siis kun täällä on ollut kaiken maailman juttuja homeisista taloista, niin miten ja millä perusteella niistä voi vaatia jotain korvauksia yleensäkkään. kun asiantuntiat sanoo että huoneilmassa on aina jotain home itiöitä niin millä niitä voi sitten mitata mikä on "normaalia" hometta ja mikä on jotain mikä ei kuulu asuntoon sisään.
HOMEESTA VIELÄ
jk121
9427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ns. indikaattorilajeja, joita löytyy hometaloista, mutta ei terveistä taloista. Lisäksi on olemassa raja-arvoja siitä mikä määrä on normaalia ja mikä määrä osoittaa rakennuksen olevan homevammainen.
tietoa siintä että minkä hintainen (noin) on kyseinen mittaus tapaus
Terveysperusteisia raja-arvoja sisäilman mikrobipitoisuuksille ei ole olemassa.
Indikaattorilajeja voi olla myös terveiden talojen sisäilmasta otetuissa näytteissä.
On raja-arvoja, joiden perusteella määritellään, luokitellaanko tutkittava kohde homevaurioituneeksi.
Mikäli indikaattorilajeja löytyy "terveen" talon sisäilmasta, niin talo ei todennäköisesti ole terve, vaan kysymyksessä on useimmiten, että homevauriota ei osata paikallistaa ja siksi talo virheellisesti julistetaan terveeksi.
TAI indikaattorilajeja voi toki löytyä terveenkin talon sisäilmasta, mutta silloin määrät ovat erittäin pieniä tai kohteessa on muita lähteitä, jotka tuottavat mikrobeja sisäilmaan - esim. multaisten perunoiden käsittelyä yms.
Juuri mm. kaikesta tästä johtuen sisäilmanäytteet ovat erittäin epäluotettavia. Talossa voi olla massiivinenkin, silminnähtävä homevaurio ja silti ilmanäyte voi antaa jopa 0-tuloksen. Mikrobit eivät itiöi jatkuvasti ja ilmanäyte edustaa vain hetkellistä tilannetta. Siksi näytteitä tulisikin ottaa kymmenkunta eri aikoina (myös eri vuorokauden aikoina).
Sisäilmanäytteitä ei tarvita. Mitä järkevää tietoa niistä muka saadaan ?
Jos asunnossa oireillaan mikrobivauriolle tyypillisesti, on homeen hajua tai
mahdollisesti jopa näkyvää hometta, mitä hyötyä on ottaa ilmanäyte ?
Jos tulos on, että viittaa homevaurioon niin, mitä uutta tietoa on saatu - ei mitään.
jos tulokseksi saadaan, että ei viittaa homevaurioon niin mitäs sitten. Todetaanko
silloin, että ei ollutkaan homevauriota ja jatketaan altistusta.
Niin, vai teetetäänkö mikrobitutkimus, jossa näytteet otetaan riskirakenteista.
Näiden näytteiden tulos per näytteenottokohta on: on hometta tai sitten ei ole.
Pelkillä mikrobinäytteillä (sisäilma tai materiaali etc.) ei voida todeta rakennuksesta yhtään mitään. Tämän vuoksi minkäänlaisia raja-arvoja ei ole olemassa. Joitain viitearvoja on käytössä. Tällä kohtaa lukijan olisi ymmärrettävä mikä ero on raja-arvolla ja viitearvolla.
Jos sisäilmaongelmaa halutaan selvittää, on rakennuksen rakenteiden kunto selvitettävä kattavasti. Sisäilmatutkimukseen kuuluu aina mm. ilmanvaihdon toiminnan tutkiminen.
Mikrobinäytteet voivat olla mukana yhtenä (melko vähäisenä) osana tutkimusta. Tulosten tulkitsijan (= vain ja ainoastaan näytteenottaja itse) tulee ymmärtää mikä mikrobitutkimusten merkitys on ja mitä puutteita käytettävissä olevissa tutkimusmenetelmissä tällä hetkellä on. Mikrobinäytteiden tulokset eivät milloinkaan anna "mustavalkoista" kuvaa tilanteesta. Ei siis ole kyse siitä "onko hometta vai eikö ole". On vain harmaan eri sävyjä. Mikrobinäytetulosta ei siis voida noin vain lukea labran analyysivastauksesta, vaan lopullisen tulkinnan tekee näytteenottaja, joka siis tutkii rakennuksessa paljon muitakin asioita.
Tark kirjoitat ihan asiallisesti ja asiaa. Ainoa lipsahdus on se, että mielestäsi
materiaalinäytteistäkin saadaan tulokseksi vain harmaan eri sävyjä. Näin tietysti onkin
jos näytteet viljellään sokkona. On otta, että hyllyn päältä otetusta näytteestäkin saadaan
viljelemällä helposti sellainen tulos, että hyllyn päällä kasvaa hometta.
Todellinen tulos materiaalinäytteestä saadaan kuitenkin helposti noudattamalla asumisterveysohjetta
ja katsomalla näyte valomikroskoopilla. Näin saadaan todellinen, mustavalkoinen tulos:
kasvaa tai sitten ei.
Materiaalinäytteen tulkinnan voi tehdä ainoastaan näytteenottaja itse. Näytteenotossa on oleellista että näyte on edustava. Näytteenottajan on ensinnäkin ymmärrettävä että kaikissa materiaaleissa on aina mikrobeja. Osa näistä mikrobeista näkyy usein kun näyte viljellään ja luetaan maljalta. Milloin sitten näytetuloksessa on epätavallinen määrä epätavallisia mikrobeja, jotka voisivat vaikka viitata ylimääräiseen kosteuteen rakenteessa. Rakennuksesta otetussa materiaalinäytteessä voi hyvinkin olla kosteusvauriota indikoivia mikrobilajeja, ilman että rakennuksessa sinänsä on mitään vikaa tai vauriota, riippuen siitä mistä kohtaa rakennetta/rakennusta näyte on otettu. Oleellista on että ymmärtää rakenteiden kosteusfysikaalista toimintaa. Näytteenotossa on aina huomioitava myös poikkeamien laajuus rakenteessa. Valitettavan usein näkee "alan huippuosaajien" tulkintoja materiaalinäytetuloksista, joissa rakennuksessa todetaan olevan mikrobiongelmaa, kun näyte on otettu paikasta joissa mikrobeja tavallisesti onkin.
Kun tehdään sisäilmatutkimusta, on aina tutkittava kokonaisuutta. Mitään järkeä ei ole siinä, että "otetaan materiaalinäytteet rakenteista, niin nähdään onko hometta". Siis siten että tehdään pelkkä mikrobitutkimus.
Miksi rakenteista ei pitäisi ottaa materiaalinäytteitä homevaurion toteamiseksi näytteenottokohdassa ?
Miksi viljely on parempi kuin materiaalin tarkastelu mikroskoopilla ? tai miksi ilmanäyte on vieläkin parempi ?
Vaikka en alasta ymmärrä paljoakaan voisin kuvitella, että mikroskoopilla näkee heti, onko materiaalissa mikrobikasvua vai pelkkiä ympäristöstä tulleita itiöitä. Ei kai silloin voi erehtyä, jos mikroskoopilla näkee kasvuston (mikrosienimetsän).
Jos ilma- tai materiaalinäytteen viljelyssä ei todeta elinkykyisiä homeitiöitä ei ole terveyshaittaa vaikka on näkyvää (paljain silmin tai mikroskoopilla), mutta kuivaa ja kuollutta homekasvustoa - vai miten se nyt menikään.