Voisiko ruokarukous olla vaaraksi ateistin lapselle?
Mielestäni voi. Se on aivopesua.
Mielestäni voi. Se on aivopesua.
Ruokarukous
Tilja
862374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 86
Vanhimmat
miten mielenkiintoista.
Onko mielestäsi terveiden elämäntapojen opettaminen tupakoivien ja alkoholisoituneiden vanhempien lapsille väärin? Mielestäni se on aivopesua ja erinomaisen hyvää sellaista ; )
Yhtä hyvin voidaan kysyä, olisiko pienen viattoman taian tekeminen ennen ruokailua hyväksi. Ei välttämättä pahaksikaan siinä tilanteessa, mutta lisäisi se ajanoloon taikauskoa. Aivopesu ei mielestäni ole koskaan hyvästä, muita keinoja on käytettävä.
vaan pieni kohtelias toivotus?
Kouluissa ja päiväkodeissa se voisi olla hiukan pitempi, sellainen rauhoittava ja hiljentävä alkurituaali.
"Leipä viljasta, vilja valosta, valo auringon talosta. Hyvää ruokahalua ja ruokarauhaa. Ja nyt sitten syödään eikä keikuta". Tämä toimii tämän mummin luona. Ainakin puoli minuuttia.
....on liian voimakas aloitukseen ja myöskin vastaukseeni.
Me itse kukin voimme ajatella omalla tavallamme rukoilemmeko, teemmekö taikoja, meditoimmeko yms.
Hiljentymisestä ja rauhoittumista lienee lähinnä kysymys ja se onkin tullut jo selväksi ketjun edetessä.
"Leipä viljasta, vilja valosta, valo auringon talosta. Hyvää ruokahalua ja ruokarauhaa."
Tuo on hyvä. Miksi en ole tullut ajatelleeksi, en nimittäin hyväksy uskonnon pakkosyöttöä missään tilanteessa.
Ainakin silloin kun se on täysin ristiriidassa sen kanssa mitä oma isä ja äiti opettavat. Lapsi ahdistuu kun yrittää sovittaa molempia auktoriteetteja - vanhempiaan ja koulua - ajatusmaailmaansa.
Kyllä on ateisinen ajatus täysin metsikössä, hysteriaa
jos ruokarukous tuntuu vanhakantaiselta tai pakkopullalta - ellei nyt sekin aiheuta ahdistusta. Kiitos beessi vinkistä! Kokeilen ensi kerralla: leipä viljasta, vilja valosta...
olivat pienempiä, nykyään useimmiten normaalit toivotukset, mutta joskus haluavat itse tuon tai jonkun muun lausua. Heillä on pari ihan "omaakin".
Hiljainen hetki taitaa olla vakiintunut vähän toisenlaiseen käyttöön?
Mitähän intissä sanotan, vai sanotaanko mitään? Aika vääpelinäkin joutuu kyllä joskus olemaan, kun oikein ovat riehakkaalla päällä.
hiljainen hetki on tosiaan jo varattu muuhun käyttöön... Mutta kai hiljaisuutta voisi viljellä enemmänkin. Armeijasta en tiedä, kun omat poikani ovat sivareita.
ettei esim. koulussa- ja päiväkodeissa ruokarukouksia pitäisi olla, vai?
Oisiko yksityiskodeissa tapanakaan pitää ruokarukouksia.., noin yleisemmin...ei meilläkään ollut silloin kun olimme lapsia, vain nukkumaan ruvetessa luettiin iltarukous, "Levolle laske Luojani jne.." ja sekin aiheutti ahdistusta, kun piti lukea että "jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi..jne" - kuolema pelottaa lapsena..
En edes lapsena ymmärtänyt, mikä on "sijaltain" sana, joten koko lause, sijaltain jossen nousiskaan, taivaaseen ota tykösi, en ymmärtänyt, tai ymmärsin lopun, että taivaaseen ota tykösi, mutta se oli niin kaukainen asia, ettei se millään lailla pelottanut.
että rukous on aiheuttanut ahdistusta. Ehkä se sitten aiheuttaa sitä edelleenkin. En ole sitä omille lapsilleni tarjonnut, mutta tänä päiv'änä ajattelen, että ellei apua, ihminen voisi saada siitä lohtua.
Ja onhan se näihin saakka ollut vahvasti mukana meidän perinteessä. Olen joskus ajatellut niinkin, ett'ä vaikka uskonnollinen kasvatus on tuollainen kuuma peruna, ei kukaan ole esittänyt tilalle muuta kuin jotakin löysää humanismia. Ei kai kymmenessä käskyssä mitään vikaa ole? Eikä siinä, että on jonkinlainen moraalinen selkäranka elämässä. En myöskään usko, että ihminen olisi tässä uudessa uljaassa maailmassa niin perusteellisesti muuttunut, että voisi pärjätä ilman jonkinlaista moraalikoodistoa. 'Kun katselemme vaikkapa uutisia täällä kotona, meitä suuresti huvittaa, että melkein joka taholla etsitään "uusia tai yhteisiä pelisääntöjä... Ehkä me sitten olemme uuden ajan kynnyksellä.
mikä ihmeen "sialtain", ja että miten tämä sika tähän liittyy :)
Sialtain jos en nousiskaan, taivaaseen ota tykösi. No kirjoitappa sijaltain tai sialtain. Meidän murteessa se on sialtain.
sijan, sika-sian.
Ensimmäinen säkeistö on seuraava:
Levolle lasken, Luojani,
armias ole suojani!
Jos sijaltain en nousisi,
taivaaseen ota tykösi!
..ei sialtain..
vuoteestain jos en nousiskaan - tarkoitin..
Sija ja siitä nouseminen oli iulle ainakin tuntematon käsite, lapsena, siksi se muuntui lapsen mielessä siaksi..:)
siinä ahdistanutkaan, vaan mikä on sijailtaan nousemattomuus, - sehän on kuolema..eikä lapsi taivasta pitänyt hyvänä vaihtoehtona, eli kun pyydettiin "..taivaaseen ota tykösi jne..minua se ajatus ahdisti..silloin...:/
Samassa rukouksessa oli myös "onni täällä vaihtelee taivaan isä suojelee". Meilläpäin oli bussikuski nimeltään Onni. Minulle tuli aina mieleen tämä bussikuski, joka vaihtoi vaihteita pitkällä vaihdekepillä.
Nämä ilta-ja ruokarukoukset olivat loruja, joiden tarkoitusta ei lapsi ymmärtänyt.
vaan se oli osa virrestä 492..
"Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen. Minne käynkin maailmassa, sinä olet hoitamassa. Onni täällä vaihtelee, taivaan Isä suojelee."
P.s. lapsi on suuri realisti :)
"Sijaltain"tarkoittaa vuodetta..kuten jo tässä selvisikin.Luen itse aina iltarukouksen,lapsuudesta jäänyt tapa.Ruokarukouksesta tässä taisi olla kysymys..Minun mielestäni ihan hyvä tapa opettaa lapsille ja muutenkin,miten ruokapöydässä käyttäydytään.Ei ole kivaa katseltavaa "hosuminen"pöydässä.Sehän kuuluu taas vanhemmille se opetus.
Ahdistus tulee siitä, kun ei tiedetä lupausta paremmasta. Eli opetus on jäänyt puolitiehen, jos ei ole mitään muuta turvaa.
Samoja tuntoja monella on ollut siitä sijasta. Parempi sana olisi vuoteeltain.
No, Nykyinen hyvän yön toivotus on lyhyt, hyvää yötä, Jeesus myötä. Varsinainen rukous on sitten toinen asia, enemmän yksityinen tai uskovien kesken tapahtuvaa. Se vahvistaa sielua ja opettaa luottamaan Raamatun lupauksiin. Vähän samaa, kuin on lapsen luottamus vanhempiaan kohtaan, yleensä.
Ja syömään ruvetessa hiljainen pyyntö Jumalalle, kiitos jokapäiväisestä ruuasta, siunaa ruoka ja meistä jokainen Jeesuksen nimeen.
Juhlassa taas on vanha ruokarukous käytössä ja sen lukee joko pappi tai suvun vanhin.
Siunattua ruokaa on hyvä syödä, ei tarvitse pelätä tauteja tms.
Ensimmäinen ateisti oli itse saatana... Valheen isä. Mikä onkaan aivopesua ja kenen taholta?
Entä mikä hänen tarkoituksensa on? Kadottaa ihmiset omaan "valtakuntaansa" eroon Jumalasta.
Tämä ykkösateisti korotti ITSENSÄ Jumalan yläpuolelle ja saa siitä palkkansa aikanaan. Tai saikin jo, poistettiin taivaasta ja odottaa lopullista paikkaansa. Sitä ennen yrittää tuhota ihmisiä..
Siinä lyhyt oppi näistä asioista.
Hieno oivallus. Todellakin uusi aika on tulossa. Sitä tulee hallitsemaan itse pääpaholainen joka vaatii itsensä kunnioittamista ja kumartamista jumalana. Rahalla hän hallitsee.
Tämä kaiken yhtenäistäminen on alkua sille kehitykselle, meitä on helpompi hallita. Pian pankeista ei saa ilman sirua rahaa.. Kun siruja laitetaan ihon alle, olemme lähellä loppua. Mikä on kenenkin jumala?
Moraali on jo löystynyt ja sillä asialla on yhteys uskonnottomuuteen. Naapurimaassamme oli ateistinen malli, mikä on lopputulos? Korruptio kukoistaa, toisen sortaminen ja välinpitämättömyys.
Nöyrillä ja Jumalalle kuuliaisilla on hyvä tulevaisuus. Pelätä ei tarvitse ja rauha on sydämessä.
Millä tavalla moraali on nykyään löystynyt? Millä mitaten ennen oli korkeampi moraali kuin nyt? Ja miksi arvostelet naapurimaamme rikollista hallintoa nyt, kun siellä on vallalla kapitalismi ja kristillisyys?
Väitteesi, että Saatana on ateisti, kuulen ensimmäisen kerran. Raamatussa on lukemattomia kohtia, missä puhutaan Saatanasta, mutta yhdestäkään en ole tavannut viitettä siitä, että Saatana ei olisi uskonut Jumalaan.
Tässä tapauksessa väitteesi perusteluksi käy poikkeuksellisesti myös Raamatun teksti, koska minua kiinnostaa kysymys ihan uskontoteoreettisesti.
että Saatana olisi langennut enkeli. Nykyaikana Saatana on kai jäänyt vähemmälle huomiolle - ymmärtääkseni ihmistä moititaan nyt siitä, että hän ei tarvitse Jumalaa, että hän ikäänkuin asettaa itsensä Jumalan paikalle, on sillä tavoin omavoimainen.
mutta rahan vallasta olen samaa mieltä, samoin moraalin löystymisestä ja liitän sen kyllä ajan uskonto-kielteisyyteen. Kun Pentti Saarikoski aikanaan käänsi Matteuksen evankeliumin, hän käänsi sanan
"paha", sanaksi "raha". Rahan valta on mielestäni pahan valta, vaikka se muulta näyttäisi.
Jocus kyselee kohta perusteluja - niitä ei ole. Elleivät omat havainnot ja niistä vedetyt johtopäätökset kelpaa.
Tuo sinun antamasi. Saatana esiintyy Raamatussa hyvin monessa roolissa ja itse nimikin on lainaa persialaisten uskonnosta. Jobin kirjassa Saatana keskustelee tasavertaisesti Jahven kanssa, ja Saatanan ehdotuksesta Jahven suostumuksella Jobia sitten rääkätään. Saatana oli osa Jahven hallintoa, vaikkakin ilman suoranaista päätöksentekovaltaa. Hän oli osa "taivaan joukoista", tasavertainen muiden taivaan henkiolentojen (?) kanssa ja sai Jahvelta tehtäviä suoritettavakseen.
Uuteen Testamenttiin ilmestyy Saatana aivan eri rooleissa: Jahven rinnalle toiseksi hallitsijaksi. Jahve ei enää olekaan kaikkivaltias, vaan Saatana on ottanut maailmassa ylivallan milloin halliten maata ja avaruutta, milloin kiusaten Jeesusta, apostoleita tai tavallista kansaa. Monoteistinen uskonto sai kilpailevan jumalan.
Missään en kuitenkaan ole törmännyt siihen, että Saatana olisi ateisti. Mieleeni tuleekin sellainen ilkeä epäilys, että 1947 haluaa vetää yhdysmerkin ateistien ja Saatanan välille. Demonisoida ateistit!
Kun lukee Raamattua, on vaikea nähdä missä suhteessa olisi voitu mennä huonompaan suuntaan: jatkuvia sotia, veljesmurhia, raiskauksia, petoksia, juopottelua, kansanmurhia, teloituksia, korruptiota, lastenmurhia, insestiä, jne., jne. Eivätkä uskovaiset olleet suinkaan mistään näistä rikoksista vapaita, vaan ilman rangaistusta ja toisinaan Jahven suostumuksella tai hänen määräyksestään näitä harjoitettiin.
mitä moraaliin tulee, en osaa arvioida sitä raamatunajan, ja enkä edes historian valossa. Vertaan tämänpäivän moraalia siihen, mitä se oli -50-luvulla. Eikä minulla edelleenkään ole statiskiikkaa mielipiteeni tueksi. Surullista kai tässä on se, että ihminen ei ole muuttunut. "näin on ollut, ja näin on aina oleva" totesit itse viimeksi - sitaatti
(!) Sinuhesta.
Juupa juu, ei ole kaikki uskiksetkaan vapaita, mutta, silloin herääkin kysymys siitä, onko enää uskoa?
Tuo heitto oli omaa ajattelua Saatanan ateistisuudesta. Perustelen sitä sillä, että hän piti itseään suurempana, kuin Jumala ja halusi siihen asemaan, eli ei uskonut Jumalaan muuten, kuin piti totena.
Toinen asia on sitten, miten jokainen itseään vertaa. Ateistihan kieltää Jumalan kokonaan.
Sitä en ajatellut, että kaikki ateistit kuuluisivat samaan kastiin. En ole jumala, jolla on valta jaotella ihmisiä. Onneksi on niin, että jokaisella, myös ateistilla, on mahdollisuus kääntyä totuuden tielle.
Kaikki ihmisten pahat teot on tietenkin väärin. Olet huomannut Raamatusta vain ne, mutta oletkos huomannut, miten Jumala johdattaa kansaansa ja antoi Jeesuksenkin meidän pahojen tekojemme sovitukseksi? Israel saa kärsiä, kun luopuu Jahvestaan, Jumalasta, mutta jos/ kun palaa Hänen neuvoonsa, kansan kohtalo kääntyy paremmaksi.
Saatanan valta ei ole lopullista, onneksi ja hän tietää sen. Siitä tämä kaikki sekasotku nyt on, kun kilpailu on sieluista. Tätä aikaa kestää siihen asti, kun pakanoiden luku tulee täyteen. Jumala pelastaisi ja Saatana kadottaisi.
En voi muuta, kuin todeta, että uskossa on hyvä elää. Omaa ansiota siinä ei ole, vain Jeesuksen ansio ja siitä kiitän.
Niinpä, uutisista sen näkee. Jopa oman lapsuuteni aikana moraalitaso oli parempi. Erittelemään en lähde, koska jokainen ne tietää muutenkin, jos on itselleen rehellinen.
Yksi asia on, josta voin mainita ja se on se, miten kohdellaan vanhuksia. Vanhuksia ei meidän maassa suuremmin kunnioiteta. Toisin on etelämpänä, vertaa käännytyskäskyn saanut mummo, jonka lapset ovat täällä. Päättäjät edes miettivät asiaa.
Raamatunkin mukaan on maalle huono asia, jos poikaset hallitsevat. Pitäisi olla elämän kokemusta päätösten perustaksi.
Rahalla nyt kaikki mitataan.
Siitä olen mielissäni, että on osa nuoria, jotka kääntävät ns. kelkkansa eivätkä lähde keräämään maallisia asioita. Heille riittää vaatimattomampi elämäntyyli.
niitä, jotka kulkevat vastavirtaan, ilahduttaa minuakin. Vaikuttaa myös siltä, että he ovat tyytyväisempiä kuin ne jotka tahtovat kaiken heti.
riippuisko siitä,että silloin olisi pahaksi ja pelottavaksi,jos ateisti lapsen kotona on näistä asioista keskusteltu kielteisesti ja pelottavasti.
en tiedä ,mut tämä on vain minun ajatukseni asiasta.
t.siiri
ehkä vanhemmat kuitenkin haluavat suojella lasta sellaiselta, mikä on itselle ollut ahdistusta aiheuttavaa. Ajattelen, että ellei uskonnosta saa puhua, lapsi jää ilman sellaista vaihtoehtoa, joka voisi parhaimmillaan tarjota toivoa ja luottamusta. Tarjoavathan sitä sadutkin. Miksei sitten vuosisatainen perinne, jonka varjolla tosin on, kuten aina muistetaan korostaa, harjoitettu myös suurta julmuutta. Perinne ei kai kuitenkaan harjoita julmuutta - siihen tarvitaan ihminen.
Satuja ei kerrota totena.
Oikein olisi, että kristinuskosta kerrottaisiin eri uskontoja ja elämänkatsomuksia käsittelevässä oppiaineessa (elämänkatsomustieto?) ja erikseen tietysti historian yhteydessä tapahtuneiden tosiasioiden pohjalta. Jos sen sijaan totena esitetään yhden itämaisen maan kansanperinnettä, ollaan heikoilla jäillä.
Minun ymmärrykseni mukaan nuo rukoukset ovat pääsääntöisesti tarkoitettu lasten rauhoittamiseen, pieneen hetkeen ennen ruokailua, ja unten maille menoa.
Useimmille ne ovat ulkoaopittuja sanoja, mutta se hetken hiljaisuus on tervetullut, kelle tahansa.
ulkoaopettaa lapsille asioita, jotka eivät ole todellisia ja jotka saattavat olla lapsesta hämmentäviä, ristiriitaisia ja jopa vähän pelottaviakin. Tai ovat vastoin lapsen vanhempien vakaumusta.
Pieni, tunnelmaltaan myönteinen loru tms. ajaa asian, kohteliaat ja ystävälliset toivotukset ja samalla katsekontaktit muihin pöydässä oleviin riittävät nekin.
Nukkumaan käydessä samoin, lempeät toivotukset hyvin hiljaisella äänellä, peiton, pehmolelun asettelua, pienen pään silittely, korostetun hiljaista ja rauhallista liikkumista. Lapsi oppii ja ymmärtää, että nyt "kuuluu" rauhoittua ja kohta nukahtaakin. Ainakin tuntee olonsa turvalliseksi ja on hiljaa muita häiritsemättä.
Jumalan on todellinen, Hänet voi kohdata henkilökohtaisesti rukouksessa, voit sen itse todeta, kun pyydät Häntä tulemaan hetkeesi. Hän odottaa vain kutsuasi, Hän ei tule kutsumatta eikä väkisin!
Hänet kohtaat konkreettisesti tai pyydettyäsi Häntä elämääsi, huomaat, miten sydämesi ajatukset alkavat pikku hiljaa muuttua eli itsekkäät ajatukset siirtyvät sivulle ja toisen hyvinvointi tulee etusijalle elämässäsi. Kokeile, et pety, Hän antaa sinulle todellisen elämän ja yltäkylläisyyden!
antaa minulle todellisen elämän, eihän hän ole edes todistettavasti olemassa. En halua häntä elämääni, en elä, enkä halua elää, palkinnon toivossa tai rangaistuksen pelossa, enkä muutenkaan ikinä kelpuuttaisi häntä osaksi omaa elämääni. Muiden uskoa kunnioitan, en väheksy.
Elän todellista elämää todellisessa maailmassa, uskon rakkauteen.
sanotaan Isossa kirjassa!
Eihän tunnekaan ole käsin kosketeltavissa eikä silmin nähtävissä, voimakas se kuitenkin on ja sattuu sieluun saakka jos joku loukkaa.
No, mikä on sielu ei näy ei kuulu ei tartu käteen, uskomme kuitenkin että on olemassa.
Jumala on olemassa ja se on hyvä meille kaikille, on monesti ohjannut ja johdattanut minuakin.
...
Juice Leskinen sanoi: Jumala on, vaikkei uskoisi. Antti Eskola, tiedemies, entinen ateisti, on herättänyt paljon keskustelua aiheesta, kirjoittanut siitä kirjankin "Yksinkertainen usko"...
Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa Raamatun avulla, muuten syntyy kehäpäätelmä: Raamattu on totta, koska Raamattu niin sanoo. Koraani myös on totta, kun Koraani niin sanoo ja Mormoonin kirja on totta, kun Mormoonin kirja niin sanoo, jne.
Raamattu on niin täynnä ristiriitoja, että se ei vakuuta. Kirjoittajat ovat ymmärtäneet tapahtumat (sikäli kuin niissä alkujaankaan perää on) eri tavoin, ja kirjoittajien omat käsitykset näkyvät teksteissä. Esim. Paavali on siinä uskossa, että Jeesuksen toinen tuleminen tapahtuu vielä hänen elinaikanaan, tai ainakin lähitulevaisuudessa. Varmuuden vuoksi ja kaiken logiikan murskaamiseksi siellä sanotaan, ettei usko ole lainkaan järjellä tajuttava, ts. että se on järjetön. Vanha Testamentti kirjoitettiin pääosin hebreaksi, senaikaisessa kirjoituksessa käytetty lainkaan vokaaleja, ja siksikin tekstin voi tulkita monella tavalla. Yhdestäkään näistä kirjoista meillä ei ole alkutekstejä, vaan kopion kopion kopion jne. kopioita.
Sinänsä uskominen ei ole tahdon asia. Jos minulle sanotaan, että pääsen taivaaseen, jos uskon, että korppi on valkoinen, en usko enkä pääse taivaaseen.
Waltari sanoi, että uskokin on armoa. Edelleen sitaatteja, niitä meitsillä riittää: Useimmat ihmiset uskovat Jumalaan varmuuden vuoksi...
olemassaoloon, vaikka sanaa saatan sen "helppouden" vuoksi joskus käyttääkin.
Tunteisiin ja kokemuksiin, hyvinkin voimakkaisiin ja syviin, "uskon", nehän ovat todellisia, ei mitään yliluonnollista.
En ole kokenut tarvitsevani tai saaneeni ohjausta ja johdatusta Jumalalta.
en voi olla taaskaan siteeraamatta, "epäuskoisen rukous": Jumala jos olet olemassa, pelasta sieluni, jos minulla sellainen on" - eli uskoa varmuuden vuoksi!
Ihailen kyllä omavoimaisia ihmisiä, vaikka itse en kuulu heihin - enää. Mitä johdatukseen tulee siinä toimii aika varmasti sellainen kytkös, että usko vahvistaa kokemusta ja kokemus uskoa.
Muttä mitä väliä. Haittaako se, mistä ihminen voimansa saa, kunhan pärjää.
aika mukavuudenhaluinen taidan usein olla siinä asiassa.
En kyllä mitenkään pysty ymmärtämään, miltä pitäisi pelastua ja miksi.
miltä pitäisi pelastua ja miksi. Ehkä sinun ei tarvitsekaan "pelastua", olet jo perillä. Lunastusoppi on monille mysteerio.
Et tietenkään, koska et usko! Usko on tosi vain sille, joka uskoo. Se on hengellistä elämää täällä arjessa. Se on iloa ja rauhaa eri tilanteissa. Se on rukousvastauksia, joskus odottamista. Se on itsensä pienenemistä ja Jumalan suurenemista, Herran kunnioittamista ja ihmistenkin, olemmehan Jumalan kuvia.
Ilolla huomaan täällä olevan muitakin uskovia.
En uskonut minäkään, kuin vuodesta 1981. Kirkossa kävin, jos oli "pakko". En mennyt ehtoolliselle, koska se ei ollut oma juttuni silloin. Tein kaikenlaista, mikä ei ollut oikein, mutta uskoon tullessa sain kaiken entisen anteeksi ja niin alkoi uusi elämä. Se on Pyhän Hengen työ se uskoon tulo. Lupa ja tunnustus kysytään, mutta muuten henki vaikuttaa tekemisen ja tahtomisen.
Usko on sanan mukaankin hullutusta sille, joka ei usko. Eli luonnollista, sitä ei käsitä.
Ihmeitäkin tapahtuu, itselleni oli suurta tulla äidiksi, vaikka lääkärit eivät luvanneetkaan mitään.
Uskoon tulokin oli suuri ihme. Suvussani ei ollut uskovia, mutta sain uskovan työkaverin, joka oli viisas ja jaksoi odottaa oikeaa hetkeä.
Kunpa saisi tämän ilon jaettua monille! Nyt kuitenkin, hyvää yötä, Jeesus myötä!
itse en ole noin pitkälle uskoa sisäistänyt, mutta en voi sen merkitystä mitenkään väheksyä.
Tiedän, että uskovat toivovat, että uskoa "riittäsisi" kaikille. Ja riittähän sitä, mutta kaikki eivät halua ottaa sitä vastaan. Oma uskonikin on varmasti tosiuskovien silmissä häilyvä - minä olen Tuomaan sukua. Ei silti tulisi mieleenikään kieltää Jumalaa. "Hänessä me olemme, elämme ja liikumme". Siunausta Sinulle.
Todellistahan tämä elämä on, mutta siinä voisi olla ulottuvuus, mikä ei ole monelle vielä totta.
Se on hienoa, että kunnioitetaan toistemme näkemyksiä.
Se palkinto on jotenkin vino käsitys, koska tämä on jo uudenlaista elämää. Enemmän se on sisäinen yhteys ns. yläkertaan. Myös toisiin uskoviin eli seurakuntaan. Se on sisäistä riemua jo nyt, ei sitä voi muuten kuvata, sen vain kokee. Usko vahvistuu rukousvastauksista. Siitäkin, kun joskus saa jollekin vastata näistä hengellisistä.
Yksi asia tuli uskoon tullessa todeksi, Raamatun lukeminen ahmimalla. Alussa se tuntui sekavalta, mutta vähitellen jäsentyi kokonaisuudeksi. Sain opastusta ja tutkin ne, mitä Raamattu sanoo asiasta. Nyt alun innokkuus on tasaantunut. Jocus voi olla eri mieltä, jos on, olen tosi mielissäni. Suola ei ole silloin mauton... Suola puhdistaa haavan.
että uskon kautta avautuu ikäänkuin toinen todellisuus, sellainen, joka ei ole aikaan sidottu.
C G Jung, sveitsiläinen psykoanalyytikko, on sanonut: "Elämä on täynnä halkeamia, ikkunoita, oviaukkoja, joista pääsemme kurkistamaan siihen ikuiseen, joka kätkeytyy väliaikaisen pintojen taakse". Ajattelen, että hän kuvaa samaa asiaa, niin tiedemies kuin olikin.
Kiitos sinullekin demeter! Tuomaskin uskoi nähdessään Jeesuksen haavat. Meiltä ei vaadita muuta, kuin usko siihen, että Jeesus on Jumalan Poika. Sydämen uskolla ja suun tunnustuksella pelastutaan. Jokainen, joka avuksi huutaa Herran nimeä, pelastuu! Kaikki nuo lupaukset on Raamatussa.
Tosi se on, kaikille tämä tie ei kelpaa.
Sinulla on oikea asenne, Hänessä me olemme, elämme ja liikumme. Niin se on. Nöyrille tämä kelpaa. Jumala vahvistaa sinuakin, koska Hän pitää omistaan huolen. Hän vaikuttaa tekemisen ja tahtomisen. Ole luottavaisella mielellä.
Kerronpa oman uskoontulotarinani lyhyesti. Pyysin puolestani rukousta, koska näin aikuisten tekevän siten ja polvistuvan tuolin viereen. Toiset rukoilivat esitetyn asian puolesta. Minulta kysyttiin tuo kysymys, uskonko Jeesuksen olevan Jumalan Pojan? No minä itkin kuin vesiputous, nyökkäsin ja niistin.. Mielessä kävi, että nyt tämä meni pieleen, kun kädetkään ei olleet ristissä. Kuitenkin oli niin, että Jumala näki sydämeeni. Siitä se lähti, kun minulle julistettiin kaikki synnit anteeksi. Meni varmaan kuukausi, kun noissa kokouksissa itkin kuullessani lauluja. Synnin lika lähti.. Olen kuitenkin perusluterinen. Toisaalta sillä ei ole väliä, missä seurakunnassa on.
Jos nyt oikeasti tunnustat tuon kysymyksen olevan totta, voin netin välityksellä päästää sinut vapaaksi, demeter, Jeesuksen nimessä kaikki syntisi ovat anteeksi annetut.
Niin ja kaikille, jotka uskovat! Nyt siirryn muihin asioihin, puolestani hyvää yötä, Jeesus myötä!
jos yrittäisin pakottaa itseni uskomaan johonkin, vaikka järki sanoo toista? Tuskinpa, tuntisikohan itseäni edes ehjäksi.
Tunnen "sisäistä yhteyttä" toisiin ihmisiin ja luontoon, joskus tunnen jonkinlaista yhteenkuuluvuutta edellisiin sukupolviin, vaikka en olisi edes omilla juurillani tai omassa kulttuurissani juuri silloin. Kokemus on joskus hyvin voimakas ja myös vaikeasti kuvailtava, ehkä tunnen jotenkin olevani omalla paikallani. Saatan siis hyvin ymmärtää sinunkin kokemustasi, vaikkakaan en itse pysty uskomaan mihinkään yliluonnolliseen.
minusta kuvaat kirjoituksessasi uskonnollisia kokemuksia, vaikken ole ehkä oikea henkilö niitä arvioimaan. Eikä uskoa tosiaan voi pakottaa. "Korkein usko ei ole uskoa johonkin tai jonkin vuoksi" sanotaan. Mikä on se "yliluonnollinen", jota vierastat?
Sinulle 1947 - kun puhut riemusta, jota uskovana koet - uskovat ystäväni ovat kertoneet, ettei usko ole aina pelkkää riemua vaan se voi olla myös suurta tuskaa - silloin kun Pyhä Henki tekee työtään ihmisessä, mutta että siinäkin on mukana vahva luottamus. Myös "sielun pimeä yö" saattaa kuulua uskonelämään, eli vaihe, jolloin tuntee, että Jumalakin on hylännyt, että häntä ei ole...Ovatko nämä Sinulle tuttuja asioita, vai oletko niitä onnellisia, joita ei koskaan vaivaa epäilys, kiusaukset?
Kyllä voi olla haitaksi. Jos lapsen kotikasvatukseen kuuluu ateistinen opetus niin uskonnollisen hölynpölyn tuputus koulussa tai tarhassa on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan. Hän kokee ristiriitaa vanhempiensa opetuksen ja jonkun "nutturapään" loitsujen lukemisen välillä. Pikku hiljaa saisivat ne ruokarukoukset unohtaa julkisissa laitoksissa työskentelevien taholta. Ne loukkaavat monenkin eri uskontokuntaan ja kulttuuriin kuuluvan lapsen oikeuksia. Ei yksin ateistin lapsien. Se olisi parasta näiden kirkollisten Fundamentalistienkin pikku hiljaa jo tajuta ja uskoa.
antaa lapselle paljon.Se antaa turvallisuutta ja rauhaa.
Myöhemminkin,jos elämässä on vaikeuksia,rukous auttaa ja helpottaa oloa.
Älkäämme viekö sitä lapsilta pois.
Nimenomaan tietämättömiä viedään kuin pässiä narussa,joten lapsillekin voi kaikkia raamatun kertomuksia lukea,joita on lapsille tarkitetussa muodossa ****
Lapsena syödään, pukeudutaan, leikitään, lauletaan ja tehdään kaikenlaista, mistä ei kysytä lapselta itseltään juuta tai jaata. Vanhemmat päättävät lapsen puolesta, kunnes hän on kypsä itse hoitelemaan tekemisiään ja päättämään vaikkapa uskonvapaudestaan. Tämä ikä taitaa nykyisin olla 18 vuotta. Kun lapsi on hoidossa tai huostassa yhteiskunnan rahoilla ylläpidetyssä laitoksessa, siellä on hoito-ohjelma, jonka puitteissa toimitaan. Vanhempien pitää tutustua hoito-ohjelmaan.
Kun vanhemmat elävät järjestäytyneessä yhteiskunnassa, jossa joka paikassa ja kaikkialla ei voida ottaa huomioon vanhempien aatesuuntia, toiveita tai tapoja, toimitaan enemmistön ehdoilla. Muuten yhteiskunta kaatuisi kustannuksiin, jotka kaikkien toiveiden toteuttamisesta seuraisi. Kun ja jos meillä on tapana tarhoissa hoito-ohjelman mukaisesti pitää ruokarukouksia, niin myös toimitaan. On siellä myös joulujuhlat ja lauletaan Hoosiannaa, vaikka osa lapsista luultavasti tänä aikana on muslimeja yms. En todellakan usko, että lapsen kehitys tästä vaarantuu.
Jos vanhemmat haluavat kaikki toiveensa kaikkialle, on parasta perustaa yksityisiä tarhoja, hoitokoteja ja -laitoksia niiden vanhempien lapsille, jotka halutaan kasvattaa täysin vanhempien periaatteiden mukaan. Koko yhteiskuntaa ei kuitenkaan pidä valjastaa maksamaan sellaisia kustannuksia. Ne maksavat vanhemmat itse. Ainahan on tietysti mahdollisuus muuttaa paikkaan, jossa voi itse hoitaa ja kouluttaa lapsensa 18-vuotiaaksi asti tukeutumatta yhteiskunnan apuun ja näin poistaa kaikki ne mahdolliset vaaraelementit, jotka yhteiskunnan sääntöjen ja vallitsevan kulttuurin noudattamisesta tulee.
Esittämässäsi väitteessä aivopesusta on muun muassa se pointsi,että jos lapsi poistetaan ruokailutilasta ruokarukouksen ajaksi, lapsesta tulee tietynlainen silmätikku. Tiedämme kaikki mitä seuraa silmätikuksi joutumisesta. Harvemmin mitään hyvää. Siihen nähden huoli lapsen aivopesusta on hupaisa, koska hänet hyvin todennäköisesti tämän seurauksena pestään kirjaimellisesti aivojen ulkopuolelta kummajaisena.
palvelit ainakin minua suurenmoisesti ilmaisemalla asiat, jotka tiesin, joista olin samaan mieltä, mutta joita en osannut ilmaista. Pakkaan aina eksyä sivuun itse aiheesta.
Paljonko yhteiskunnalle tulee kustannuksia ruokarukouksen pois jättämisestä?
Juuri niin. Lapselta ei kysytä juuta ei jaata. Päiväkodin hihhuli voi, omasta mielestään, henkisesti pahoinpidellä lasta,näillä uskon asioilla,niin paljon kuin haluaa. JOS vanhemmat eivät dikkaa tämän uskontuputtajan ajatuksia niin hoitakoon pakanakakaransa itse. Kas kun et määrää lapsia huostaan otettavaksi,moisilta ymmärtämättömiltä vanhemmilta. Onkohan tällainen ajattelutapa kovinkin yleistä hoitoalan henkilöstön keskuudessa. Maassamme pitäisi olla uskon vapaus. Tuntuukin siltä että avarammin ajattelevat hoitajat on jyrätty näitten nutturapäitten tossun alle,omissa laitoksissaan. Kirkolliset fundamentalistit käyttävät valtaansa yhä häikäilemättä. Onko opettajan koulutuksessakin,nykyäänkin, vielä pääaineina uskonnon opetus ? Ensinnäkään LASTA ei poisteta ruokailusta minkään rukouksen ajaksi vaan RUKOUS POISTETAAN RUOKAILUUN KUULUMATTOMANA LISUKKEENA. Lapseen kohdistuva aivopesu ei ole missään kohdin hupaisaa.
On ilahduttavaa, että mieskin voi olla noin epäjohdonmukainen ja valtaisan tunnekuohun vallassa. Yleensä niistä syytetään naisia ikään ja koulutukseen katsomatta. Kirjoitin muun muassa hoito-ohjelmasta tarhoissa ja koulun opetusohjelmasta kouluissa. Lapsen parasta toteuttava vanhempi tutustuu niihin ennakolta ennenkuin kersansa kiikuttaa hoitolapseksi tai oppilaaksi. Sen lisäksi vanhemmat voivat haastatella tarhan tai koulun opettajia ennenkuin lapsi viedään tarhaan tai kouluun.
Minulla oli jo yli parikymmentä vuotta sitten mahdollisuus moneenkin haastatteluun ja keskusteluun ja niin on vanhemmilla nykyisinkin. Opettajat ovat mielissään, jos vanhemmat vaivaantuvat keskustelemaan lapsensa opetuksesta ja ohjelmista. Näin vältetään ajoissa väärinkäsitykset. Tarvittaessa vanhemmat voivat valita tulojensa mukaan jonkin muunkin tarhan tai koulun, vaikkapa juuri yksityissektorilta. Siellä on paremmat mahdollisuudet yksilöllisten toiveiden huomioimiseen kuin verovaroilla kokonaan kustannetuissa tarhoissa ja kouluissa, joissa on lastentarhanopettajaa/opettajaa kohden suuret hoitolapsi- tai oppilasmäärät varsinkin kasvukeskuksissa.
Johonkin on vedettävä raja siinä, miten pitkälle vanhempien kulttuurisia tapoja, tottumuksia tai elämänfilosofioita otetaan huomioon massaopetuksessa ja kun tämä opetus kustannetaan täysin verovaroista.
Ajatellaanpa vaikka historianopetusta. Jos oppilaan vanhemmat ovat muslimeja ja tulevat arabikulttuurista tai ovat käännynnäisiä, emme me Suomessa sen vuoksi kirjoita koulujen historianopetusta uusiksi vaikka uskonsodista. Ne islam-uskoisten näkökulmasta poikkeavat kristittyjen käsityksistä oikeasta uskosta ja motiiveista. Entä taidehistoria, pitäisikö kouluissa madonna-maalausten nimi ja aihe muuttaa, siksi, että jonkun oppilaan vanhemmat ovat ateisteja eivätkä usko Jumalaan, Jeesukseen eikä Jeesuksen äitiinkään? Miksi pitäisi nimittää ikonitaidetta (ikoni tarkoittaa ikkunaa taivaseen)? Opetukseen kuuluvat myös excursiot taidemuseoihin ja -näyttelyihin. Niissä on vastaavia kulttuurisia eroja esillä. Koko yhteiskuntamme on täynnä näitä eroja. Kulttuurien törmäykseksi sitä voi sanoa ja tämä johtuu ihmisten vapaasta liikkuvuudesta. Asia eivät enää ole niin yksinkertaisia, että poistetaan vaan opetuksesta ruokarukous tai aamuhartaus, törmäyksiä tulee muuallakin kaiken aikaa.
Monimuotoisessa kulttuurissa, tasepappa hyvä, on tehtävä kompromisseja. Se ei suinkaan ole helppoa ja aiheuttaa valtakulttuurista poikkeaville lapsille selityksiä ja selityksen selityksiä, mutta sitä varten ne vanhemmat ovat. Heidän vastuunsa on kattavampi kuin koulun ja yhteiskunnan. Se pitää tajuta tässä yhtälössä ja siiitä nimenomaan monet vanhemmat laistavat. Näitä asioita pitää vanhempien miettiä jo ennen kuin lapsi on maailmassa. Vanhempien on otettava vastuunsa yhteiskunnassa omista lapsistaan nykyistä enemmän, varsinkin silloin, kun haluavat siirtää valtakulttuurista poikkeavat käsitykset lapselleen.
Toisin kuin kireäpipoiset aikuiset, lapset ovat joustavia eivätkä vaivaudu miettimään syntyjä syviä ruokarukousta sanoessaan. Se on heille vain loru. Kypsiä he eivät vielä voi olla tarhaiässä tajuamaan selityksiä uskonnoista ja ateismista ja isän ja äidin mailmankäsityksistä. Antakaa heidän olla lapsia riittävän kauan. Omaan elämänkatsomukseensa sopivan uskonnon tai uskonnottomuuden tai vaikka kivien palvomisen he voivat valita ihan itse myöhemmin.
Miettikää, millaisia olitte kolmivuotiaina tai seitsemänvuotiaina tai kymmenvuotiaina. Jos vastaatte, että silloinpa sitä nimenomaan funtsittiin, että ruokarukous on vastoin elämänkatsomustani ja kyllä tässa nyt aivopestään, valehtelette aivan varmasti. Kyllä lapsilla miettimistä ja mietteitä on, mutta ihan muuta kuin me kuvittelemme. Ja ainahan lapselta voi kysyä, miltä tuntuu sanoa ruokarukous. Luulen,että moni sanoo, että en mä sitä ole miettinyt.
ei uskonto juurikaan näy eikä kuulu. Eikä ole syytäkään. Joulu- ja pääsiäisvalmisteluihin ja juhliin antavat useimmat vanhemmat lastensa osallistua, omasta uskonnostaan riippumatta. (Jehovan todistajien lapset kai eivät osallistu joulujuhliin). Mahdollisesta kirkossa käynnistä (tai juhlistakin) pois jäävä lapsi ei mitenkään erotu porukasta, ollaanhan sieltä pois milloin mistäkin syystä yleensäkin, vajaata viikkoa ym.. Vanhempain-iltoja, päivittäistä kanssakäymista ja vanhempainyhdistysten kokoontumisia on riittävästi, asioista keskustellaan ja linjoista sovitaan, uskonto nousee kai todella harvoin esille.
Olin muuten ensimmäisestä luokasta lähtien yhden opettajan armottoman kiusaamisen kohde oman vakaumukseni takia.
Tase pappa kirjoitti asiallisen ja järkevän mielipiteen, ja vastausnovellissaan "Lapsen paras" suhtautuu kirjoittajaan ylhäältä pain kuin pikkulapseen. Taputtaa oikein päälaelle: "tasepappa hyvä"!
Viimeisessä kappaleessaan kirjoittaja todistaa, ettei lapsi tajua ruokarukousta aivopesuksi. Ajatus sisältää kaksi epäloogisuutta:
1. Aivopesu tehoaa parhaiten juuri silloin, kun uhri ei sitä aivopesuksi tunnista.
2. Jos kerran ruokarukous ei mene perille, mitä järkeä siinä on kenenkään kannalta?
Tärkein viesti sisältyy kirjoituksen yhteen virkkeeseen: "Johonkin on vedettävä raja siinä, miten pitkälle vanhempien kulttuurisia tapoja, tottumuksia tai elämänfilosofioita otetaan huomioon massaopetuksessa ja kun tämä opetus kustannetaan täysin verovaroista."
Siihen voi täysin sydämin yhtyä. Kun varoja on vähän, ei pidä opettaa lapsille mitään ideologiaa, ei myöskään yhtään uskontoa. Uskonnollisen opetuksen poistaminen ei tietenkään millään tavoin lisää kuluja.
...sillä juttujesi perusteella vain sinä ja sinä olet oikeutettu tällä palstalla mielipiteisiin, muut ovat väärässä, ikäviä ihmisiä, jne. kaikki negatiivisessa mielessä tietenkin. Hyökkäät päälle kuin yleinen syyttäjä. Jos joku on ylimielinen, sitä olet nimenomaan sinä Jocus. Enkä ole ainoa, joka tästä on huomauttanut tähän saakka. Onko tarkoituksesi harjoittaa täällä aivopesua siten,että ennenpitkää raatelujesi pelossa ynisemme sinulle ylistystä, oi suuri profeetta? Ei mene läpi.
En ole todistellut mitään, olen vain kirjoittanut mielipiteeni ja se on hieman eri asia. Perustelut ovat nekin eri asia kuin todistelut, en ole syytettynä mistään. Mielestäni lapsi ei välttämättä ymmärrä rukouksen merkitystä. Olemme tästä lähipiirissä jutelleet ja pidimme rukouksia loruina, virsien kanssa oli sama juttu. Kun lapsenlapsilta kysyin asiaa, he katsoivat minua kummissaan ja kirjoitin vastauksen, joka jutussani on. Tämäkään ei ole todistelua, se on taustojen kertomista mielipiteelle. Sitäkään ei olisi tarvinnut tehdä. Mikä ihme teitä riivaa? Hakekaa akateemiset areenat, joilla todistellaan ja esitetään tilastoja. Ei tämä ole väitöstilaisuus eikä poliisin tai muun viranomaisen kuulustelu. Oletko väärässä paikassa Jocus?
Tiedän, että sinä haluat viimeisen sanan aina tavalla tai toisella. Minä en sitä tarvitse, jokainen päätelköön itse. Olen lukenut, miten olet vastaillut muille ja ilkeilysi on ajoittain aika kammottavaa, kyllä sinä saat ihmiset hiljaisiksi. Mutta sekö on tarkoituksesi keskustelupalstalla? Mistä syystä?
Jocus hyvä, tämä puhuttelu on mielestäni täysin neutraali, en itse siinä näe ylenkatsetta. Minua voi kernaasti niin puhutella enkä koe olevani taputeltavana. Minua on niin puhuteltu erilaisissa työpaikoissa ja olen sitä käyttänyt asiayhteyksissä. Ensimmäisen kerran luen, saat tästä väännettyä tuollaisen tulkinnan. Kaiken lisäksi puhuttelusta ei valita henkilö, jolle kirjoitin. Jos sinusta tuntuu,että päätäsi taputellaan, valitan, ehkä olet sen tarpeessa. Käytätkö sinä myös nimimerkkiä tasepappa, kun noin otat itseesi?
On ikävää, että olet noin alemmuudentuntoinen, mutta ei se minun syyni ole.Sinulla näkyy olevan myös erittäin runsaasti aikaa, sillä olet nokkimassa kuin tikka jokaisessa jutussa ja aina samaan tyyliin. Me olemme täällä vain kerran (vaikka olen kristitty) ja ainakin minä olen jo elävässä elämässä väsynyt päällekävelijöihin, kaltaisiisi. Niin myös täällä. Onneksi on myös muita.
Mitä tulee aiheeseen, harvemmalla yli kuusikymppisellä naisella ja melko harvalla miehelläkään on enää omia tarha-ikäisiä tai ala-asteen lapsia huushollissaan, lastenlapsia lähinnä, joten aihe ei ole niin akuutti meikäläisille kuin nuoremmille ikäluokille. Kuitenkin asia liittyy suurempaan kokonaisuuteen eli monikulttuurisuuteen ja miten siinä eletään. Koska ilmeisesti saat kicksejä ärsyttämisestä ja oletetusta mielipahasta, joudun tuottamaan pettymyksen. Ottele heikompiesi kanssa, et kelpaa minulle, sinun haavasi näkyvät niin hyvin, että säälistä en viitsi iskeä niihin. Samasta syystä en lue vastauksiasi, joten areena on täysin sinun.
Lapsen paras-ei aina olekaan se paras. Puhut valinnan vapaudesta ja vanhempien haastattelemisesta. Sinä puhut aidan seipäistä kun minä puhun aidasta itsestään. Tällainen valinnan vapaus voi olla Sinun tuntemillasi ihmisillä. Tavallisella matti ja liisa meikäläisellä ei ole sitä vapautta. Menet tienaamaan sitä leipärahaasi,vieden mukulasi kunnalliseen päivähoitoon,jos olet niin onnekas että olet sellaisen paikan saanut mukelollesi. Siellä ei hoitsut pahemmin ehdi tekemään hoitosuunnitelmia muksusi varalle. Siellä ollaan päiväkodin ehdoilla ja sillä siisti. Useimmiten nekin ehdot on kunnan rahakirstun vartijat laatineet. Juuri siitä syystä nämä päiväkotien hoitajat ovatkin avainasemassa siihen nähden,mitä lapsi evääkseen matkalleen saa. Juuri sellaisten hoitokotien Johtajien henkinen kypsyys ratkaisee paljon. Hän päättää siitä ovatko hoitolapset kulttuurillisesti tai uskonnollisesti tasa-arvoisia,vai eivät. Mitä ja miten niille lapsille eri asiota päiväkodissa opetetaan. Tuputetaanko uskontoa vai avarakatseisuutta itse elämään ja sen monimuotoisuuteen. Puhut kompromisseista monimuotoisuuden ja uskonnon opetuksen suhteen. Miksi sen kompromissin pitäisikään tapahtua vain uskonnon opetuksen suuntaan. "Hiillyin" ketjussa ollen kirjoituksen siitä osasta jossa kysyttiin,miltä lapsesta tuntuukaan,kun lapsi poistetaan ruokailusta ruokarukouksen ajaksi. Vaihtoehtoja kun ei tunnu olevan muita kuin pois sulkeminen joukosta. Sekö on sitä Kristillistä myötäelämistä. Joko rukous tai ulos porukasta. Pieni lapsi. En tämän enempää tähänasiaan puutu. Minä pidän mielipiteeni ja Sinä pidä omasi. Ole uskossasi vahva. Aika näyttää kumman näkemys kestää elämän pitkässä juoksussa.
Olen palstalla silloin kun haluan, enkä silloin, kun sinä sen sallit. Koskaan en ole paheksunut kenenkään kirjoittelua tällä palstalla enkä pyrkinyt häätämään ketään muualle - siinä valehtelet. Sinä kylläkin hätistelet minua toisaalle ("akateemiset areenat"). Liioin tapanani ei ole arvailla kirjoittajan nimimerkkejä, se ei ole palstan etiketin mukaista.
Todistelu ja perustelu eivät ole synonyymejä, mutta se ei muuta sitä, että kirjoituksesi on epälooginen: perustelu vaatii loogisuutta yhtä lailla kuin todistelu. Minusta keskustelu silloin, kun ollaan asioista eri mieltä, on juuri perustelujen (tai todistelujen!) arviointia, kumoamista ja vastaperustelujen esittämistä. Ei sitä, että arvioidaan kirjoittajan motiiveja ("kicksejä") tai että yritetään saattaa toinen kirjoittaja henkilönä epäilyttäväksi. Ei myöskään sitä, että yritetään iskeä toisen "haavoihin". Eri mieltä oleminen ja perustelujen kumoaminen ei ole "ilkeilyä", mutta valheiden esittämistä ja alentuvaa asennetta ("säälistä") voisi jo ilkeilynäkin pitää.
Minä en loukkaannu, vaikka "haavoihini" iskisitkin, kun sanomiset voivat loukata vain silloin, kun moitteisiin on aihetta. Ymmärränhän minä, että kun argumentit loppuvat, on suuri kiusaus käydä kiinni kirjoittajan persoonaan.
Jos sattuisin olemaan ateisti ja haluaisin, ettei lapseni joutuisi missään em tilanteisiin ja tuomoisen aivopesun uhriksi veisin hänet päiväkotiin jossa asia huomioitaisiin. Jos ei sellaista löydy lähistöltä ja silti kokisin asian tärkeäksi hoitaisin itse omat lapseni kotona. Ei sen kummempaa ole, tuskin päiväkotien tai muita kuvioita yhden ateistin lapsen vuoksi muutetaan. Ei kai se ole aivopesua se ateismi, tuota en tiedä kun itse luotan rukouksen voimaan.
Mutta onneksi en ole sillä lapset jos ketkä tarvitsevat rukousta äitien, isien, mummojen, pappojen ja kummien rukouksia, siunauksia ja ajatuksissa kantamista.
Minä luulen, että enemmistö suomalaisista ei usko Raamatun jumalaan, ja vaikka uskoisikin, se ei anna oikeutta uskonnon syöttämiseen alaikäisille. Onko sinun mielestäsi hyvä, että islamilaisissa maissa lapsi pääsee islamilaiseen lastentarhaan ja jatkossa koraanikouluun? Enemmistön tahdon mukaista se voi olla, mutta ei minun moraaliini mukaista
että suurin osa suomalaisista ei usko Raamatun Jumalaan. En silti voi ymmärtää, miksi juuri uskonto turmelisi lasta niin, ettei siitä saisi mitään puhua. Sensijaan telkkariin, nettiin tai muuhun mediaan ei vastaavaa sensuuria uloteta. Eikö uskonnon kieltämistä ole jo kokeiltu - entisessä Neuvostoliitossa? Ja jos olen oikein ymmärtänyt, se on nyt siellä hyvinkin kovassa kurssissa. Marxista ei sittenkään ollut jumalaksi, vaikka varmasti viisas mies olikin.
Mitä taas Raamattuun tulee, itse en mittaa sen totuusarvoa noilla argumenteilla, jotka mainitsit, vaan sillä miten se on toiminut omassa elämässäni. En ole Raamatuntuntija, enkä edes innokas lukija, mutta jostakin syystä tietyt asiat ovat jääneet minuuteni rakennusaineiksi. "Sana" on siis tullut lihaksi, antanut
voimaa, lohtua, ymmärryksen valoa. Totta kai uskonelämään kuuluu myös epäilys. On sanottu, että juuri siitä syystä Tuomas kutsuttiin Jeesuksen opetuslapseksi. Tuomashan ei uskonut, ennekuin sai näyttöä...
En ole sanonut, että uskonto turmelisi lapsen, vaan mielestäni se kaventaa lapsen mahdollisuuksia muodostaa avara ja monipuolinen kuva maailmasta, ja siihen viittasin esimerkissäni islamilaisesta kasvatuksesta: kun lapselle tarjotaan vain yksi oikea näkökulma maailmaan, tehdään suuri vääryys. Aivan samoin varhainen poliittisten lukkoonlyötyjen näkemysten tuputtaminen on väärin.
Kristinuskossa on monia hyviä moraalisia opetuksia, kuten useimmissa muissakin uskonnoissa. Väitetään, että kristinusko on luonut pohjan moraalillemme, ja että jos jumalaa ei olisi, ei olisi moraaliakaan. Kaikilla kansoilla on kuitenkin oma moraalikoodinsa, joka ei edes oleellisilta osiltaan poikkea omastamme. Kymmenestä käskystäkin tärkeimmät löytyvät jo buddhalaisuudesta, vaikka se on ateistinen uskonto.
Jospa minäkin vuorostani siteeraan: Maailman kiusana on se, että typerät ovat täysin varmoja ja viisaat täynnä epäilystä. (Bertrand Russell)
en ollut kuullutkaan, täytyypä tallentaa. Vai pitikö sovittaa itseeni? Täytyy kyllä myöntää, että kun alkuun seurasin irakilaisen tuttavani elämää, olin vähän suruissani siitä, että sen ainoa sisältö näytti olevan Koraanin tutkiminen - siis arjen askareitten ohella. Kuitenkin hän oli äärimmäisen rakastettava ja rakastava ihminen ja se kyllä vetosi minuun enemmän kuin hänen mahdollisesti kapea maailmankuvansa.
Maailmanuskoinnoista, joihin olen pintapuolisesti tutustunut, olen samaa mieltä, ydin on yhteinen.
Turha vaahdota eroista.
Hyvä jocus, en kyllä rohkenisi vertaamaan islamilaista ja suomalaista kuviota tässä mielessä.
Suomalaisilla lapsilla on niin vähäisiä ne rituaalit ja pakkosyöttö, miksi näitä asioita täällä on nimitetty, verrattuna islamin vastaavaan. Kun lisäksi ottaa huomioon sen, että monille lapsille päiväkodit ja koulu ovat ainoita paikkoja joissa lapsi saa uskonnollista opetusta, kodit ovat välinpitämättömiä uskon asioiden suhteen. Eli sekin vähä menee kuin hanhenselästä vesi, epäilen.
Onnittelen sinun moraaliasi, väittäisin että, minun moraalini on kovasti peräisin siitä, että olen saanut elää tässä maassa ja käydä läpi sen turvallisen suomalaisen polun päiväkodista kouluun jne.
"Päiväkodit ja koulu ovat ainoita paikkoja joissa lapsi saa uskonnollista opetusta, kodit ovat välinpitämättömiä uskon asioiden suhteen." ?!
Tähän nyt voisi sanoa yhtä ja toista, mutta ne "järkisyyt". Jos näin on tai olisi, niin silloinhan sitä opetusta pitäisi sitten järjestää kaikille tasapuolisesti. Olisiko kuitenkin taloudellisempaa ja kaikin puolin viisaampaa opettaa (kuten päiväkodeissa tehdäänkin) toisen huomioon ottamista, hyvää ja ystävällistä käytöstä, "tiimityötä", kohteliaisuutta, omatoimisuutta jne.
Kouluihin kaikille elämänkatsomustieto tms., ei erottelevaa uskonnonopetusta.
Omista perinteistämme meidän ei tietenkään pidä luopua, esim. Suvivirrellä on Suomessa ja Ruotsissa niin pitkä perinne, ettei sitä ole mitään syytä jättää pois, eikä sitä ole kukaan kai tosissaan vaatinutkaan. Tosin siitäkin on jo vuosia ollut "Suvilaulu" versio, hyvin kauniit sanat siinäkin.
En puhunut niinkään määrästä, vaan laadusta. Jos me opetamme lapsillemme kristinuskoa, meillä ei ole oikeutta arvostella islamilaisten maiden uskonnon opetusta. Jos pidämme ruokarukouksia hyvänä asiana, eikö vielä parempi olisi silloin raamattukoulu pakolliseksi kaikille? Ero on määrällinen, ei laadullinen, ei kai hyvää voi olla koskaan liikaa. Koraanikoulut ovat minulle varoittava esimerkki siitä, mihin uskonnon opettaminen lapsille voi johtaa.
Miksi juuri Sinun uskontokuntasi rukouksia?
kun meillä on vain kaksi valtion kirkkoa..
maha täynnä, röyhtäillen, on meidän ajankuluksemme mukava tillustella pikkuasioiden parissa, lillukanvarsia väistellen.
Katsoo kuvaa Haitista, näkee, kuinka korkealla hyvinvointimme täällä on.
Jos liikaa on, halunnee aina enemmän?
en vain ikinä ymmärrä miten rukoukset vahingoittaisi lastani? Satua kun joulupukki, kunnes löytää uskonsa, olkoon mikä tahansa kunhan se ei ole tämä ´mulle ei kuulu usko´!
Onneksi ainoani on myös löytänyt JJumalan sanan, emme me siitä vaahtoa. Olkaa uskomattomat uskomatta vaan älkää mitenkään hyppikö meidän uskovien nenille! Mekin osataan irvokkaat unohtaa.
Luetko lehtiä, miten paljon on apua .. kunhan se saataisiin vain perille. Tiedätkö kuinka paljon maassamme asuu alle köyhyysrajan , syrjäytyneitä, vanhuksia, ei osaa hakea apua ihmisiä?
Ei niin yhtään minua kiinnosta tuo hätä, minua kiinnostaa SUOMALAISTEN hätä!
Tänne vain keräys koska valtiomme ei pysty hoitamaan vähävaraisisia!
hätä on ihmisellä, saako hän tämän vai eilisen päivän leipää, kun toinen, muualla, poissa meidän silmistämme kuolee nälkään.
Minua kiinnostaa Ihmisen hätä, äärimmäinen.
Ihmetyttää ihmisten välinpitämättömyys täysinäisten ruokapatojen ääressä muun maailman hädälle.
Minua rukous on aina lohduttanut, antanut voimaa elää ja uskoa uuteen ja parempaan.
Niinhän onkin, vaan miten monesta maasta sinne on apuun riennetty? Spr- taas etunenässä. Kerro milloin ovat auttaneet suomalaisia? Lapuankin räjähdyksen kootut rahat eivät ole jakautuneet niiden saajille.
Tämän saa ihan aikakausilehtiä lukemalla, tai soittamalla kunnanvirastoon selville.
En minä apua kiellä, mutta ihmettelen miten paljon löytyykään rahaa maailmalle, vaan ei omille kansalaisille!
Kuten tiedät pelkkä rukous ei riitä avuntarvitsijaa - sinulle antaa mielenrauhan. Lohtu se on sekin.
Minun ajatusmaailmassani hoidetaan ensin omat ja jos ylijää vieraat.
Samana päivänä ei voida puhua Lapuan räjähdyksestä ja Haitin katastrofista, kun kuolleita oli Haitissa noin 1900-kertainen määrä, ja ihmisiä kuoli nälkään ja tauteihin jo ennen maanjäristystäkin.
Wikipedian mukaan Lapualla "Avustusohjelman päätyttyä 23 vuotta räjähdyksen jälkeen siirrettiin jäljelle jääneet puoli miljoonaa markkaa Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon." Siellä tuskin kukaan kuoli avun puutteeseen, kuten Haitissa tapahtuu kaikista ponnisteluista huolimatta.
Inhimillisesti katsoen lapualaisen henki ei ole arvokkaampi kuin haitilaisenkaan.
tapasimme eilen SPR:n lipaskerääjän puolen päivän aikaan. Hän kertoi, että hän oli tyhjentänyt lippaansa siihen mennessä neljästi. Kolikoita se tietysti suureksi osaksi sisälsi, mutta silti.