elämä joskus aina kysyy
aika on vastauksia vailla
kuka on joka vierellä pysyy
kulkee yhdessä varjon lailla
kuljemme mukana liukuhihnaa
ikä antaa otsaan merkin
joku tavanvuoksi mukana kihnaa
poissa on nauru herkin
onko vielä aika onnen tulla
saanko murhetta vain kantaa
liekö oikeutta siihen mulla
voiko rakkaudelle sijaa antaa
aika on vastauksia vailla
kuka on joka vierellä pysyy
kulkee yhdessä varjon lailla
kuljemme mukana liukuhihnaa
ikä antaa otsaan merkin
joku tavanvuoksi mukana kihnaa
poissa on nauru herkin
onko vielä aika onnen tulla
saanko murhetta vain kantaa
liekö oikeutta siihen mulla
voiko rakkaudelle sijaa antaa
Vastaukset 14
Vanhimmat
rakkaus sijansa
ottaa
antaa
Sinulle
sen
matkalla elämän
tunteille on sijaa
tiedät hyvin tämän
purista silloin lujaa
että ymmärrän olet tässä
vierellä elämässä
Niin elämä ei
aina meille
vastauksiaan jakele.
Se hiljaa
vaiti on.
Kai
murjottaa !?
Ja joskus
taas, se puhuu
puhumalla...!
Ja lahjojansa tuhlaa..!
Niin !
En aina ymmärrä
mä
elämää !
Mut joskus...
Se minut
rakastamaan saa
ihmistä ..
Persoonallista.
Luin runosi illalla, mutta olin jo väsynyt...
Se kosketti ! Hyvin kuvattu. La vie..! Merci un ami/e ?
edessä kun on tie
minne se johtaa
vääräänkö polku vie
onnenko siellä kohtaa
minne kääntyä mietin
risteyksissä ei ole viittaa
seuraanko jälkiä vietin
menostani kukaan piittaa
Edessäsi sun
nuo onko pitkospuut
mi yli soiden,koleikkoiden
vie ?
Vai putoatko hetteeseen
tuohon, mit huomaa
silmä ei ?
Vai liekö kuiva kangas
ja varvikkoa sen.
Ei viitoja
risteyksissä noissa
ole ei !
Ne itse
meidän tehtävä on
jokaisen... !
Ja pahinta on tää..
Myös kestettävä
seuraukset
valintojen noiden.
polku ja tie useasti kaita
kiertelee soita ja kankaita
pitkospuita routa syönyt
aika niihin merkkinsä lyönyt
jollei varo hetteistä kohtaa
voi surman suuhun johtaa
vain tunne tien määrää
vaikka ei tiedä aina päämäärää
kangas olisi helppo kulkea
mutta silloin kehää vain kiertää
muut mahdollisuudet pois sulkea
matkata kunnes kenkä taas hiertää
tiet ja polut on luotu kuljettaviksi
ikkunat ja ovet suljettaviksi
joskus ne narisee ja paukkuu
silloin koiratkin perässä haukkuu
kestettävä kaikki kuitenkin
saman kokenut moni toinenkin
Mutta ei se auta,
kun omalle kohdalle sattuu...
Tunteet on omat,
jokaisella kuitenkin
erilaiset.
Vaikka ois samassa kohtaa
mutkassa tuossa jyrkässä
vuoren rinteessä
kuin tie loppuis kesken kaiken...!
Mut ei,
jatkuu se kuitenkin.
Itse olen vain muuttunut
tässä matkallako?
Kasvanutko vai kutistunut?
En enää tiedä?
Enkä välitäkkään tietää.
Olen turta,
kuin jäätynyt
vesi keskellä kesää!
matka pitkä, kova tie
täytyy jatkaa vain
mutka edessä taas
ei mitään merkkejä maas
johtaa se minne lie
tällaisen osan sain
unelmat jotain suuntaa antaa
mitään tiedä varman päälle
pitkällekö se sitten kantaa
kuin menis heikolle jäälle
nilkat siinä kuitenkin kastuu
vaikka vain sohjoon astuu
Ennen kuin kulkenut on
tien tuon alkamansa
loppuun asti...!
Suora autobaana ois se
nopein tie..
Mut minne se vie ?
On usein poikettava
ja takas palattava
kun jotain
unohtui !
Ja sitten oletkin
sä luona porttien,
mit aukee sulle ei !
Kun avainta ei oo!
Ja takas baanalle tuolle
päästäkses sun
alkuun ajaettava on.. !
Ja kello käy..!
Mut unelmien siivillä jos lentää vois
se paras kai ois !
autolla pääsee minne vaan
koneella voi kauas mennä
jättää kaikki selän taakse
unohtaa kodin oman maan
mutta en sinne lennä
haluan hänen luokse
täytyy omat siivet kantaa
avata portit, ylittää esteet
voimia unelmatkin antaa
toivoa tahto, hyvät enteet
ajan kulun kasvoista jo huomaa
ei uurteet sen onnen tuomaa
Hän ken sua oottaa ja
syliinsä sulkee kun
hänet näät.
Lucky you ! Mulla..
No joo olkoon.
Se siitä.
Mut matkailu avartaa
niin kuullut oon sanottavan...
Ja siksi..kin
maa tuo vieras mua
kiehtoo/kutsuu !
Ja sinne tahtoisin
mä matkustaa
hetimiten.
Mut lippu tuo
puuttuu
vielä !
Niin uurteita noita
elämä
tää tekee, jokaiselle meistä
ja ne voi kauniitakin olla
kun rakkaus ne
kaunistaa.
kuljemme mukana elämän liukuhihnaa
ikä antaa meille otsaan merkin
joku tavanvuoksiko mukana kihnaa?
poissa on silloin nauru herkin
minne kääntyä vielä mietin
risteyksissä ei opasta, viittaa
seuraanko jälkiä vain vietin
kuka nyt tästä menosta piittaa?
täytyy omat siivet kantaa
avata portit, ylittää esteet
voimia unelmatkin antaa
toivoa tahto, hyvät enteet
ajan kulun kasvoista jo huomaa
ei uurteet kaikki onnen tuomaa
Hihnalta lähtis..?
Aikansa siinä oltava on
jokaisen !
Niin minne kääntyisit
kysyt ? piittaako kukaaan ?
Kyllä piittaa !
Vietti ei oppaaksi kelpaa
tiedät sen mihin se vie.. !
Sitäkö haluat ?
Niin siipien kantaa soisi
ellei..
Ole
Sulat poikki.. Silloin ei
lentää voi.
Ei aukea portit
ei avainta lain..
joku vienyt sen pois !
Niin uurteet nuo,
huolista, murheista
tulee..
Onni tuo,
ei niitä tuone.
Jos
sen omistaa se
ilon kasvoille antaa.
sillä jos jo nuorena murehtii ikäänsä,
on jokainen tuleva vuosi raskasta kantaa.
Kannattaa elää juuri sitä hetkeä,
mitä elää, eikä murehtia tulevaisuutta.
Hyvin muotoiltu runo,
mielenkiintoinen.