuja kun joku yhdistää runon minähenkilön/puhujaäänen äitipartaan ikäänkuin olisimme sama tai toinen vaihtoehto että äitiparta fiktiivihenkilöitä käyttäen fantasioi, huoks.
:)
Tapasi käyttää sanoja "uskoisitko" ja "uskoisinko" liittää runoja toisiinsa mielenkiintoisella tavalla, kyseessä voisi olla vaikkapa näyttämökappaleiden sarja, kohtauksia uskomisen ja uskottelun teemasta.
Moiks. Ja edelleen hyvää loppuvuotta! Voi hyvin.
-parta
runon tuoma tunnelma on ymmärrettävää.
Minun mielestäni tämä on koskettava runo. Jollain tapaa kauniskin...
Monenlaisia ajatuksia se toki herättää mutta tekijän todellisuutta tuntematta ymmärrän että ajatukseni ovat tulkintoja joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, siksi en ryhdy määrittelemään runon todellisuutta [itse asiassa runon tekijän todellisuutta] ajatusteni mukaan vaan tyydyn tekstin synnyttämään tunnelmaan, ajatuksianikaan kieltämättä.
Minulle runon tunnelma on koskettava, herkkä.
Yhdessä uuden runosi kanssa runot synnyttävän mielenkiintoisen vaikutelman. Vaikka runot eivät välttämättä kerro samasta tapahtumasta...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8765389/flat
Kommentoin samalla uusinta runoasi:
Lopetus on tehokas. Runon edetessä tulee jotenkin sellainen tuntuma että jaa, taas annetaan anteeksi ja uskotaan parasta ja suhde jatkuu. Mutta lopetus antaa ymmärtää että runon minähenkilö jättää pettäjän? Päätös on mielenkiintoisesti kuvattu.
Hyvää alkanutta vuotta 2010 sinulle!
Hei, Aidac! Minuun tämä osui ja upposi toisi hienosti. Hienon runon olit laittanut ja niin todellisen, ettei kukaan sitä oikein tainnut muut ymmärtää. Kyllä, USKOISIN, sillä näin on käynyt. Kiitos upeasta runostasi.