Mikä tyhjyyden humu, sanot,
käy vastaan öistä kävijää,
kun sade vaihtuu lumeksi
eikä tuuli anna myöten enää.
Nyt olen tullut maailmani rajoille
eikä rajan takana ole mitään.
Käyn sikiönä maan syleilyyn,
siltä maahan on kaikki kerran palaava,
niin myös sinä.
Ja minä kuuntelen,
ja minä vaikenen,
ja vaikka kerran sydämeni takertui
noihin yleviin aatteisiin, sanot,
ne nyt roikkuvat muistoissani
kuin hyvin hirtetyt miehet.
Hirsipuu minä olen, oi Jumala,
sinä, joka alkuihmisen pahuuden
lastasit lapsesi harteille
ja teit ihmiskunnasta kreikkalaista juhlia,
roomalaisia iltoja
ja lopulta annoit Aleksandrian kodiksi.
Ja nyt yö meidät kaikki nielee!
käy vastaan öistä kävijää,
kun sade vaihtuu lumeksi
eikä tuuli anna myöten enää.
Nyt olen tullut maailmani rajoille
eikä rajan takana ole mitään.
Käyn sikiönä maan syleilyyn,
siltä maahan on kaikki kerran palaava,
niin myös sinä.
Ja minä kuuntelen,
ja minä vaikenen,
ja vaikka kerran sydämeni takertui
noihin yleviin aatteisiin, sanot,
ne nyt roikkuvat muistoissani
kuin hyvin hirtetyt miehet.
Hirsipuu minä olen, oi Jumala,
sinä, joka alkuihmisen pahuuden
lastasit lapsesi harteille
ja teit ihmiskunnasta kreikkalaista juhlia,
roomalaisia iltoja
ja lopulta annoit Aleksandrian kodiksi.
Ja nyt yö meidät kaikki nielee!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.