Poden huonoa omaatuntoa siitä, että ulkoilen 2v. tyttömme kanssa hyvin vähän. Suurimmassa määrin johtuu siitä, että en oikein tiedä, mitä tekisin tuolla ulkona hänen kanssaan, kun tässä lähellä ei ole pulkkamäkeä ja taloyhtiössämme ei ole edes saman ikäisiä lapsia tai ikäisiäni aikuisia (olemme muuttaneet uudelle paikkakunnalle 3kk:tta sitten). Lapsi ei ole lumesta kiinnostunut, alkaa itkemään, jos lunta joutuu vaatteille. Se on sitten vain sitä tepastelua ja ihmettelemistä ympäriinsä eikä jaksa kävellä kotiin, vaikka emme kaukana käykään kävelemässä, kun ei ole edes määränpäätä.
Hyvänä esimerkkinä kun mieheni oli lumitöitä tekemässä pihassa ja tyttö oli hänen kanssaan ja mukana ämpäriä ja lapiota, niin hän seisoi vain paikallaan motivoinnista huolimatta. Eikä mikään ihme, että sitten oli hetken päästä kylmä :(.
Sisällä kyllä viihtyy ja leikimme yhdessä mm. kotileikkiä. Musiikkia kuuntelemme ja katselemme kirjoja. Yksinään tykkää dubloilla leikkiä välillä sekä piirrellä. Huono omatuntoni johtuu varmaan siitäkin, että olen koulutukseltani lastenhoitaja ja päiväkodeissa lasten kanssa ulkoillaan paljon ja on niitä kavereita, joiden kanssa keksitään kaikkea touhuamista.
Onko tämä mielestänne normaalia kotioloissa, kun ei ole vielä niitä leikkikavereita ehtinyt muodostumaan? Vai pitäisikö teidän mielestä 2v. olla jo kiinnostunut ulkoilusta? Uskoisin tilanteen korjaantuvan hieman, kun keväällä ulkona enemmän tekemistä ja pääsee hiekkakakkuja tekemään ja luonnosta keräilemään kukkia, käpyjä jne. Viime kesänä ainakin ulkona viihtyi hyvin ja varsinkin hiekkalaatikolla. Keinumisesta tykkää kovasti ja liukumäestä. Lisäksi toukokuussa saamme perheenlisäystä. Ikäeroa lapsillemme tulee 2,5v. Tyttö on siis tällä hetkellä esikoisemme ja vauvan syntyessä 2v6kk:tta.
Päivähoidosta lapsella on kokemusta viime kevään ajalta, jolloin olin tekemässä sijaisuutta itse toisessa päiväkodissa. Nyt olen työttömänä. Kun vauva syntyy tänä keväänä, en ole vielä päättänyt, laitanko esikoista hoitoon syksystä vai pidänkö kotona. Toisaalta pääsisi luomaan ystävyyssuhteita, mutta toisaalta potisin huonoa omaatuntoa, että olen kotona vauvan kanssa ja esikoinen hoidossa.
Itse en ole kiinnostunut äiti-lapsikerhoista, enkä koe itseäni yksinäiseksi. Viihdyn hyvin yksin ja melkeinpä paremminkin. En itse koe tarvitsevani uusia tuttavuuksia, mutta jos lapsen kannalta olisi pakko sellaisiin piireihin lähteä, tekisin sen. Pari hyvää ystävää minulla on ja toista heistä näen n. 1krt kuukaudessa ja usein pidämme muuten yhteyttä. Hänellä on samaa ikää oleva tyttö ja kun kyläilevät meillä, lapset leikkivät hyvin ja viihtyvät yhdessä.
Nyt kysynkin, onko minulla syytä olla huolestunut siitä, kun ulkoilu on tällä hetkellä mitä on, eli vähäistä?
Hyvänä esimerkkinä kun mieheni oli lumitöitä tekemässä pihassa ja tyttö oli hänen kanssaan ja mukana ämpäriä ja lapiota, niin hän seisoi vain paikallaan motivoinnista huolimatta. Eikä mikään ihme, että sitten oli hetken päästä kylmä :(.
Sisällä kyllä viihtyy ja leikimme yhdessä mm. kotileikkiä. Musiikkia kuuntelemme ja katselemme kirjoja. Yksinään tykkää dubloilla leikkiä välillä sekä piirrellä. Huono omatuntoni johtuu varmaan siitäkin, että olen koulutukseltani lastenhoitaja ja päiväkodeissa lasten kanssa ulkoillaan paljon ja on niitä kavereita, joiden kanssa keksitään kaikkea touhuamista.
Onko tämä mielestänne normaalia kotioloissa, kun ei ole vielä niitä leikkikavereita ehtinyt muodostumaan? Vai pitäisikö teidän mielestä 2v. olla jo kiinnostunut ulkoilusta? Uskoisin tilanteen korjaantuvan hieman, kun keväällä ulkona enemmän tekemistä ja pääsee hiekkakakkuja tekemään ja luonnosta keräilemään kukkia, käpyjä jne. Viime kesänä ainakin ulkona viihtyi hyvin ja varsinkin hiekkalaatikolla. Keinumisesta tykkää kovasti ja liukumäestä. Lisäksi toukokuussa saamme perheenlisäystä. Ikäeroa lapsillemme tulee 2,5v. Tyttö on siis tällä hetkellä esikoisemme ja vauvan syntyessä 2v6kk:tta.
Päivähoidosta lapsella on kokemusta viime kevään ajalta, jolloin olin tekemässä sijaisuutta itse toisessa päiväkodissa. Nyt olen työttömänä. Kun vauva syntyy tänä keväänä, en ole vielä päättänyt, laitanko esikoista hoitoon syksystä vai pidänkö kotona. Toisaalta pääsisi luomaan ystävyyssuhteita, mutta toisaalta potisin huonoa omaatuntoa, että olen kotona vauvan kanssa ja esikoinen hoidossa.
Itse en ole kiinnostunut äiti-lapsikerhoista, enkä koe itseäni yksinäiseksi. Viihdyn hyvin yksin ja melkeinpä paremminkin. En itse koe tarvitsevani uusia tuttavuuksia, mutta jos lapsen kannalta olisi pakko sellaisiin piireihin lähteä, tekisin sen. Pari hyvää ystävää minulla on ja toista heistä näen n. 1krt kuukaudessa ja usein pidämme muuten yhteyttä. Hänellä on samaa ikää oleva tyttö ja kun kyläilevät meillä, lapset leikkivät hyvin ja viihtyvät yhdessä.
Nyt kysynkin, onko minulla syytä olla huolestunut siitä, kun ulkoilu on tällä hetkellä mitä on, eli vähäistä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Siis tiedän toki, että ulkoilussa on monia hyviä puolia, mutta ei tämä Suomen talvi varsinkaan innosta ulkoilemaan pikkulapsen kanssa. Pukeminen on hirveä vaiva ja sitten lapsi on tönkkö niissä tamineissaan. Meilläkin on tuollainen vähän vajaa kaksivuotias, enkä suinkaan joka päivä jaksa ulos lähteä.
Miksi pitäisi ulkoilla, ellei huvita? Jokainen tekee ihan niin kuin tykkää. Jonain päivänä se alkaa ulkoilu teidänkin tytölle maittaa. Tai sinulle. Ja sitten menette. Ihan turha surra tuollaisia olemattomia asioita tai miettiä mitä muut ajattelevat. Jos teillä on hyvä, nauttikaa siitä. Olet itse alan ihminen ja tiedät, ettei lapsi sairastu ulkoilun puutteesta. Et pidä häntä kaapissa, joten kaikki hyvin.
Eikö silti olisi kiva, jos tulisi tuttavia (lapsineen) kylään? Minusta se olisi kivaa, mutta en jaksa lähteä tutustumaan. Ehkä sitten ensi kesänä siellä puistossa tutustun johonkuhun.
"Meilläkin on tuollainen vähän vajaa kaksivuotias, enkä suinkaan joka päivä jaksa ulos lähteä."
Meillä taitaa mies olla reilusti vajaa, kun ei jaksa lähteä ulos..
ja me kyllä ulkoillaan päivittäin, jos vain ei ole enempää kuin -15astetta pakkasta (oikeastaan jo -10 on minun sietokyvyn rajoilla). juurikin tultiin pihalta sisälle parin tunnin ulkoilurupeaman jälkeen :D
pojan kanssa pihalla joka päivä potkitaan palloa ja juostaan kilpaa, vedetään pulkkaa (hän siis haluaa usein itse vetää ja laittaa vaikka lumikokkareita kyytiin. teillähän se voisi olla vaikka nukke mikä on kyydissä), lasketaan pulkalla ja pyöreällä liukurilla. käydään potkuriajelulla ja LASKETAAN LIUKUMÄESSÄ sekä kiikutaan pihakeinussa. käytiin jo kokeilemassa luistelemistakin, mutta siitä ei oikein tullut vielä mitään :) niin, ja talvellakin voi työntää vaikka nukenrattaita pihalla, kunhan ei vain ole liikaa lunta tiellä.
te voisitte ensin vaikka kokeilla sitä liukumäkeä tyttösi kanssa. jos se kerta kesällä kiinnostaa, niin miksei talvellakin? putsaat vain enimmät lumet sieltä ennen laskemista.
me olemme myös pojan kanssa päivisin kahdestaan eikä pihapiirissä silloin ole muita lapsia. ne muut ovat silloin hoidossa tai koulussa. ja hyvin viihdytään, mikäli nyt ei noita sillointällöin ilmaantuvia itkupotkuraivarikohtauksia oteta lukuun :)
Ystäväni kyllä käy lapsensa kanssa meillä kylässä ja silloin kyllä on tytöllä tosi mukavaa kun on leikkiseuraa. Harmi vain, että ystävä asuu sen verran kauempana 80km päässä ettei ihan joka viikko nähdä.
Se liukumäki olisi tosi kiva, jos olisi tässä taloyhtiössä tai edes tuossa lähipuistossa niin kuin oli edellisellä paikkakunnalla. Me kun muutettiin vasta 3kk:tta sitten. Liukumäkeä, jota pulkalla voisi laskea, ei olla ainakaan vielä löydetty.
pulkalla pysty liukumäkeä laskemaan? hih, sitä en ainakaan tarkoittanut. pulkalla lasketaan ihan tavallisia mäkiä vaan :D
teidän täytyy vain käydä katselemassa vaikka muista pihoista, löytyisikö sieltä jostain leikkipuistoa, jossa myös liukumäki..
liukumäellä noita pulkkamäkiä, joita ei tässä lähellä ole. Juu, eli emme suinkaan liukumäkeä pulkalla laske :). Asumme aika syrjässä kaupungin keskustasta, jossa ei ole kuin yksi puisto, missä keinut on talveksi otettu pois ja jossa ei ole edes liukumäkeä kesällä (ei ainakaan syksyllä muutettuamme tänne ollut).
onpa kummallinen käytäntö. ei meillä päin oteta liukumäkiä eikä keinuja talveksi pois, onneksi, sillä ne ovat talvellakin kovassa käytössä.
minä kyllä ottaisin yhteyttä kuntaan ja käskisin palauttamaan lasten leikkivehkeet takaisin paikoilleen :D
Jos nyt olet koultukseltasikin lastenhoitaja, niin varmaan tiedostat ulkoilun ja liikunnan merkityksen lapsen elämässä. Ehkä juuri siksi mietitkin asiaa, koska kyllä ulkoilu kuuluu osana lapsen tervettä lapsuutta. Tiedät varmaan, että se mihin lapsi tottuu ja mitä perheessä tehdään, tulee myöhemmin lapselle rutiiniksi ja säännölliseksi osaksi arkea. Jos ulkoilu ei tähänkään asti ole ollut teillä läheskään päivittäinen tapa, se ei ole lapsellesi tuttua ja tavallista. Siksi hän vaan seistä jököttää, kun ei tiedä mitä voisi tehdä. Siinä astuu kuvaan aikuinen, jonka pitäisi ohjata lasta, mitä voi tehdä. En tiedä yhtään lasta joka ei tykkäisi pulkalla laskemisesta. Sitä me harrastetaan joka päivä. Joka paikasta löytyy joku pieni mäenkumpare, josta voi joko lapsen kanssa laskea tai laittaa lapsi itse laskemaan. Tai ihan vaan istuu välillä pulkassa, vetää välillä pulkassa nukkea tms. lapioi lunta, tekee lumikakkuja lapiolla ja ämpärillä yms.
Tekemistä siis kyllä löytyy ja lapsesi innostuu siitä ihan varmasti JOS SINÄKIN INNOSTUT! Jos olet ulkona allapäin, näyttäen kuinka ankeaa siellä on, kyllä lapsi sen aistii. Vaikka et itse kaipaakaan seuraa, etkö voi ajatella lapsesi takia hakeutua johonkin, jossa on muitakin lapsia, vaikka kerran viikossa. Kaksivuotiaalle on jo todella hienoa päästä ottamaan kontaktia toisiin lapsiin ja harjoitella kuinka toisten kanssa ollaan. Onko teidän lähialueella lapsiperheitä? Ulkoilussa seura on todella ihana asia, me emme ole ulkoilleet yksin moneen kuukauteen, kun on löytynyt paljon muitakin perheitä, joissa on samanikäisiä lapsia. Mene rohkeasti puistossa juttelemaan. Tarkastele vähän kellosta milloin väkeä on liikkeellä. Täällä ainakin väki on ulkona n. 10-11.30 välillä ja iltaisin 17.30-19 välillä.
Eihä lapsi siihen kuole jos on sisällä, mutta jää todella paljosta paitsi. Raitis ilmahan on niin mahtava asia, että kun itsekin asiaan totut, on todella vaikea olla lähtemättä ulos. Ihan pienestä jo muokkautuu käsitys elämäntavoista ja haluat varmaan sinäkin, että lapsellesi liikkuminen tulee yhdeksi osaksi sitä. Ulkona lapsi liikkuu luonnostaan, kun siis alkuun pääsee. Sisällä ei läheskään kaikilla ole mitään jumppasalia jossa päivittäinl voisi liikkua. Laita oma asenne kohdalleen ulkoilun kanssa.. kyllä se lapsikin sitten innostuu! Hyvää jatkoa teille! Nauttikaa kevät auringosta, joka kohta tulee taas esiin!
Talvellakin voi liukua mäessä. Jos teillä on pihalla lapioita ym lasten talvijuttuja niin näytä kädestä pitäen miten homma toimii. Laittakaan johonkin pikkukärryyn lunta ja lapsi saa kaataa sen ja tehdä kasan. Laittakaa pulkkaan lunta ja lapsi voi vetää sitä pulkkaa ja kun lumi kaatuu pois niin homma uudestaan. Lapsen kanssa voi leikkiä ns. piilosta että menee puun taakse ja lapsi etsii/tulee perässä. Pihalle voi ostaa mopon/traktorin millä voi ajella myös talvella. Ottakaa pallo ulos ja potkikaa tai heittäkää sitä. Näytä miten tehdään lumienkeleitä lumeen. Äippä saa liikuntaa myös kun juokseen niin että lapsi on pulkassa ja äiti vetää pulkkaa. Ja tässä siis vaan jotain pihaleikkejä/tekemistä.
Jos ette kuitenkaan joka päivä käy ulkona, on siitä turha potea huonoa omaatuntoa, mutta ei kyllä montaa päivää peräkkäin ole lapsen hyvä vaan tunkkaista huoneilmaa haistella.
Minullakin pian 2v tyttö.Käydään päivittäin ulkona ainakin kerran,vaikka edes vähän aikaa vaikka ei niin huvittaisikaan :D joskus olemme pidemmän aikaa.mekin asumme kerrostalossa eikä tuossa pihalla olekaan ihmeemmin tekemistä mutta sitten jos ei jakseta pihalla leikkiä niin mennään pienelle kävelylle.tytön laitan rattaisiin tai pulkkaan ja annan kävellä välillä itse.olen itsekin laiska ulkoilemaan mutta jos ei ole kova pakkanen niin ulos lähdetään.en tiedä onko se niinkään pakollista koska välillä vaikuttaa kun lapsi jäisi mieluummin sisälle leikkimään :) niin ja mitä tuossa kerrostalon pihalla sitten voi tehdä lapsen kanssa...no,meillä otetaan mukaan ämpäri ja lapio ja tehdään lumikakkuja joita lapsi rikkoo :D ja joskus lapsi vetää pulkkaa,joskus ollaan palloa potkittu.ei siis mitään ihmeellistä.yksi päivä laskettiin mäkeä.tuollaista tavallista touhuamista.totta on se,että lapsen päälle laittaminen voi olla työlästä ja lapsi on tönkkö paksun vaatekerran alla.jokainen taaplaa tyylillään.tiedän lapsiperheitä joissa ei ulkoilla päivittäin eikä se mielestäni ole maata kaatavaa.
typykkä ei 2 vuotiaana kyllä tykänny pulkalla laskemisesta vaikka kuinka me muut laskimme ja yritimme innostaa ja muutenkin oli passiivinen liikkumaan ja leikkimään pitempää aikaa, vaikka mitä yritetttiin tai oltiin yrittämättä. Nyt kun 3v, niin meno jo ihan toinen, edelleen ei samanlainen menijä kuin useimmat muut ikäisemmät, mutta kyllä ulkoilu on AIVAN toisenlaista nyt, mielekkäämpää. Luulen, että teillä vähän sama tilanne. Odotapa kuule kevättä, hiekkalaatikkoleikkejä, uintiretkiä, puistoreissuja. Niin - ja kyllä nyt tietenkin kannattaa kerran päivässä ulos vääntäytyä vaikka väkisin. Ja suosittelen kyllä muihin mammoihin tutustumista...
Raitis ilma lienee se tärkein asia. Asunnoissa kuitenkin aina tunkkaisempi ilma.
Mutta en minä sitli ulkoilu fanaatikko ole enkä jokapäivä jaksa...ja ärsyttää nuo orjalliset säännöt miten asiat pitäisi tehdä.
Oma lapsi pian 2 vuotia, hän kyllä tykkää lumessa peuhaamisesta.
Ehkä lapsesi innostuu jos sina innostut "leikkimään" ulkona.
Lapset on niin paljon fiksumpia ku me aikuiset. Jos sun lapses ei vielä haluu olla ulkona eikä viihdy siellä nii sitte ei viihdy. Aika varmasti rupee jossain vaiheessa viihtymään ja sitte ootki varmaa kirjottelemassa tänne että mites saada lapsi sisälle ?
"Ku kaikki muut käy ulkona nii kai munki lapsen pitää ? eihän se voi olla onnellinen sisällä ku muutki viihtyy ulkona niin hyvin. Oonko nyt huono äiti ku kaikki muut käy lasten kanssa ulkona mut mä en saa omaa lastani viihtymään?"
Jokanen luo oman todellisuutensa ja me aikuiset yritetää nii änkee aina just niitä arvoja mitkä on meille tärkeitä. Lapset kehittää itse sosiaalisia ja hyviä arvoja aivan hyvin ilman aikuisten väliin änkemistä koko ajan. Ensin koko ikä sulle opetetaan että miten pitää elää ja sitte ku "totuus" onkin jotain muuta nii ruvetaan tuntee huonoa omaatuntoa. Esimerkiksi jos olisit koko ikäs asunu ympäristössä missä lapset ei paljoa ulkona käyny ja leikittii sisällä paljon nii tuskin olisit täällä tuntemassa huonoa omaatuntoa jostain näin mitättömästä asiasta. Tarkkaile enemmän lastas ja kato mitä se haluis tehdä äläkä väkisin änge sitä tiettyihin kaavoihin.
Nykyään varsinkin ku ainoat asiat mitkä kertoo sun ihmisarvosta on se että miten hyödyllinen oot yhteiskunnalle ja taloudelle. Jos sä hyväksyt lapses sellasena ku se on nii tulee sekin hyväksymään erilaiset ihmiset mitä sillä tulee vastaan elämän aikana.
Seuraako lapsi mielellään maisemia vaunuista? Voittehan te yhä käydä ihan kävelyllä, tyttö vaan istumaan vaunuihin/rattaisiin!:) Jos hän on rauhallisempi, se voisi olla hänen mielestä kivaa. Saatte siinä molemmat raitista ilmaa.
Jumpatkaa sitten sisällä, jos ulkona ei innosta.
Poikani leikkii mielellään myös ulkona. Talvella lumessa ja kesällä hiekassa tms. Tietysti joskus on niitä päiviä, kun mikään ei kiinnosta... Mutta silloin ei ole merkitystä sillä, ollaako ulkona vai sisällä. Poika on nyt lähes tasan 2v.
Tänä talve ollaan laskettu paljon mäkiä pulkalla ja opeteltu hiihtämistä. Lumiukkoja on tehty miljoona... Meillä on myös ämpäri ja lapio ympärivuotisessa käytössä. Sitä kannattaa koittaa! Lisäksi ollaan pelattu jääkiekkoa (maila ja sählypallo, ei vielä luistimia). On ollut super suosiossa.
Ulkona voi tehdä paljon kaikkea. Tytön motivaation puute johtuu aivan varmasti siitä, ettei sinulla ole intoa ja ideoita.
Tätä kirjoittaessani ei ole edes Oulussa enää lunta, joten jospa teilläkin leikitään jo ulkona.:)
Meillä taas lapsi tykkää liikkua vapaasti ulkona "pyöräillen". tälläinen saatiin lahjaksi mummilta ja vaarilta, tykännyt kyllä liikkua www.firstbike.fi