Usva laskeutuu valkean lumipeitteen ylle suojaksi,
niin minä haluaisin suojella sinua,
antaa sinulle itsestäni jotain äärettömän kaunista,
yhtä kaunista kuin auringon hohde valkeiden puiden latvoissa.
Voisinpa antaa sydämeesi elämän kimallusta,
hangen hohtavilta hangilta,
kietoa sinut siniseen hetkeen kanssani
ja pysähtyä aikaan – ihailemaan postikorttimaista kauneutta.
Hengähtää luonnonkauneuteen ja hetkeen kanssani.
Suudella sinetiksi huuliasi, hiljentää ajatuksemme,
jääden hyväilemään toinen toisiamme kirpeän pakkasen tähtitaivaan alla.
Kaamoksen valkaisseessa maailmassa kanssasi nyt ja aina,
unelmien salatussa maailmassa satumaisten puiden ympäröimänä.
Olet jälkesi minuun jättänyt.
niin minä haluaisin suojella sinua,
antaa sinulle itsestäni jotain äärettömän kaunista,
yhtä kaunista kuin auringon hohde valkeiden puiden latvoissa.
Voisinpa antaa sydämeesi elämän kimallusta,
hangen hohtavilta hangilta,
kietoa sinut siniseen hetkeen kanssani
ja pysähtyä aikaan – ihailemaan postikorttimaista kauneutta.
Hengähtää luonnonkauneuteen ja hetkeen kanssani.
Suudella sinetiksi huuliasi, hiljentää ajatuksemme,
jääden hyväilemään toinen toisiamme kirpeän pakkasen tähtitaivaan alla.
Kaamoksen valkaisseessa maailmassa kanssasi nyt ja aina,
unelmien salatussa maailmassa satumaisten puiden ympäröimänä.
Olet jälkesi minuun jättänyt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tämä oli kaunis runo
mutta on aina riskialtista käyttää kuluneita fraaseja
ne latistavat tunnelman
kiitos
Hohtavia hankia, kaamoksen sinisyyttä
ja iki-ihanaa tähtitaivasta..
siinä aineksia runoon kuin runoon.
Postikorttimaisema on valmis.