En osaa olla pitkävihainen. Useimmiten käy niin, että unohdan. Se ilmenee niin, että tarve saada sopu aikaan ajaa kaikenlaisen muistamisen yli ja sitten hierotaan sovintoa.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt murjottamista, vanhojen muistelua ja menneiden vääryyksien kaivelua. Olen tainnut tehdä pari eksää hulluksi sillä: "mistä sää puhut?"
0Äänestä
muistan kyllä
vanha vitsi mene jotenkin, että mies unohtaa, muttei anna anteeksi.. nainen antaa anteeksi, muttei unohda ;)
0Äänestä
uk-ko
muistan kyllä kirjoitti:
vanha vitsi mene jotenkin, että mies unohtaa, muttei anna anteeksi.. nainen antaa anteeksi, muttei unohda ;)
vitsin jälkimmäisen osan...
0Äänestä
muistan
uk-ko kirjoitti:
vitsin jälkimmäisen osan...
tunnusta vain, ettei se alkuosakaan aivan outo ole ;)))
0Äänestä
uk-ko
muistan kirjoitti:
tunnusta vain, ettei se alkuosakaan aivan outo ole ;)))
En tunnusta... en vaan ole pitkävihanen. Mussa ei ole sitä ominaisuutta.
0Äänestä
m u
Pitkään katson, mutta sitten kun panen pelin poikki, entiseen ei ole paluuta. Tapauksia ei ole tuhottomasti, mutta sitäkin selkeämpiä, ja tämä koskee kaikkia ihmissuhteita sukua myöten. Pikkujutuista yritän olla suuttumatta.
0Äänestä
muistan kyllä
sanotaaan jossain :( Oisko se, että läheiselle ihmiselle jos loukkaantuu, se sattuu enemmän kuin tuoreempi tuttavuus. Eihän mitään yleistää voi..
0Äänestä
Metusalemii
ja sen takia en voi kertoa miten se ilmenisi. :)
Oletkos itse pitkävihainen? Vai puhutko asiat halki ajoissa?
0Äänestä
muistan kyllä
silloin tällöin kotona on paikallaan, sitten sovitaan.. siihen seuraavaan ilmanpuhdistukseen asti :)
Työympäristö joskus hankalampi, yksi epämiellyttävä tyyppi, tyyliin edessä toista kuin takana. Sellainen jurppii, mutta pakko tulla toimeen..:/
On joskus ollut tunninkin tyytymättömän näköinen ja äänensävyltään totinen. Onneksi tapahtuu niin harvoin etten viimeistä kertaa muistakaan. Pikahuomautuksia, vaikkapa pussien pöyhäisemisestä, tulee useammin.
Itse lauhdun nopeammin mutta yleensä tyytymättömyyden ilmaisu puolin ja toisin kestää lauseen tai virkkeen lausumisen ajan.
Ulkopuolisten suhteen kesto vaihtelee. On henkilöitä jotka ovat lopullisesti menettäneet luottamukseni. On myös henkilöitä joiden kanssa asiat selvitetään sillä istumalla/seisomalla. hampaankoloon ei jää mitään.
0Äänestä
Anjaniina
olin joskus ja huomasin että homma ei toimi.Mököttämisellä' ei saa mitään aikaan, jollei toinen tiedä syytä kiukkuun? Nykyisin suutun ja kerron täsmälleen mitä mieltä ole.Ei jää epäselväksi. Mutta olen valmis antamaan nopeasti anteeksi, jos olen väärässä tai toisella on hyvä syy. Jollei sitä syytä sitten löydy... Niin sit vaan ei olla tekemisissä.Koskaan enää. En ole pitkävihanen, mulla on kyky pyyhkiä ihmiset taululta.
0Äänestä
s_a
paisun ja pamahdan, hetkessä, ja se siitä.
Muuten, riippuu loukkaantumisen koosta, olenko vai enkö ole pitkävihainen. Olen ihminen, en pyhimys, ja on yksi ihminen, jota en hyvällä muista, ainakaan vielä. .
0Äänestä
Metusalemii
Että loukkaantumisen koko yleensä riippuu sun mielentilastasi? Mä olen tullut siihen johtopäätökseen, että pitkään vihaan saa yleensä hakea syytä itsestänsä. :)
Olenko ihan väärässä?
0Äänestä
s_a
Metusalemii kirjoitti:
Että loukkaantumisen koko yleensä riippuu sun mielentilastasi? Mä olen tullut siihen johtopäätökseen, että pitkään vihaan saa yleensä hakea syytä itsestänsä. :)
Olenko ihan väärässä?
mitä tarkoitit. Minä en ole loukkaantunut hetken hurmassa, äkkipikaisesti, sanasta, parista. Sen aiheutti pitkäaikainen "pahan kosketus", se ei ollut minun mielentilastani kiinni. Pahan saa aikaan niin moni asia.
En tosiasiassa vihaa, muistelen säälien häntä, ja olen onnekas, ettei asia enää vaivaa pahemmin maailmaani, muuta kuin vanhana, kauhtuneena muistona. .
0Äänestä
Salemii
s_a kirjoitti:
mitä tarkoitit. Minä en ole loukkaantunut hetken hurmassa, äkkipikaisesti, sanasta, parista. Sen aiheutti pitkäaikainen "pahan kosketus", se ei ollut minun mielentilastani kiinni. Pahan saa aikaan niin moni asia.
En tosiasiassa vihaa, muistelen säälien häntä, ja olen onnekas, ettei asia enää vaivaa pahemmin maailmaani, muuta kuin vanhana, kauhtuneena muistona. .
kauaa pidätellä suuttumusta. Nopeasti lepyn. Joskus jos jostain töksähdän kotona, yritän pitkittää mökötystäni, mut eihän siitä mitään mein huushollissa tuu:)))
0Äänestä
Sinimarjanen
aikansa kytee, saa kyteä aika tavoin, ennen kuin suutun. Se on ihan hetkellinen kärähtäminen, ääni laji nousee hiukkasen ja sanoja tulee vähän aikaa, mutta se on siinä. Loppujen lopuksi minua alkaa sitten jo naurattamaan se oma suuttuminen.:)) Hiljaakaan en jaksa kauan olla. Työelämässä olisi aika vaikeeta tehdä töitäkään, jos olisi kähinät päällä. Asiat voi olla erimieltä, mutta ei ihmiset.Näin ajattelen, niin ja asiatkin on puitavissa.
tai suuttua. Mitä sitä sellaista valmiissa maailmassa, sehän käy jo sydämen päälle. Minusta ihmiset on turhanpäiten äkäsiä. Ajattelloo vaan mukavia asioita, niin pysyy mielikin paremmin virkeänä.
0Äänestä
kotona tussahduksia
Vaan jos huomaan vilpillisyyttä ystäväkseni luuleman puheissa, työpaikalla selkäänpuukottajan, on minulle ilmaa sen jälkeen ja tulee sen vain pikkuhiljaa huomaamaan. En milläänlailla osoita ´tietäväni´esim. pashan jauhannasta, vaan olen kuin ennenkin teen vain pesäeron läheisistä väleistä, sehän vasta häntä sapettaakin. En tarvitse tälläistä ihmistä reviidilleni.
Vastaukset 19
Vanhimmat
En osaa olla pitkävihainen. Useimmiten käy niin, että unohdan. Se ilmenee niin, että tarve saada sopu aikaan ajaa kaikenlaisen muistamisen yli ja sitten hierotaan sovintoa.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt murjottamista, vanhojen muistelua ja menneiden vääryyksien kaivelua. Olen tainnut tehdä pari eksää hulluksi sillä: "mistä sää puhut?"
vanha vitsi mene jotenkin, että mies unohtaa, muttei anna anteeksi.. nainen antaa anteeksi, muttei unohda ;)
vitsin jälkimmäisen osan...
tunnusta vain, ettei se alkuosakaan aivan outo ole ;)))
En tunnusta... en vaan ole pitkävihanen. Mussa ei ole sitä ominaisuutta.
Pitkään katson, mutta sitten kun panen pelin poikki, entiseen ei ole paluuta. Tapauksia ei ole tuhottomasti, mutta sitäkin selkeämpiä, ja tämä koskee kaikkia ihmissuhteita sukua myöten. Pikkujutuista yritän olla suuttumatta.
sanotaaan jossain :(
Oisko se, että läheiselle ihmiselle jos loukkaantuu, se sattuu enemmän kuin tuoreempi tuttavuus.
Eihän mitään yleistää voi..
ja sen takia en voi kertoa miten se ilmenisi. :)
Oletkos itse pitkävihainen? Vai puhutko asiat halki ajoissa?
silloin tällöin kotona on paikallaan, sitten sovitaan.. siihen seuraavaan ilmanpuhdistukseen asti :)
Työympäristö joskus hankalampi, yksi epämiellyttävä tyyppi, tyyliin edessä toista kuin takana. Sellainen jurppii, mutta pakko tulla toimeen..:/
On joskus ollut tunninkin tyytymättömän näköinen ja äänensävyltään totinen.
Onneksi tapahtuu niin harvoin etten viimeistä kertaa muistakaan.
Pikahuomautuksia, vaikkapa pussien pöyhäisemisestä, tulee useammin.
Itse lauhdun nopeammin mutta yleensä tyytymättömyyden ilmaisu puolin ja toisin kestää lauseen tai virkkeen lausumisen ajan.
Ulkopuolisten suhteen kesto vaihtelee.
On henkilöitä jotka ovat lopullisesti menettäneet luottamukseni.
On myös henkilöitä joiden kanssa asiat selvitetään sillä istumalla/seisomalla.
hampaankoloon ei jää mitään.
olin joskus ja huomasin että homma ei toimi.Mököttämisellä' ei saa mitään aikaan, jollei toinen tiedä syytä kiukkuun?
Nykyisin suutun ja kerron täsmälleen mitä mieltä ole.Ei jää epäselväksi.
Mutta olen valmis antamaan nopeasti anteeksi, jos olen väärässä tai toisella on hyvä syy.
Jollei sitä syytä sitten löydy...
Niin sit vaan ei olla tekemisissä.Koskaan enää.
En ole pitkävihanen, mulla on kyky pyyhkiä ihmiset taululta.
paisun ja pamahdan, hetkessä, ja se siitä.
Muuten, riippuu loukkaantumisen koosta, olenko vai enkö ole pitkävihainen. Olen ihminen, en pyhimys, ja on yksi ihminen, jota en hyvällä muista, ainakaan vielä.
.
Että loukkaantumisen koko yleensä riippuu sun mielentilastasi?
Mä olen tullut siihen johtopäätökseen, että pitkään vihaan saa yleensä hakea syytä itsestänsä. :)
Olenko ihan väärässä?
mitä tarkoitit.
Minä en ole loukkaantunut hetken hurmassa, äkkipikaisesti, sanasta, parista. Sen aiheutti pitkäaikainen "pahan kosketus", se ei ollut minun mielentilastani kiinni. Pahan saa aikaan niin moni asia.
En tosiasiassa vihaa, muistelen säälien häntä, ja olen onnekas, ettei asia enää vaivaa pahemmin maailmaani, muuta kuin vanhana, kauhtuneena muistona.
.
luulinkin. Viisas ei vihaa.
Viisasta on unohtaa.
kauaa pidätellä suuttumusta. Nopeasti lepyn. Joskus jos jostain töksähdän kotona, yritän pitkittää mökötystäni, mut eihän siitä mitään mein huushollissa tuu:)))
aikansa kytee, saa kyteä aika tavoin, ennen kuin suutun. Se on ihan hetkellinen kärähtäminen, ääni laji nousee hiukkasen ja sanoja tulee vähän aikaa, mutta se on siinä. Loppujen lopuksi minua alkaa sitten jo naurattamaan se oma suuttuminen.:)) Hiljaakaan en jaksa kauan olla. Työelämässä olisi aika vaikeeta tehdä töitäkään, jos olisi kähinät päällä. Asiat voi olla erimieltä, mutta ei ihmiset.Näin ajattelen, niin ja asiatkin on puitavissa.
tai suuttua. Mitä sitä sellaista valmiissa maailmassa, sehän käy jo sydämen päälle.
Minusta ihmiset on turhanpäiten äkäsiä.
Ajattelloo vaan mukavia asioita, niin pysyy mielikin paremmin virkeänä.
Vaan jos huomaan vilpillisyyttä ystäväkseni luuleman puheissa, työpaikalla selkäänpuukottajan, on minulle ilmaa sen jälkeen ja tulee sen vain pikkuhiljaa huomaamaan. En milläänlailla osoita ´tietäväni´esim. pashan jauhannasta, vaan olen kuin ennenkin teen vain pesäeron läheisistä väleistä, sehän vasta häntä sapettaakin. En tarvitse tälläistä ihmistä reviidilleni.