Täällä tulee varmaankin silloin ja tällöin tämä aihe esiin, mutta kysynpä nyt minäkin kerran.
Onko kenellä kokemuksia Espanjasta tuodusta koirasta? Tarkoitan tässä nyt espanjalaisia löytökoiria, niitä liikuttavia karvakuonoja. Sopeutuuko tarhaelämään tottunut eläin esim kerrostaloon? Mitenkä on ollut sisäsiisteyden laita? Paljon on tarjolla podencomixejä. Minkälainen koira podenco on pitää? Sekalainen vyyhti kysymyksiä...
Olen koiran ottamista harkinnut ja löytökoiran ostaminen on yksi vaihtoehto. Te joilla on kokemusta, kertokaa vähän elämästä löytökoiran kanssa.
Onko kenellä kokemuksia Espanjasta tuodusta koirasta? Tarkoitan tässä nyt espanjalaisia löytökoiria, niitä liikuttavia karvakuonoja. Sopeutuuko tarhaelämään tottunut eläin esim kerrostaloon? Mitenkä on ollut sisäsiisteyden laita? Paljon on tarjolla podencomixejä. Minkälainen koira podenco on pitää? Sekalainen vyyhti kysymyksiä...
Olen koiran ottamista harkinnut ja löytökoiran ostaminen on yksi vaihtoehto. Te joilla on kokemusta, kertokaa vähän elämästä löytökoiran kanssa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/search/s24search/"espanjan koirat"?perpage=25&term_keywords=
Hei. Meillä on ollut kohta vuoden espanjakoirat sivuilta otettu koira. Hienosti on sopeutunut, eikä todellakaan kaduta yhtään. Vaikka koira oli vuoden ikäinen tullessaan, vastaa se kuitenkin pennun tasoa. Eli sisäsiisteys puuttui (tietenkin). Mutta eihän siinä kauan mennyt kun sen opetti. Oppi myös nopeasti kaikki muut peruskäskyt. Suosittelen lämpimästi koiran ottamista sieltä. Sillä suomessa kaikki pennut saavat kuitenkin hyvän kodin.
Suomessakin ois kasapäin kotia vailla olevia koiria. Sääliksi käy kun useimmat ottaa espanjasta/virosta/venäjältä tai jostain muusta maasta kodittoman koiran vaikka ihan kotisuomessa on lukuisia kodittomia koiria kotia vailla
No juu, olihan täällä käyty "muutama" keskustelu löytökoirista. Ihan valaisevaa lukea kommentteja. Mieleen nousi myös, kun on tovin seurannut myynti-ilmoituksia, että pentutehtailu ei Suomessakaan ole enää ihan harvinaista. Kaikenlaista.
Totta, että kotimaakin on täynnä löytökoiria. Sitä kai ajattelee suomalaisten löytökoirien olevan jo niin hyvissä olosuhteissa, ettei niillä ole välitöntä hätää. On sisätilat ja ulkotarhat. Luultavasti mulla on kohta koirat Espanjasta, Virosta ja Suomesta.
Muistissa on Eija Wagerin kirja ajalta, jolloin asui Italiassa. Hän kertoi etelä-eurooppalaisesta tavasta päästä eroon koirista. Sullotaan hurtat minimaaliseen säilytyslootaan ja heitetään rotkoon. Kurkkua jäi kuristamaan ajatus. Eläinten oikeudet eivät tasan ole kohdillaan. Näin niin kuin siististi sanottuna.
Mutta joo, kiitos vastaajille. Löytökoira mulle. Katsellaan mistä se tulee löytymään.
Itse asiassa se, että Suomi olisi täynnä löytökoiria ei pidä paikkaansa. Niitä on suhteellisen vähän ja ne vähätkin yleensä joitain sakemanni- tai metsästysrotujen sekoituksia. Siksi ulkomailta haetaan, koska siellä on parempi valikoima. Myös haluttuja pienikokoisia koiria löytyy.
Suomen löytökoirat ovat järkiään suuria, pikkukoiraa ei löydy, kuin vahingossa. Ikäihmiselle lähes reiteen ulottuva, vilkas, vetävä koira ei millään sovi. Pieni sen olla pitää, sylitettävä. Esim. Espanjan koiratarhat ovat todellakin helppoja paikkoja löytää pikkukoira. Siellä niitä säkäkorkeudeltaan 30-35 senttisiä löytökoiria on kaikissa tarhoissa. Osa hylätty ikääntymisen vuoksi, emäntä, tai isäntä on kuollut, tai koira on muuten vain liikaa taloudessa.
Osa koirista on lähes sisäsiistejä, ne jotka on vasta hylätty, mutta tarhalla pidempään asuneet ovat tietenkin oppineet tekemään tarpeensa häkkiin.
Lentokummeja vain puuttuu, sillä monikaan ei huomaa kysellä ennen matkaa koiran kuljetustarvetta niitä
Suomeen välittäviltä tarhoilta. Selviää ihan suomenkielellä, tietenkin.