Ennen,
kun aika oli toinen, oli maailmakin toinen,
ja niin meitä vei lyyrinen virta:
poksuu, paukkuu immenkalvo,
Markus sanoo: "Mua palvo!"
Säkeiden kultaa oli elämän päivät,
runojen riento loputon, aluton
kuin ihmislapsen ensikevät viaton.
Alkutuuli puhalsi läpi sydämeni.
Sitten koitti marras aika,
kun huolten painoon muserruin sen kerran
ja painia lyöden kanssa tuskain herran
käänsin kyljen, toisenkin, ja kuilun reunalta
tuijotin alas tyhjyyden mereen.
Sen pintaa vain raekuurot piiskasivat.
Sitten koitta uusi kevät aika,
kävin auringon nousuun,
nousin uuden aamun uuteen koittoon,
kun jokaiseen päivääni aurinko nousi.
Silloin jätin lapsuuteni maan,
otin ristini ja lähdin
enkä palannut.
kun aika oli toinen, oli maailmakin toinen,
ja niin meitä vei lyyrinen virta:
poksuu, paukkuu immenkalvo,
Markus sanoo: "Mua palvo!"
Säkeiden kultaa oli elämän päivät,
runojen riento loputon, aluton
kuin ihmislapsen ensikevät viaton.
Alkutuuli puhalsi läpi sydämeni.
Sitten koitti marras aika,
kun huolten painoon muserruin sen kerran
ja painia lyöden kanssa tuskain herran
käänsin kyljen, toisenkin, ja kuilun reunalta
tuijotin alas tyhjyyden mereen.
Sen pintaa vain raekuurot piiskasivat.
Sitten koitta uusi kevät aika,
kävin auringon nousuun,
nousin uuden aamun uuteen koittoon,
kun jokaiseen päivääni aurinko nousi.
Silloin jätin lapsuuteni maan,
otin ristini ja lähdin
enkä palannut.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.