14.1. torstai.
Professori K kirjoitti eilen kansallislauluista, mutta luin sen vasta puolen yön 24 jälkeen,jolloin uudempi kirjoitus oli jo nähtävänä. Kansallislaulut sai 52 kommenttia. K. ja monet kommentaattorit pitivät sanoituksia useinkin typerinä. Yksi sai kehuja: Narvan marssi. Mutta sehän ei ole mikään kansallislaulu, vaan hetki puhdasta surua.
Minä kauan sitten napsautin kitani kiinni, kun Aini laulatti meillä: ”nuorukaiselle kuolla kuuluu”. Lapsen mielessäni häivähti aivan kuin hyvin keskentajuinen sääli. Aini oli sotaleski, ja hänen puoliorpo poikansa oli samassa koulussa.
Ajattelin, mistä ne tapettavat nuorukaiset löytyisivät. Tapattamisvaltuuksia en liene miettinyt, sota kaikkine käskyvaltasuhteineen oli lähellä, ja tiedollisesti ja älyllisesti ohuen tukkani yläpuolella. Suomi-ajopuutakaan ei vielä oltu koskeensa vieritetty. Tappamatta jääneet eivät sodasta puhuneet, ja minkä joskus puhuivat, eivät lapsille eivätkä selvin päin.
Aini luki kookkaasta kirjastaan sotanovelleja ja runoja, joissa oli hurmioituneita kuvauksia yössä hiihtävistä sankareista. Nyt luulen, että loukkasin häntä syvästi, kun kieltäydyin lukemasta erästä niistä luokan edessä ääneen. Nyt hän on kuollut. Sorry!
Professori K kirjoitti eilen kansallislauluista, mutta luin sen vasta puolen yön 24 jälkeen,jolloin uudempi kirjoitus oli jo nähtävänä. Kansallislaulut sai 52 kommenttia. K. ja monet kommentaattorit pitivät sanoituksia useinkin typerinä. Yksi sai kehuja: Narvan marssi. Mutta sehän ei ole mikään kansallislaulu, vaan hetki puhdasta surua.
Minä kauan sitten napsautin kitani kiinni, kun Aini laulatti meillä: ”nuorukaiselle kuolla kuuluu”. Lapsen mielessäni häivähti aivan kuin hyvin keskentajuinen sääli. Aini oli sotaleski, ja hänen puoliorpo poikansa oli samassa koulussa.
Ajattelin, mistä ne tapettavat nuorukaiset löytyisivät. Tapattamisvaltuuksia en liene miettinyt, sota kaikkine käskyvaltasuhteineen oli lähellä, ja tiedollisesti ja älyllisesti ohuen tukkani yläpuolella. Suomi-ajopuutakaan ei vielä oltu koskeensa vieritetty. Tappamatta jääneet eivät sodasta puhuneet, ja minkä joskus puhuivat, eivät lapsille eivätkä selvin päin.
Aini luki kookkaasta kirjastaan sotanovelleja ja runoja, joissa oli hurmioituneita kuvauksia yössä hiihtävistä sankareista. Nyt luulen, että loukkasin häntä syvästi, kun kieltäydyin lukemasta erästä niistä luokan edessä ääneen. Nyt hän on kuollut. Sorry!
Vastaukset 1
Vanhimmat
pitäisit palstaa! Vanhoissa oppikoulun opettajista löytyy!!