Moi! Voitteko kertoa vähän koiristanne joita teillä on tai on ollut, ja miten valitsitte oman rotunne? Haaveissa on oma koira muutaman vuoden sisällä, en tiedä vielä rotua. Tykkään kuulla ihmisten koirajuttuja ja sitten uppoudun taas haaveisiini. Onko hyviä nettisivuja tai kirjoja joita suosittelette?
Miten valitsitte rotunne? :)
dog dream
37672
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
kiltti kysymys tänne palstalle.
Nykyiset on jonkin sortin molosseja :).Ja rodut valittu lähinnä ulkonäön ja luonteen perusteella,eli miellyttää silmää ja "sopii käteen".
Yleisesti ottaen samoin kuin edelliset on valittu.Tosin työkäyttökin aikoinaan huomioitu.
Jos nyt tarkoitat kirjaa,missä voi tutustua rotuihin,niin ainut mitä yleensä suosittelen,niin Tapio Eerolan kirjoittama,mutta nimeä en nyt muista.
Nettisivuja ja kirjoja on jokusiakin,ja riippuu mihin liittyy lähinnä.Koulutukseen ,hoitoon ym.
Ihan ok perusjuttuja mm.Tuire Kaimion kirjat ja nettisivuista esim.kumikana.org.Noi siis ihan perusjuttuja.
Googlella ja kirjastosta löytyy paljonkin ja erityyppisiäkin,perusjutuista vähän rajatumpiinkin,kuten esim.ruokintaan tai koulutukseen.Sitten vaan suodattaa ja miettii,mitkä parhaimmilta tuntuu itsestään ;)
Onnea itselle sopivan rodun etsintään :). Valinnanvaraa kun ainakin piisaa nykyään.
No me ainakin ensin päätettiin, että minkä kokoinen koira ja kartoitettiin, että mitä meillä olis sille tarjota. Eli ei olla kauhean aktiivisia, mut tykätään kuitenkin ulkoilla, haluttiin seurakoira, joka viihtyy (tulevien) lasten kanssa. Etsin sitten näillä tiedoilla esim. hauva.comista ja kennelliiton sivuilta. Ranskanbulldoggiin päädyttiin ja täysin oikea ratkaisu oli :)
pärjää kylmässä ja kuumassa.halusin koiran joka on helppo hoitoinen ja helppo koulutettava.Halusin koiran joka on uskollinen ja lojaali.Halusin koiran joka on kaunis ja kunnioitettu.Halusin koiran joka puolustaa.Halusin koiran joka on hyvä kotikoira ja hyvä palveluskoira,Kauan hain ja viimein löytyi se ainut ja oikea:SAKSANPAIMENKOIRA!Minulle ainut ja oikea koira!Taloudessa asustaa tällä hetkellä 2 uros ja narttu,monella olen kisannut,niistä 4 KVA!
Rotu on muutamien vihaama,useimpien rakastama,kaikkien kunnioittama!!
Halusin koiran joka osaa kakkia ja pissiä sisälle ja nyt niit on jo 6 ja lisää tulee kohta.
Omasta tarkasta ja harkitusta rodunvalinnastani olen kertonut lyhyesti täällä, ja tähän kohtaa sopii sitten otsikko EI NÄIN:
http://elvenes.vuodatus.net/page/valkoinentupla
Mutta otan minä vielä joskus senkin paimenkoiran, tai jonkin sen tapaisen. :D
Jälkiviisaana sanoisin että Kaimion kirja Pennun kasvatus kannattaisi lukea ennen pennun tuloa, minä ostin sen vasta viime vuonna ja masennuin ensimmäisille sivuille kun ne tuntuivat olevan pelkkä luettelo niistä virheistä, jotka ensimmäisen pennun kanssa tehtiin. Onneksi minun ensimmäinen koiranpentuni sattui olemaan ymmärtäväinen ja kärsivällinen, joka kovalla työllä yritti kouluttaa emäntäänsä alusta asti. Suosittelen myös Turid Rugaasin kirjaa Rauhoittavat signaalit, se on aika ohut kirja mutta minusta siinä on tärkeää asiaa kaikille jotka ovat koirien kanssa tekemisissä.
sivut sinulla. nuita en ole aikaisemmin hoksannut. mahtavia kuvia ja mukavia juttuja. nuinhan se koiranvalinta joskus menee. vaikka ihan tarkkaan ei olekkaan ajatellut. sitten vaan joku vie sydämen ;-)
Ja miten minä olen kuvitellut että molemmat on narttuja,olisit oikaissut väärinkäsityksen.
Minä osti tuon Kaimion kirjan avokille joululahjaksi ennen pennun tuloa mutta ei sitä nyt niin kirjaimellisesti ole noudatettu:)
niitä kaikkein machoimpia koiramaailman uroksia. :D
Minä ostin tuon Rauhoittavat signaalit -kirjan yhdelle pennun kanssa taistelevalle lahjaksi, se annetaan vasta huomenna vaikka oikeastaan sen piti olla joululahja. :) Meillä on nuo joulut ja muut juhlat vähän liukuvia käsitteitä... Toivottavasti siitä on heille iloa ja hyötyä että rauhoittuisivat vähän sen pennun suhteen, se on tosi villi mutta vaikka sille pitää rajat asettaa niin pitää sen silti antaa olla pentu...
Kirja on erittäin hyvä!Nimenomaan Kaimion,sitä toista en oo lukenut.
Gronsku oli munkin mielessä,ollut yli 20v,mutta otin kriisilaikan kotiin.
Gronsku tulee kun aika näistä jättää ja junnut on jo omillaan.Kavereilla on tervuja ja malikoita,ihania koiria oikeissa käsissä!Ei ole mulla(kaan) vielä gronskun aika,ehkä sitten myöhemmin.
nimestä tajuta vaikka eihän se nimikään välttämättä sukupuolta sano,tunnen rölli-vanhanpiian(narttu).
Pennut on kaikki ihania ja pitäähän sen vähän saada riehua,niinhän tuo 4v,tekee vieläkin.
Hyvää Viikonloppua ja terkkuja "turilaalta" Santulle ja varsinkin Pikku-likalle!:)))
Tuo Rauhoittavat signaalit on hyvä kirja,eikä ollenkaan pahitteeksi kellekkään lukaista.Itselläni on se ollut täällä julkaisemisesta asti.Hänellä on myös toinen kirja,kiskomatta paras.Joka keskittyy lähinnä hihnassa seuraamisen opettamiseen tietyllä tekniikalla.
Itseasiassa Rauhoittavien signaalien lukemisen tekee todella mielenkiintoiseksi,jos on päässyt livenä seuraamaan koiraa,joka niitä käyttää voimakkaasti :)
olisi aiheellista meidänkin lukea.:)
kotona ja myös tutuilla oli enimmäkseen metsästyskoiria. ajokoiria taikka pystykorvia. ihan mukavia haukkuja. sitten meille tuli Pepi joka oli ensimmäinen "oma" koirani. Samojedi-Karjalankarhukoira.
oli niin viisas tapaus. mutta ovela kuin mikä. sillä ei kyllä ollut mitään varsinaista palveluhalua vaan vedätti meitä ;-)))) mutta osasi vaikka mitä silloin kun huvitti.
ihan oma koirani oli sitten saksanpaimen koska niitten kanssa olin paljon touhunnut. ihana koira. oli minulla 13-vuotta.
sitten meille tuli Bella. Newfouland-Rottis-Labrador. oikein kiltti ja mukava koira josta jouduimme sitten luopumaan oman sairauden vuoksi.
meni monta vuotta väliä ennenkuin ajattelimme uuden koiran hankkimista. poikani kanssa mietittiin rotua
ja ajatuksissa oli aika pieni koira. oikeastaan poikani toivomuksesta tuli sitten pikkuinen Chihuahua. aktiivinen mutta hyvin pirteä ja viisas koira. ja oppivainen.
kaveriksi sille sitten tuli sekarotuinen Villakoira-Länsigöötanmaan pystykorva. (paimenkoira-seurakoira).
Chihu meni alle vuoden ikäisenä muille maille ja kaveri hankittiin toiselle. hajimme pientä seurakoiraa. sitten tuli toinen "kirppukasa". Shitzu-Cavaljer sekoitus josta kuitenkin kasvoi yllättävän iso seurakoira ;-))))
kaipuu kuitenkin tuohon Chihuahua rotuun jäi jotta niitä on sitten tullut kaksi kappaletta. eli aika sekalainen, mutta ihana seurue nyt meillä on. kaikki tulee tosi hyvin toimeen keskenään.
iso seurakoira on tosin paljon vaativampi mitä ajateltiin. mutta niinhän se aina koirien ja eläinten kanssa on. ei voi koskaan tietää varmasti mikä luonne niillä on.
onnea vaan sinulle koiran hakuun. uskon että löydät sen oikean ;-)
Ja hienon valinnan tekivätkin 1960-luvun puolivälin jälkeen. Samaa rotua on ollut siitä asti ja tulee olemaan:))
olen aikuinen ihminen joka muutin kotoolta 16.v ikäsenä ja siitä lähtien ole omasta elämästä päättännyt, mä otan sen rodun mikä milloinkin sopii parhaiten ja ehdottomasti terve rotu. Minä voin otta sakemannin siinä missä dogin pikukoirat jätän suosiolla väliin. Laitankohan seuraavan koirani nimeksi nero variooteja vaikka, nero4 tai nero6 ans kattoo, sano turkulainen, kun puskissa pomppi ja varikset nauroi.
Nero on meidän tulevan poikamme nimi!
Niin meidänkin:)
ihmisen vai koira olikaan taas kyseessä?
Nero keskittyi villiin elämään ja sekaantui kolmiodraamaan Poppea-nimisen naisen ja suojattinsa Marcus Salvius Othon kanssa= hiivati kolmiodraaman miehiä mä harkitsen nyt vielä.
En halua mitään Tsingistä!
haluaa kolmiodraamaa, ei Nero ei, juu oli vähän seko, olis se huono enne lapsen nimeksi, joku puskien-nero4. Ehkä perinteisempi nimi olis parempi yhdessä paikaa kirjoittaa reiska nimiminen, mutta nainen, se vois olla paljonkin kauniimpi ja periteisempi nimi pojalle.
Reiskat on aina luusereita ja vanhemmiten juoppojakin.
ja mulla on kännyssä vieläkin nimistä tuli mieleen Karalahti, mikä Suomesta HIfkistä potkittiin, huumeiden takia ja jenkeistä potkittiin viinan takia. Parempi nimi siis, kun Reiska.
Nerokasta.
En tiedä, pitäisikö susta olla imarreltu vai näreissään? No, jos tehdään tasapeli, että
mä en osoita sua kohtaan mitään tunteita, niin sä et taas käytä tuota -iahti (Isolla iillä)
enää?
vaan http://www.youtube.com/watch?v=kimUEgHUKz4
Se on loppu nyt! Ei enään jaksa se klooni kuoli ja piste:::
http://www.youtube.com/watch?v=3lgft_YEfsk
terve ja vahva rotu,joten päädyimme tuohon suomenlapinkoiraa(ei rekattu) ja en ole katunut päivääkään valintaa,on se niin ihana "turilas":)
rupee kuunteleen näiden hullujen puheita laisinkaan vaan poikkee kirjastoon, tai yhtä hyvin nettiin koirapuolelle, joissa on koiraroduista kaikki tarpellinen ja vielä vähän ylikin.
Kun ny pari kuukautta niitäkin selaat, niin oon aivan saletti että oman rotusi löydät.
Näiltä huuhaapalstoislta älä ikinä ota mitään opiksesi!
Hauska kuulla teidän kokemuksia siitä miten oma rotu on löytynyt, sattumalta tai harkinnan kautta. :) Aion perehtyä ainakin tuohon pentukirjaan jonka olette maininneet. Siis minulla ei todella ole kokemusta monesta rodusta eikä paljon koirista eikä ainakaan pennuista. Tietenkin aion etsiä tietoa netistä ja kirjastosta, halusin vain kuulla omia juttujanne. Ja kuvat oli ihana ylläri. Laittakaa vaan lisää juttuja, katselen taas alkuviikosta tänne palstalle. Kiitos ja hyvää viikonloppua kaikille! t. Dog dream
Tällä palstalla keskustelua koirista!!! Jopas nyt!
suuresti?)))
Koiranäyttelyissä voi keskustella eri rotujen omistajien kanssa ja siten täydentää kirjoista lukemaansa.
Kannattaa myös katsella ja tutustua sekarotuisiin, myös näyttelyissä. Ne voivat olla myös luonteeltaan hyvin tasapainoisia ja terveitä, riippuen rotuyhdistelmästä, sukujuurista ja kasvattajasta.
Itselläni on ollut sekä nk rotu- että sekarotuisia.
Katso nyt ketkä keskusteluun osallistuvat, tai paremminkin, ketkä jättävät osallistumatta. =) Tällä palstalla voi keskustella koirista, ja yleensäkin asiallinen keskustelu on mahdollista........mutta harvinaista.
Näyttelyissä pitäisikin käydä, täytyy häveten myöntää etten ole ollut milloinkaan missään koiranäyttelyssä. En ole sekarotuisiakaan vastaan ja yhdellä kaverilla on suloinen sekarotuinen koira, se on ainakin todella kiltti ja terve. Se muistuttaa eniten collieta ja yksi rotu mitä olen hiukan alkanut ajattelemaan enemmän on juuri collie....onkohan täällä kellään niistä kokemusta, onko se tyhmä valinta ensimmäiseksi koiraksi? Mutta en ole siis päättänyt vielä. Ajattelin että jos rotukoiran ottaisi ensin, ehkä niistä on kasvattajan helpompi ennustaa, millainen koirasta tulee? Kiitos taas kun olette jaksaneet vastata!
meillä kävi niin että sain kaverilta lansu nartun edullisesti 10 vuotta sitten,en ikinä edes harkinnu moisen ottamista mutta koiran mentävä kolo oli ja aattelin että kokeillaan ja nyt minulla on 3 samanlainen.Rakastuin ikihyviks rotuun.Rotu on kiltti, perheystävällinen,suurikokoinen ei kaikki uskalla pihalle tulla ja minusta aika helposti koulutettavissa.
omasta koirastasi on?
Mitä sillä teet, miten sen kanssa toimit, mitä sen kanssa harrastat, mitä odotuksia koiran suhteen on?
Ensin pitäisi itsekin tietää miksi haluaa koiran...