Minulla on 4kk ikäinen spn, jonka kanssa saa välillä olla ihan helisemässä kun on niin paljon intoa ja virtaa (hajottaa paikkoja).
Ulkoilemme pennun kanssa pieniä metsäkävelyitä sekä pihalla sitten vapaana useasti päivässä. Sisällä koitan leikkiä lelujen kanssa ja opettelemme myös perusjuttuja (jotka tuntuu nopeasti uppoavan kaaliin).
Haluaisin tietää, kuinka paljon tuon ikäisen kanssa uskaltaa "lenkkeillä". Emme juurikaan lenkkeile remmilenkkejä vaan koira on lähes aina vapaana ja saa mennä omaa vauhtiaan. Tuntuu, ettei nuo metsäkävelyt ja pihalla leikkimiset riitä pennulle vaan se tarvitsisi paljon enemmän tekemistä ja liikuntaa, mutta tietysti täytyy pitää huoli ettei sitä liikuntaa tule liikaa ja ettei kasvavan pennun nivelet yms rasitu.
Toinen ongelma on hännän jahtaaminen. Kun pentu on oikein innoissaan se alkaa jahtaamaan häntäänsä. Välillä ihan kauhistuttaa kun jatkuvasti on jahtaamassa sitä. Olisiko kenelläkään ideaa tähän? Pitäisikö kieltää? Olla välittämättä? Keksiä muuta tekemistä?
Jos jollakulla olisi hyvä kehys tuolle liikunnan ja levon tasapainottamiselle, niin ottaisin sen ilolla vastaan. Kulkeeko raja siinä, kuinka kauan pentu jaksaa vai pitääkö menoa rajoittaa jo ennen kuin väsymys iskee?
Entä onko hännän jahtaaminen mahdollisesti ohimenevä vaihe, josta ei tarvitse olla huolissaan? Muut koirat joita minulla on ollut, eivät ole jahdanneet häntäänsä ainakaan noin paljoa.
Ja kuinka paljon olette opettaneet pennulle tuohon 4kk ikään mennessä? Me olemme opetelleet istumisen, maahanmenon, seisomista, luoksetuloa, luvan odottamista ennen syömistä tai ovesta kulkua ja muitakin sellaisia päivittäin tarvittavia asioita.
Pentu oppii todella nopeasti ja tykkää kovasti opettelutuokioista, pelkään vain että opetan liikaa liian nuorena.
Kertokaa omia kokemuksianne, jospa niistä saisin vinkkiä minäkin :)
Ulkoilemme pennun kanssa pieniä metsäkävelyitä sekä pihalla sitten vapaana useasti päivässä. Sisällä koitan leikkiä lelujen kanssa ja opettelemme myös perusjuttuja (jotka tuntuu nopeasti uppoavan kaaliin).
Haluaisin tietää, kuinka paljon tuon ikäisen kanssa uskaltaa "lenkkeillä". Emme juurikaan lenkkeile remmilenkkejä vaan koira on lähes aina vapaana ja saa mennä omaa vauhtiaan. Tuntuu, ettei nuo metsäkävelyt ja pihalla leikkimiset riitä pennulle vaan se tarvitsisi paljon enemmän tekemistä ja liikuntaa, mutta tietysti täytyy pitää huoli ettei sitä liikuntaa tule liikaa ja ettei kasvavan pennun nivelet yms rasitu.
Toinen ongelma on hännän jahtaaminen. Kun pentu on oikein innoissaan se alkaa jahtaamaan häntäänsä. Välillä ihan kauhistuttaa kun jatkuvasti on jahtaamassa sitä. Olisiko kenelläkään ideaa tähän? Pitäisikö kieltää? Olla välittämättä? Keksiä muuta tekemistä?
Jos jollakulla olisi hyvä kehys tuolle liikunnan ja levon tasapainottamiselle, niin ottaisin sen ilolla vastaan. Kulkeeko raja siinä, kuinka kauan pentu jaksaa vai pitääkö menoa rajoittaa jo ennen kuin väsymys iskee?
Entä onko hännän jahtaaminen mahdollisesti ohimenevä vaihe, josta ei tarvitse olla huolissaan? Muut koirat joita minulla on ollut, eivät ole jahdanneet häntäänsä ainakaan noin paljoa.
Ja kuinka paljon olette opettaneet pennulle tuohon 4kk ikään mennessä? Me olemme opetelleet istumisen, maahanmenon, seisomista, luoksetuloa, luvan odottamista ennen syömistä tai ovesta kulkua ja muitakin sellaisia päivittäin tarvittavia asioita.
Pentu oppii todella nopeasti ja tykkää kovasti opettelutuokioista, pelkään vain että opetan liikaa liian nuorena.
Kertokaa omia kokemuksianne, jospa niistä saisin vinkkiä minäkin :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
rodultaan helposti oppivainen. Eikö sulla ole ennakkoluuloja rotua kohtaan kun on aikuinen?
Totta puhut klik heö :) Saksanpaimenkoirat ovat kyllä oppivaisia koiria.
Minkälaisia ennakkoluuloja tarkoitat?
Ei minulla ole ennakkoluuloja rotua tai aikuisia kohtaan ;)
Moi! Itsellä sama ongelma oli kauan. Sitten olinki viikon melko poikki yhdessä välissä ja lenkit vähenty. Ja tadaa. Koirakin rauhottui. Uskon että se sai ihan liikaa lenkkiä ja aktiviteettiä mikä piti sen jatkuvassa kiihkeystilassa. Yksi juttu kans mitä ite oon ajatellu on se että ei kannata liikaa koko ajan tehdä koiran kanssa asioita. Sen on tärkeää pystyä puuhastelemaan ihan itsekseen ettei totu siihen että koko arki pyöri hänen ympärillä. Koira on kuitenkin vain koira. Pitäisi tehdä arkijuttuja, koira sitten katselee mitä muut puuhailevat. Pitää pari koulutustuokiota esim päivässä ja pari lenkkiä plus pissatukset. Koiran pitää oppia ymmärtämään että se on VAIN koira eikä kaiken huomion keskipiste.
Vapaana oleminen on tosi tärkeää mutta ei kannata unohtaa kuinka tärkeää on opettaa koira remmiin ajoissa hyvin, jottei vedä ja paimenna esim ihmisiä, autoja..
Olen opettanut samat jutut pennulle kun sinä paitsi en seisomista. Ja tällä hetkellä on jo pari viikkoa ollu käynnissä sitkeä remmikoulutus. En ole opettanut koiralle mitään uutta vaan nyt monta viikkoa vaan vahvistanu noita eri juttuja.
Kiitos viestistäsi :)
Ajattelin jo, että eikö kukaan vastaa...
Tuo on hyvä pointti tuo remmikäyttäytymisen opettelu. Sitä pitäisi useimmin lähteä remmilenkeille, jotta sekin taito tulisi opittua.
Sosiaalistaminen meillä nyt on käynnissä ja pyrin käymään pennun kanssa mahdollisimman paljon erilaisissa paikossa ja tapaamaan erilaisia koiria ja ihmisiä. Kotona ollessa remmilenkkeilyä ei tule tehtyä, mutta jos ottaisi sen osaksi sitten tuota sosiaalistamista (kuljemme muutaman kymmenen kilometrin päässä kaupungissa tapaamassa koiratuttuja ja koiraihmisiä).
Tänään kävin vähän pidemmällä metsälenkillä pennun kanssa... sen omaa vauhtia ja seuraillen, että se jaksaa hyvin. Nyt on illan ollut aika rauhallinen.
Onko sinulla pentu harrastanut hännän jahtaamista? Vai tarkoititko juuri sitä tuolla tilanteen rauhottamisella ja aktiviteettien vähentämisellä?
Tämä on minun viides koira (kolmas saksanpaimenkoira) ja ensimmäinen joka noin paljon jahtaa häntäänsä.
En tiedä, pitääkö asiasta olla huolissaan vai antaako sen vain olla.
Niin kauan kun vaikuttaa että koira on hermorakenteeltaan terve vaikka häntäänsä jahtaisikin, niin kai se on ok.
Aika varmaan näyttää tuossa asiassa.
Tsemppiä sinulle myös pennun kanssa :)
samaa minun pentu harrastaa erittäin paljon, siis hännän jahtaamista. Parhaillaan sitä jahtaa kun kirjoitan. En asiaa oo miettinyt sen kummemmin. Uskon että vähenee/loppuu kun koira kasvaa.
Musta on hyvä että touhuut paljon koiran kanssa, ja opetat. Kyllä meilläkin alettiin heti opettaa kaikkea, myös remmissä kulkemista. Mutta se remmissä kulkeminen meil mennyt siltikin mönkään.
Toi hännän jahtaus voi mun mielestä johtua kahdesta syystä, joko siitä että liikaa virtaa ja kuluttaa sitä virtaa siihen jahtaamiseen tai sitten se että liian kiihtynyt touhuamisesta. Meillä saku uros teki nuorempana tota aika usein, mutta sitten kun sai alkaa tekee kunnon lenkkejä niin loppui melkein kokonaan. Joskus harvoin vieläki saattaa pyöriä jos on ollut vaikka tosi kiireinen päivä eikä olla tehty niin paljoa yhdessä mihin ollaan jätkä totutettu :) Meitin jätkä on nyt vuoden ikäinen, että älä nyt vielä ihan siitä jahtaamisesta huolestu. Taitaa olla aika yleistä pentuna.
Et sinä 4kk. pentua voi liikaa lenkittää. Ei mitään pyörälenkkejä tai auton perässä juoksuttelua, vaan vapaana metsässä. Neljän sakun kokemuksella: Anna mennä niin paljon kuin jaksaa omaa tahtiaan(ja sehän jaksaa). Mitä enemmän liikkuu sitä enemmän lihakset vahvistuu ja tukee niitä kasvavia niveliä.
Hihnakävelyä kannattaa opettaa pikku annoksissa alusta lähtien. Vierellä kävely voidaan opettaa, mutta se on luonnotonta sakemannin tyyppiselle koiralle. Meillä saa kävellä hihnassa keulilla hihna melko kireällä. Kiskominen on kielletty. Joskus näkee päätä riiputtavia lannistuneen näköisiä sakuja seuraamassa omistajaansa. Itse en halua sellaista koiraa.
saksanmaankoiran kanssa. Vapaata metsälenkkiä tehden et koiraasi riko, vaikka olis kuin pitkä lenkki.Ei se pennun "väsähtäminen" tasaisella lenkityksellä ongelmia tuota.Pakkoliikutus niveliä rasittaen on eri juttu: pyörän vieressä juoksutus. vedättäminen, hyppäyttäminen.
Koulutuksesta: yritä pitää rajana se, että lopetat harjoittelun aina kun pennulla on vielä kivaa. Eli kun liikkeet alkaa mennä pieleen, ota kehiin joku helppo juttu josta pääset kiittämään ja kehumaan ja sen päälle leikkihetki, ja seuraava harjoitus useamman tunnin kuluttua tai vasta seuraavana päivänä.
Sulla on jo niin paljon itselläkin kokemusta, ettet varmasti tyri kun luet vaan tarkkaan koiraasi ja luotat omiin havantoihisi. Koirasi on paras oppaasi kertomaan mitä jaksaa ;)
Kiitoksia vastanneille :)
Sain hyviä ajatuksia viesteistänne ja ehkäpä nyt uskallan luottaa tuohon omaan fiilikseen siitä, että tiedän mikä on liikaa ja mikä ei.
Tämä epävarmuus, jota nyt koen koirani kanssa johtuu luultavastikin tuosta edellisestä sakunartusta, joka vuoden ikäisenä oli jo aivan rämä.
Osteokondroosi ja D-lonkat.
Vaikkakin tiedän, että perimä vaikuttaa, niin syytän paljosta itseäni... kun annoin liikaa leikkiä isompien kanssa ja sai pienestä pitäen kulkea mukanamme jokapaikassa. Vahinkoja sattui ja kolhuja tuli aikuisten kanssa remutessa :(
Nyt olen ehkä vähän ylisuojellutkin tätä pentua kolhuilta, ettei kävisi kuten aiemman kanssa.
Aiemmin en ole näin huolissani ollut, enkä oikeastaan edes asiaa kummemmin miettinyt, koska koirani ovat aina olleet terveitä.. kunnes se sairas tuli vastaan...
Mutta... taidan jatkaa eloani normaalisti pennun kanssa ja luottaa siihen, että se jaksaa niin kauan kuin jaksaa.. ja sitten rauhotutaan taas :)
Kiitos kovasti vastauksista... ja luen mielelläni muidenkin kokemuksia pennun kanssa elämisestä.
Pennun kanssa huomaa, että vaikka onkin ollut noita koiria tuossa, niin aina ne on omia persooniaan ja elämä on ihan erilaista :)