Olemme miettimässä testamentin tekemistä. Yhdellä lapsellamme joka elää avoliitiossa on lapsia.
Jos tapahtuu että lapsemme kuolee, niin voivatko lapset jatkaa elämistä isänsä kanssa, vai pitääkö isän adoptoida lapset? Jos tapahtuisi adoptio niin lapsenlapset eivät enää olisi meidän perillisiämme ilman testamenttia.
Onko jollain tietoa miten käy lapselle jos avoperheen äiti kuolee?
Jos tapahtuu että lapsemme kuolee, niin voivatko lapset jatkaa elämistä isänsä kanssa, vai pitääkö isän adoptoida lapset? Jos tapahtuisi adoptio niin lapsenlapset eivät enää olisi meidän perillisiämme ilman testamenttia.
Onko jollain tietoa miten käy lapselle jos avoperheen äiti kuolee?
Vastaukset 7
Vanhimmat
isä on tunnustanut lapset ja on näiden yhteishuoltaja, joten äidin kuoltua lapset ovat tietysti edelleen isänsä huollossa niin kuin ennenkin. Ei omia lapsia tarvitse adoptoida. Jos au-isä on tunnustanut lapset, mutta ei ole näiden huoltaja, mikä on tavallista, jos pariskunta ei asu yhdessä, niin isä tietysti pääsääntöisesti saa äidin kuoltua lastensa huoltajuuden.
jos isä on kerran tunnustanut lapset, niin silloin hän on aivan laillinen huoltaja lapsille, eli mitään adoptiota ei tarvita. Tuota en oikein käsittänyt, että minkä takia ei olisi teidän perillisiä, kyllähän se tyttärenne varmaankin on lasten äiti, jos kerran heidät on synnyttänyt, eli lapset ovat teidän lapsenlapsia, oli äiti sitten elossa tahi kuollut.
Kun lapsi adoptoidaan niin hän kuuluu silloin uuteen sukuun eikä enää peri entisen suvun henkilöitä, vaikka nämä olisivat biologisia isovanhempia. Tämä siis askarrutti. Lapsen isähän ei ole meille sukua.
Jos lapsen isä rupeaa uuteen suhteeseen, mitenkäs lapsen kanssa silloin menetellään? Tästä varmaan monella on kokemuksia.
Mitään tämmöistä ei siis ole näkyvissä, mutta suunnitellaan miten kaikki menisi tahtomme mukaisesti vaikka jotain sattuisi.
Mitä tarkoitat "avoperheellä". En ole koskaan kuullutkaan. Jos tarkoitatte sitä, etteivät vanhemmat ole keskenään naimisissa, mutta asuvat yhdessä, kyseessä on ihan normaali perhe ja lapset ovat virallisesti kummankin vanhempansa lapsia, sillä isä on varmasti heidät tunnustanut omikseen.
Täten he ovat ilman muuta myös teidän lapsenlapsianne, sattuipa mitä hyvänsä.
nykyään vanhemmat voivat olla yhdessä huoltajia, vaikka he eivät olisi tai eivät olisi koskaan olleetkaan keskenään naimissa. Aviottoman ja aviolapsen välinen ero on häivytetty. Omia lapsia ei voi myöskään nykyään enää adoptoida niin kuin joskus aikaisemmin tapahtui au-lasten kohdalla.
Tuommoinen edellä mainittu adoptiomahdollisuus kummittelikin mielessä, olin käsittänyt että niin tehdään. Ei siis nykyään?
"Täten he ovat ilman muuta myös teidän lapsenlapsianne, sattuipa mitä hyvänsä."
Tälle sanoisin että näin ei ole jos "mitä tahansa " tapahtuu. Siis nykyisen perintölain mukaan eivät ole, jos on adoptoitu muualle. Testamentatahan voi kenelle haluaa. Vero on vierailla isompi.
Vaan jos isä rupeaa uuteen suhteeseen, onko mahdollista (eli tiedättekö tapahtuneen) että uusi puoliso osaltaan adoptoi lapset jotta nämä olisivat ikään kuin yhteisiä lapsia?
Jos toinen lapsen vanhemmista kuolee ja jäljelle jääneen uusi puoliso adoptoi lapsen, niin tietysti lapsi silloin poistuu kuolleen vanhemman suvusta, mutta sillä olivatko lapsen vanhemmat avio- vai avoliitossa, EI OLE mitään merkitystä asiassa. Lapsi on aivan samassa asemassa vanhempien parisuhteen laadusta riippumatta. Joten, jos ette mieti näitä asioita niiden lastenlasten kohdalla, joiden vanhemmat ovat avioliitossa, ei ole mitään syytä miettiä asiaa avoliitossa olevan lapsen kohdallakaan. Aivan yhtä hyvin leskeksi jääneen uusi puoliso voi adoptoida lesken lapsen.