Jotenkin itselle jäi mieliin työkesänä. Tuskin saatiin veisattua - Jooo joutuii armas aikaaaa...
Isäni sai päähänsä kaivaa pihalle uuden kaivon.
Asuimme 50-luvun alun ns.rintamamiestalossa, kaupungin keskustaan ei ollut kolmea kilometriakaan, mutta kunnallistekniikka puuttui.
Eli oma kaivo täytyi olla, mikäli ei halunnut hakea taajaman "vesipostista" vettä.
Ei kun toimeen. Kaivureita ei ollut, jos olikin ei tilattu.
Lapiolla vaan maan uumeniin.
Voi perkule että oli kivaa=((
Etenkin kun päästiin jonnekin neljään metriin. Isä laski minut sankon ja narun kanssa pohjaa kaivamaan.
Sitä klaustrofobista tunnetta en unohda ikinä, isä vaan huuteli ylhäätä, kaiva poeka kaiva...
Veli kaahasi mopuletilla töistä kotiin ja kävi kurkistelemassa onkalon reunalla. Huom. mopuletilla ei mopolla.
Kyllä oli pitkä päivä. Vihdoin isä hilasi minut sankon kera kuilusta ylös.
Oli helpottavaa päästä katsomaan Ironsidea ja Me Tammeloita.
Yläkerrassa veli ja siskot selasivat Suosikkia ja Introa. Rahisevasta levysoittimesta soi muistaakseni koppakuoriaisten Penny Lane...
Kunnes alkoi pelätty Isän kesäloma heinäkuussa.
Kello 05 aamulla herätys, ja kaikki marjaan. Tarvottiin autolta ainakin 5km,"varmaan marjapaikkaan", ja sankko tai pari jokaiselle."ja ennen ei lähetä, ennenkun astiat on täynnä"
Vihdoin, tuntien päästä tavoite oli saavutettu.
Silloin Isä kaivoi taskustaan pari muovipussia, kerätäähän nämä vielä täyteen...
Kotona oltiin joskus puolen päivän jälkeen. Sittenkö vapaaksi?
Kaikkee muuta, alettiin siivota niitä marjoja sitten, ja iltahan siinä kohta koittikin.
Ja aamulla sama rumba.
Kun kellari oli täynnä vihdoin, alettiin kattoremontti.
Piharakennuksen huopakatto huithelevettiin ja silopeltiä tilalle, no kuluihan se kesä niinkin...
Aiemmin keväällä, isä vaihtoi Fiat 850;n Volvo Amazoniin.
Harmi vaan kun ei mahtunu "autotalliin", entiseen halkoliiteriin. Mitäpä sitten?
Ka, peräseinä auki keulan mitalta, ja siihen tehtiin tila Volvon kärsälle.
Mutta lattiahan pitää betonoida. Naapurin kuorma-autolija toi muutaman kuution hiekkaa pihalle ja kaupasta saatiin sementtiä. Ai betonimylly ja sillä so...
Ei meillä. Isä nikkaroi lavan johon mätettiin hiekka,sementti ja vesi.
Arvatkaapa kuka siinä oli lapiomiehenä...
Isäni sai päähänsä kaivaa pihalle uuden kaivon.
Asuimme 50-luvun alun ns.rintamamiestalossa, kaupungin keskustaan ei ollut kolmea kilometriakaan, mutta kunnallistekniikka puuttui.
Eli oma kaivo täytyi olla, mikäli ei halunnut hakea taajaman "vesipostista" vettä.
Ei kun toimeen. Kaivureita ei ollut, jos olikin ei tilattu.
Lapiolla vaan maan uumeniin.
Voi perkule että oli kivaa=((
Etenkin kun päästiin jonnekin neljään metriin. Isä laski minut sankon ja narun kanssa pohjaa kaivamaan.
Sitä klaustrofobista tunnetta en unohda ikinä, isä vaan huuteli ylhäätä, kaiva poeka kaiva...
Veli kaahasi mopuletilla töistä kotiin ja kävi kurkistelemassa onkalon reunalla. Huom. mopuletilla ei mopolla.
Kyllä oli pitkä päivä. Vihdoin isä hilasi minut sankon kera kuilusta ylös.
Oli helpottavaa päästä katsomaan Ironsidea ja Me Tammeloita.
Yläkerrassa veli ja siskot selasivat Suosikkia ja Introa. Rahisevasta levysoittimesta soi muistaakseni koppakuoriaisten Penny Lane...
Kunnes alkoi pelätty Isän kesäloma heinäkuussa.
Kello 05 aamulla herätys, ja kaikki marjaan. Tarvottiin autolta ainakin 5km,"varmaan marjapaikkaan", ja sankko tai pari jokaiselle."ja ennen ei lähetä, ennenkun astiat on täynnä"
Vihdoin, tuntien päästä tavoite oli saavutettu.
Silloin Isä kaivoi taskustaan pari muovipussia, kerätäähän nämä vielä täyteen...
Kotona oltiin joskus puolen päivän jälkeen. Sittenkö vapaaksi?
Kaikkee muuta, alettiin siivota niitä marjoja sitten, ja iltahan siinä kohta koittikin.
Ja aamulla sama rumba.
Kun kellari oli täynnä vihdoin, alettiin kattoremontti.
Piharakennuksen huopakatto huithelevettiin ja silopeltiä tilalle, no kuluihan se kesä niinkin...
Aiemmin keväällä, isä vaihtoi Fiat 850;n Volvo Amazoniin.
Harmi vaan kun ei mahtunu "autotalliin", entiseen halkoliiteriin. Mitäpä sitten?
Ka, peräseinä auki keulan mitalta, ja siihen tehtiin tila Volvon kärsälle.
Mutta lattiahan pitää betonoida. Naapurin kuorma-autolija toi muutaman kuution hiekkaa pihalle ja kaupasta saatiin sementtiä. Ai betonimylly ja sillä so...
Ei meillä. Isä nikkaroi lavan johon mätettiin hiekka,sementti ja vesi.
Arvatkaapa kuka siinä oli lapiomiehenä...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lähdin ajatuksissani purjehtimaan kaivon kaivuuseen ja muihin hommiin. Voi voi, klaustrofobinen tunne tuli jo pelkästä ajatuksesta. :( Ihan kamalaa luettavaa.
Menihän se kesä varmaan noinkin, työtä touhutessa, mutta voin kuvitella, ettei se pienelle lapselle ollut mitenkään hauskaa. Kovin ovat ajat muuttuneet niistä ajoista.
Onneksi nuo ovat nyt takanapäin. Se tuli mieleen ja tahtoisin kysyä, että Millä tavalla nämä lapsuuden työnteot ovat vaikuttaneet elämääsi? Ehkei ollenkaan tai sitten myönteisesti tai/vai negatiivisesti, jos ottaa huomioon, että lapselle niin tärkeät Leikit ovat tainneet jäädä vähän vähemmälle?
Kysymys tuli mieleen, koska jos itse olisin joutunut tällaisiin hommiin, niin luulen, että se olisi ollut hyvinkin huono asia omalle kasvulleni.
Sota-ajan lapsia. Heille ei työ ollut vierasta, saman piti pätemään lapsiin.
En sinänsä pahalla muistele, vaikka silloin kyllä hatutti. Kaverit kävivät pyörällä pihassa pyörähtämässä, ai sie et lähe uimaan...
Arvokkaan lahjan Isä minulle antoi,remonttitaidon.
Hän kävi arvelematta mihin hommaan tahansa. Talomme yläkerran portaatkin muutettiin kahdesti=))
Olen uskaltanut ostaa 4 omaa asuntoa ja 7 vuokratarkoituksiin.
Kaikki remontoitu omin käsin ja hyvällä voitolla myyty.
Paitsi tämä nykyinen.
Mieluummin aamulla, ennen koulupäivää, mutta viimeistään illalla.
Veljen ei tarvinnut niistä huolehtia, hänhän kävi oikeissa töissä.
Jossain akkufirmassa. Iltaisin tuli kotiin housut täynnä reikiä. Suolahappo ei armoa tunne...
Ja sitten se "vesiposti" juttu. Siihen kankkulan kaivoon tuli vain rautapitoista suovettä.
Mikä jumitti myös saunan pumpun.
Vajaan kilometrin päässä oli kunnan vesipiste, josta piti hakea päivittäinen talousvesi.
Arkisin sujutteli, mutta pyykkipäivät olivat kauhistus.
Maitokärryillä työntelin raskaita vesitonkkia, satoja litroja kerralla.
Onneksi olin isokokokoinen ja aika vahvakin.
kun äitee keitteli pihalla pyykkejä isossa rautapadassa ja sen jälkeen käytiin avannossa huuhtelemassa,jumaliste että oli kylmää.Jollain reen tapasella vedettiin rantaan puolenkilometrin päähän pyykit ja eikun avantoon yksitellen.
Ja isä oli viikot tukinteossa kämpillä jossain erämaassa.Suksilla meni ja tuli,siellä asuivat viikot.
Meikäläinenkin hiihti tienvarteen toista kilometriä pilkkopimeessä,tuisku oli peittänyt yön aikana ladun,siitä vaan summamutikassa piti osata koulutielle.
Ei auttanut pelätä vaikka pelottikin pimeys.
Oi niitä aikoja!
Näin se oli maalla siihen aikaan,penskana sitä joutui jos minkäkinlaisiin hommiin ja vastaan ei ollut sanomista.Ja entäpä lehtikerppujen teko metsässä jossa oli miljoona hyttystä.lampaille piti saada talveksi.
Ei ollu ohvia ei,heinäladossa heinät piti polkea että kintut kirveli ja isä heittää ropsautti suolaa välillä,niitä sitten pureskeltiinkin välillä.
Aina heinäpellolla ja maatöissä kesät,navetanvalussa petonimyllyä pyörittämässä ja isän kans ladon teossa naulapussi kaulassa,sinne vaan korkeille kurkihirsille ja vasara kouraan.
Ja verkonlaskut,ja aamuisin nostot,verkot talon ympärille nauloihin ja kalat pois jos ei rannassa saanut.
Ja marjametsään vaan,tai lakkasuolle,raskasta oli penskojen kesät siihen aikaan,muistan hyvin.
Ei ollut vapaa-ajan vietto ongelmia.
Sitten syntyi pikkusisko,itse olin 12 v,sitä hoidin koko kesän,äiti antoi maidon,mun kontolle muut hoidot ja kotityöt,kun vanhemmat teki peltoa lisää.
Lehmänlypsyt käsin,lannan luonnit jopa poikiminenkin hatarassa muistissa koska pelotti niin kamalasti.
Entäpä AIV:n teko,siinä talikon kans lapoit heiniä korkeaan säiliöön.
Voi hyvä isä että oli raskasta.Mitenhän nykyajan kersat selviäisi puolestakaan?
Kalareissuista tuli mieleen myös.
Juhannuksen maissa lähettiin rajalle kalaan. Siis ihan rajalle. Isälläni oli ammattinsa puolesta rajaseutulupa.
Eli päästiin ihan rajapyykille, jos haluttiin.
Ilomantista Hattuvaaraan on tunnin matka, toisen tunnin vei matka rajalle. Aarniometsään.
Aivan unohtumattomat erämetsät, niissä ei kirves ollut koskaan käynyt. Sammaleiset ikikuuset kaatuneet sikinsokin, vain rajamiesten polku rikkoi maiseman.
Kyllähän rajamiehet kävivätkin meitä tervehtimässä joka päivä.
Hoikan kämpällä majailtiin, tai nukuttiin teltassa pihalla, joskus isän kanssa Moskwits Eliten penkeillä.
Mitä siellä tehtiin. Oltiin lakassa, ja kalassa.
Mittaamattomat aapasuot,ämpäreittäin lakkaa vedettiin.
Entäs Fish?
Onki laskettiin vain hiljaa veteen, ei tarvinnut matoja. Heti nappas 10cm ahven kiinni.Aivan totta.
Ikinä koukkua nähneetkään.
Mustia suolampiahvenia. Pieniä, mutta maukkaita.
214 ahventa sain päivässä, eikä ole edes kalavale.
Vaikka ensimmäin "työpaikkani" olikin heinätyömies. Jopa heinäesimies.
Hilasin tuntipalkkamme, kylän pojilta 3 penniä ylemmäksi...
Se oli vaatimatonta aikaa, vähään tyydyttiin.
Vaimovainaa oli oikea maatalon tyttö, lapsesta joutunut raskaisiin maatalon töihin.
Isänsä kuoli sydänsairauteen 40v ikäisenä, samaan kuin itsekin 52v.
onkin maukkaita ja isoja,vieläkin.Vaikka itse en niitä koskaan ole pyytänyt,koska minua pelotti lampien rannat,hyllyvää maata josta jalka saatoi mennä läpi ja saapas jäi sinne.
Taidan olla sen verran vanhempi että v-68 loppukesästä muutti koko elämäni,sain pelkän päähän piston ja siltä seisomalta läksin Helsinkiin ja täällä ollaan.
Kuitenki tuttuja ovat kertomasi maisemat,ymmärrän sinua erittäin hyvin.Niissä asioissa olisi jälkipolville kertomista paksun kirjan verran,eipä taida vaan kakaroita kiinnostaa,luulevat että ollaan kivikaudelta ;-))))
Tai muuta ääntä pidellä. Karhu oli usein lähellä.
Sen kymmenen miekin muistan, pois juoksivat, ylleesä, eivät syöneet.
Ps. isäni oli myös Tarzan. Äärettömän vahva mies. Armeijassa häntä sanottiin Karhuvaaraksi, kaikkea en tiedä.Kuitenkin hän pystyi nostamaan kummalakin kädellään miehen ilmaan.
Kihlajaisluvassaan äidin ottamassa Isällä on sylissään varmaan yli 100kg kivi.
Silloin 1968 tehtiin meille voimistelupuu. Kahden koivun väliin laitettiin puu poikittain, siitä renkaat riippumaan.Pitihän poikien saada voimistella.
Isä pystyi silloin ristiriipuntaan. 41v äijänä.
Eli riiput Jeesus asennossa renkaista. Sitä käytiin pitkältä ihmettelemässä.
Hyviä kirjoituksia, kiitos.