Nyt on pakko purkautua tänne koskien lapsia.!
Juuri tapahtui metsälenkillä tämä, mikä on tapahtunut ennenkin, vieläpä samojen henkilöiden kanssa.! Lapsi (n.7.v) tulee hiihtäen mutkan takaa vastaan. Minulla on arka koira, jota olen saanut paljon isolla työllä "rohkaistettua" erilaisten yllättävien tapahtumien kohtaamiseen. Koira säikähtää ja lähtee juoksemaan tulosuuntaan. Kun hihna loppuu, se rimpuilee ja yrittää saada päätänsä pannasta läpi. Koko ajan lapsi(kakara) hiihtää vain eteenpäin lähemmäs meitä. Käsken lapsen pysähtyä, että päästään pois alta. Hän pysähtyy hetkeksi mutta kun kiiruhdamme poispäin, kuulen jo kuinka hän tulee takana. Onneksi tällä kertaa pääsimme "turvaan" ajoissa. Viime kerralla koirani karkasi minulta, kun samainen lapsi laski suksilla mäen alas melkein meidän päällemme. Luulin etten näe koiraani enää ikinä, kun se paniikissa lähti juoksemaan vilkkaasti liikennöidylle tielle päin. Itku kurkussa sitä huutelin ja lopulta noin puolen tunnin kuluttua näin koirani juoksevan minua kohti. Houkuttelujen jälkeen sain sen tulemaan luokseni mutta taas oli luottamus kokenut kovan kolauksen. Molemmilla kerroilla hiihtävän tytön äiti oli mukana mutta jäi piilottelemaan kauemmaksi. Ja kun seuraavan kerran kohtasimme, ei mitään kommenttia tapahtuneesta herunut. Nämä ihmiset tietävät meidät ja ovat kyllä nähneet koirani olevan aran.
Miten tällaisissa tilanteissa tulisi toimia?
Juuri tapahtui metsälenkillä tämä, mikä on tapahtunut ennenkin, vieläpä samojen henkilöiden kanssa.! Lapsi (n.7.v) tulee hiihtäen mutkan takaa vastaan. Minulla on arka koira, jota olen saanut paljon isolla työllä "rohkaistettua" erilaisten yllättävien tapahtumien kohtaamiseen. Koira säikähtää ja lähtee juoksemaan tulosuuntaan. Kun hihna loppuu, se rimpuilee ja yrittää saada päätänsä pannasta läpi. Koko ajan lapsi(kakara) hiihtää vain eteenpäin lähemmäs meitä. Käsken lapsen pysähtyä, että päästään pois alta. Hän pysähtyy hetkeksi mutta kun kiiruhdamme poispäin, kuulen jo kuinka hän tulee takana. Onneksi tällä kertaa pääsimme "turvaan" ajoissa. Viime kerralla koirani karkasi minulta, kun samainen lapsi laski suksilla mäen alas melkein meidän päällemme. Luulin etten näe koiraani enää ikinä, kun se paniikissa lähti juoksemaan vilkkaasti liikennöidylle tielle päin. Itku kurkussa sitä huutelin ja lopulta noin puolen tunnin kuluttua näin koirani juoksevan minua kohti. Houkuttelujen jälkeen sain sen tulemaan luokseni mutta taas oli luottamus kokenut kovan kolauksen. Molemmilla kerroilla hiihtävän tytön äiti oli mukana mutta jäi piilottelemaan kauemmaksi. Ja kun seuraavan kerran kohtasimme, ei mitään kommenttia tapahtuneesta herunut. Nämä ihmiset tietävät meidät ja ovat kyllä nähneet koirani olevan aran.
Miten tällaisissa tilanteissa tulisi toimia?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mulla on suurin piirtein sama tilanne, arka koira mullakin. Lyhyt hihna auttaa aika paljon.
Mut mä ainakin ite tykkään kulkea metsässä fleksin kanssa kun saa itekin vapaammin mennä.
okei, siis aina kun mutkia on tulossa niin ota koira viereesi ja mene reunaan kävelemään. Kun näet paremmin mahd. vastaantulijat niin ohitus lyhyellä ja sitten voi päästää pitkäksi. Nami auttaa aina ohituksissa ainakin mulla.
Toivottavasti onnistuu :)
äiti taitaa pelätä koiria koska jää taakse tai on täysin aivoton, ei kai parane kuin väistää itse ajoissa, vaikka nuo tyypit oppisivat kun juttelette, tulee taatusti uusia, ikävä kyllä.
Odotat aika paljon 7-vuotiaan älykkyydeltä, jos oletat lapsen ymmärtävän tuollaisen tilanteen. Mene seuraavaksi suoraan kertomaan mistä kiikastaa. Yleensä ihmiset ovat ymmärtäväisiä ja haluavat auttaa, mutta eivät vain osaa lukea tilanteita, jos eivät itse ole koiraihmisiä.
Koirallasi olisi hyvä olla kuonopanta JA valjaat/kaulapanta, niin ei pääsisi irti ja joutuisi vaaraan. Ja vielä vinkkinä, omien hermojen hallinta auttaa parhaiten koiraakin. Se kun oikein "imee" hihnaa pitkin kaikki mielentilasi.
Kuonopantaa ei missään tapuksessa aralle koiralle (eikä kyllä muillekkaan), se aiheuttaa vain entistä suuremman paniikin koiran mielessä. Kuvittele, että itsesi kahlitaan tilanteessa, jota todella pelkäät, jessus sentään, mieti ennen kuin kirjoitat, joku voi uskoa! Aloittaja vaikuttaa normaalilta ihmiseltä joka varmasti ohittaa edellisen typerän vastauksen, mutta joku vähemmän välkky voi vaikka uskoa.
jotakin siltä piiloon kivettyneeltä äidiltä, joka on kasvattanut lapsestaan tuollaisen ajattelemattoman ihmisenalun! Olemme tavanneet ohimennen koirani kanssa tämän äidin ja olen kommentoinutkin hänelle koirani olevan arka, kuten melkein kaikille ihmisille!! Mutta ei mene perille näköjään. Hänkin voisi ottaa hieman kontaktia meihin päin ja kertoa, jos esim. pelkää koiria.
Tuntuu kohtuuttomalta hankkia kuonopantaa koiralle, joka ei tee kenellekään mitään mutta joutuu näköjään taas syntipukiksi! Valjaita ollaan harkittu ja ostetaan. Lisään vielä, että emme olleet missään yleisellä hiihtoladulla kävelemässä vaan ihan metsäpolulla.
Ps. Tunnen saman ikäisiä lapsia, joilla on tilannetajua, vaikka eivät ole eläinten kanssa ikinä olleet missään tekemisissä. Joten kotoa se asenne ja tieto lähtee.
Oikeankokoinen (myyjät kyllä neuvovat) kuonopanta ei aiheuta koiralle minkäänlaista ahdistusta, sillä sen kanssa saa esim. suun ihan kunnolla auki. Mutta se kyllä estää karkaamisen, joka voi koitua panikoivalle koiralle kohtalokkaaksi. Eikä sitä tarvitse pitää lopun ikää. Ainakin sen luulisi rauhoittavan omistajaa, jonka ei tarvitse pelätä koiransa pääsevän irti yllättävässä tilanteessa.
Ja jos ongelmia on vain tuon yhden perheen kanssa, niin ei kai se voi kovin suuri ongelma olla. Kierrä heidät kaukaa vastedes.
se kahlitseminen eli koiran ottaminen sivulle antaa aralle koiralle turvallisuuden tunteen ja kasvattaa luottamusta omistajaan. Mutta kuonopannan suhteen olen samaa mieltä. Sehän on tarkoitettu ihan muuhun, kuin arkuuteen.
ÄLÄ ihmeessä koirallesi kuonopantaa laita!! Valjaat on turvallisemmat, mukavammat koiralla ja valjaitten kanssa koira on helpompi rauhoittaa.. En suosittele kyllä kenellekkään kounopantaa..
panta, josta koira ei pääse karkuun. Laita vielä valjaatkin lisäksi ja niistä voit ottaa koiran sivulle, kun sitä pelottaa. Näin se oppii, että sinä suojelet sitä. Luottamuksen paluttaminen ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, joten pitkämielisyyttä mukaan. äläkä hermoile.
lisääntyy kuonopannasta, aivan sama mikä sen koko olisi, ei missään tapauksessa. Syvemmälle suohon menee, jos sille linjalle lähdette, täysin väärin, pahenee vain asia. Eikö nyt ole tärkeintä koira eikä se, että omistaja pääsisi vähemmällä (mitä ei itseasiassa kuitenkaan tapahtuisi, koska koira panikoituisi ajan myötä entistä enemmän).
ihmettä sekoilet?
sen verran, että se on tarkoitettu mahtailijoille, ei aroille koirille. Eikä se ole mahtailuunkaan mikään ratkaisu.
Meillä reilu 1v. ihmisarka haukku. Ollaan kovalla työllä päästy siihen pisteeseen että lenkillä voidaan vieraat ihmiset ohittaa ilman paniikkia, ihan rauhallisesti ohi vaan. Noh, kuinkas sitten kävikään! Ohitettiin n.5-7v lapsi, joka odotti bussia tien laidassa, käveltiin lapsen takaa ohi. Kuinkas ollakkaan tuo lapsi kääntyi meitä kohti, pysyi kyllä paikallaan mutta tuijotti koiraa vielä kun oltiin päästy ohi. Koira otti hieman kierroksia ja ensimmäistä kertaa teki sen mitä olen pelännyt, ahdistui tuosta tuijotuksesta niin kovin että yritti ärähtää tuolle lapselle, teki siis pienimuotoisen hyökkäyksen lasta kohti (oli lyhyessä hihnassa eikä ollut tilaa minne väistää karkuun). Sen jälkeen pelännyt ohittaa lapsia, pelko ottaa vallan ja on muuttumassa aggressioksi. Onneksi koira tulee tuttujen lasten kanssa juttuun ilman että tarvitsee omistajan koko ajan hermoilla. Minusta olisi mukavaa jos vanhemmat opettaisivat lapsille, että vierasta koiraa ei lähestytä ilman omistajan lupaa, ja että koiraa ei saa tuijottaa!!! Meillä tuo katsekontakti on pahin. Jos ohikulkijat eivät noteeraa koiraa, se ei ole moksiskaan, jos hieman tuijottavat, koira on hermostuneempi. Lasten tuijotus tuntuu kovasti pelottavan. En haluaisi koirastani pelkopurijaa, koska se kertoisi vain omasta epäonnistumisestani, koira ei saa hyökätä ihmistä kohti missään tilanteessa! Olemme menossa jälleen parempaan suuntaan, mutta toivoisin kaikilta ohikulkijoilta sen verran apuja, että älkää pliis tuijottako vierasta koiraa silmiin tai muutenkaan. Enhän minäkään tuijota vastaantulijoita, ihan rauhassa saa sauvakävelijät lenkkinsä heittää ilman että käyn ihastelemaan "ompas siulla komiat sauvat" ym blaah!