Miten biolapsenne reagoi sijoituslapsiin.
Minkä ikäisiä omat lapsenne olivat kun sijoituslapset tulivat?
Oliko "ikäero" omien sijoituslapsien välillä hyvä, vai olisiko ollut parempi lyhempi/pidempi ikäero?
Olemme miettineet millainen ikäero olisi ns. hyväksi koettu.
Tietenkin tiedostamme, että aina tapauskohtaista, mutta olisi kiva kuulla kokemuksianne?
Lisäksi kiinnostaa kokemukset sisaruksista. Onko jollain sisarukset sijoitettuna? Miten on mennyt?
Minkä ikäisiä omat lapsenne olivat kun sijoituslapset tulivat?
Oliko "ikäero" omien sijoituslapsien välillä hyvä, vai olisiko ollut parempi lyhempi/pidempi ikäero?
Olemme miettineet millainen ikäero olisi ns. hyväksi koettu.
Tietenkin tiedostamme, että aina tapauskohtaista, mutta olisi kiva kuulla kokemuksianne?
Lisäksi kiinnostaa kokemukset sisaruksista. Onko jollain sisarukset sijoitettuna? Miten on mennyt?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä on sijaiskotilapset tulleet aina nuorimmiksi. Sitä suositaan yleisesti ja me olemme kokeneet sen ainakin hyväksi.
Vanhempi lapsi ymmärtää paremmin sen, että koska lapsi on nuorempi tarvitsee hän enemmän aikaa ja huomiota. Jos ottaa vanhemman lapsen, niin oma lapsi ei ymmärräkkään sitä niin hyvin, miksi se sijoitettu tarvitsee enemmän aikaa ja huomiota.
Samoin sitten se ei ole välttämättä hyväksi sijaislapselle jos hän on vanhempi ja on kuitenkin jäljessä kehityksessä. Useinhan näillä lapsilla on kehityksessä kaikenlaisia viiveitä ja puutteita. Omassa perheessä olemme kokeneet sen myös hyvänä sen takia, että oma lapsi on toiminut esimerkkinä käytöstavoissa ym.
Meillä on neljä biologista lasta ja heistä nuorin täytti kohta 4v., kun ensimmäinen sijoitettu lapsi tuli meille 9kk:n iässä.
Meillä sijoitetut lapset ovat suoraa jatkumoa biologisille lapsille, joilla on ikäeroa aina 2-3 vuotta ja hyvin on toiminut.