Hei. Oon 19 vuotta ja ollut aiemmin kahdesti ihastunut tyttöön. Nyt kuitenkin olin pari vuotta ihastunut poikaan, joka oli tosi ihana, mutta joka oli vaan tosi vaikea (sillä oli lievä autismi joka teki kommunikoinnin tosi hankalaksi). Olin siihen niin ihastunut että se oli jo melkein pakkomielle, siis todella jotenkin sairaalloisesti, kaikki ajatukset pyörivät siinä ja hyvät fiilikset oli NIIN HYVIÄ ja huonot sitten niin huonoja, että olin jo tappamassa itseäni. Siis kyseessä oli ihan läheisriippuvainen meininki. Ja joo, seksi/flirttailu/romanttiset jutut, yms kaikki sujui.
Tiedän että tää kuulostaa tosi typerältä ja että vastaatte varmaan, että olet bi, mutta kysymys: voiko umpilesbo ihastua/rakastua poikaan jos poika on tarpeeksi hurmaava? En halua oikeasti provosoida tai mitään, mutta ihan uteliaisuudesta. Tavallaan musta tuntuu, että voisin olla lesbo. On myös niin että usein poikien kanssa ihastun tosi helposti aluksi mutta sitten ne alkaa vituttaa ja viim. parin viikon päästä en ole enää ihastunut. Tän yhden ihastuksen kanssa homma perustui siihen, etten ymmärtänyt sen psyykettä ja halusin ymmärtää, kun taas tyttöjen kanssa meno on jotenkin normaalimpaa, tutustutaan ja sitten ihastutaan. Kyse ei ole siitä, etten ihastuisi tyttöihin yhtä lailla, vaan rakkauden laatuun, joka poikien, tai tän yhden pojan, kanssa on sairaalloisempaa ja tarvitsevampaa ja painavampaa. En tajua itseäni enkä edes ymmärrä miksi tarvitsisin jonkun lokeron, mutta jotenkin se vois olla helpompaa.
Osaisitteko selventää / kertoa mitä ajatuksia tää on herättänyt teissä.
Tiedän että tää kuulostaa tosi typerältä ja että vastaatte varmaan, että olet bi, mutta kysymys: voiko umpilesbo ihastua/rakastua poikaan jos poika on tarpeeksi hurmaava? En halua oikeasti provosoida tai mitään, mutta ihan uteliaisuudesta. Tavallaan musta tuntuu, että voisin olla lesbo. On myös niin että usein poikien kanssa ihastun tosi helposti aluksi mutta sitten ne alkaa vituttaa ja viim. parin viikon päästä en ole enää ihastunut. Tän yhden ihastuksen kanssa homma perustui siihen, etten ymmärtänyt sen psyykettä ja halusin ymmärtää, kun taas tyttöjen kanssa meno on jotenkin normaalimpaa, tutustutaan ja sitten ihastutaan. Kyse ei ole siitä, etten ihastuisi tyttöihin yhtä lailla, vaan rakkauden laatuun, joka poikien, tai tän yhden pojan, kanssa on sairaalloisempaa ja tarvitsevampaa ja painavampaa. En tajua itseäni enkä edes ymmärrä miksi tarvitsisin jonkun lokeron, mutta jotenkin se vois olla helpompaa.
Osaisitteko selventää / kertoa mitä ajatuksia tää on herättänyt teissä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.