Anteeksi, että kirjoitan tänne osastolle, mutta en voinut oikein kirjoittaa nuorten "aikuistuminen"-osastoonkaan, kun siellä saisin vastauksia vain lähinnä yläasteikäisiltä.
Olen jo 19-vuotias, pian 20-vuotias. Silti olo ei tunnu aikuiselta. Jotenkin tuntuu oudolta ajatella, että tämänikäiset harrastavat seksiä, jopa yhden illan suhteita. Itse tunnen olevani jotenkin vielä lapsi. Minulta odotetaan aikuisen käyttäytymistä, mutta toisaalta huomaan, että vanhemmat aikuiset ihmiset pitävät minua silti ihan lapsena vielä.
Pienenä ala-asteikäisenä sitä katsoi jotain lukiolaisia ja piti heitä ihan aikuisina. Sitten huomaakin, että olo ei tunnukaan aikuiselta edes lukion jälkeen!
Tuntuu niin ristiriitaiselta olo. Jotenkin tuntuu etten saisi nauttia aikuisuuden "hyvistä" puolista (seksi, alkoholi, matkustelu yksinään tai kavereiden kanssa), mutta samalla joudun kantamaan aikuisuuden vastuun (oman kodin huolehtiminen, ruoan ja vuokran maksaminen).
Minun tekisi mieli kokeilla aikuismaisempia vaatteita, kuten korkokenkiä 10-sentin koroilla, mutta jotenkin tuntuu, että kaupungilla kävellessä minua pidettäisiin vaan teinityttönä, joka yrittää esittää aikuista.
Missä vaiheessa minusta alkaa tuntumaan, että olen aikuinen ja SAAN olla aikuinen kaikin tavoin eikä minun tarvitse nyörtyä vanhempieni (siis ei omien vaan vanhempien ihmisten) edessä? Toivottavasti edes kolmekymppisenä alkaa tuntua aikuiselta.
Olen jo 19-vuotias, pian 20-vuotias. Silti olo ei tunnu aikuiselta. Jotenkin tuntuu oudolta ajatella, että tämänikäiset harrastavat seksiä, jopa yhden illan suhteita. Itse tunnen olevani jotenkin vielä lapsi. Minulta odotetaan aikuisen käyttäytymistä, mutta toisaalta huomaan, että vanhemmat aikuiset ihmiset pitävät minua silti ihan lapsena vielä.
Pienenä ala-asteikäisenä sitä katsoi jotain lukiolaisia ja piti heitä ihan aikuisina. Sitten huomaakin, että olo ei tunnukaan aikuiselta edes lukion jälkeen!
Tuntuu niin ristiriitaiselta olo. Jotenkin tuntuu etten saisi nauttia aikuisuuden "hyvistä" puolista (seksi, alkoholi, matkustelu yksinään tai kavereiden kanssa), mutta samalla joudun kantamaan aikuisuuden vastuun (oman kodin huolehtiminen, ruoan ja vuokran maksaminen).
Minun tekisi mieli kokeilla aikuismaisempia vaatteita, kuten korkokenkiä 10-sentin koroilla, mutta jotenkin tuntuu, että kaupungilla kävellessä minua pidettäisiin vaan teinityttönä, joka yrittää esittää aikuista.
Missä vaiheessa minusta alkaa tuntumaan, että olen aikuinen ja SAAN olla aikuinen kaikin tavoin eikä minun tarvitse nyörtyä vanhempieni (siis ei omien vaan vanhempien ihmisten) edessä? Toivottavasti edes kolmekymppisenä alkaa tuntua aikuiselta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Huomaan, että tunnen itseni nyt aikuiseksi. Iällä ei ehkä ole niin väliä, mutta kun omat lapset tulee teini-ikään vanhenee siinä pakosti.
Nauti siitä, että tunnet itsesi edelleen lapseksi tai nuoreksi. Tämä tunne rapisee elämän myötä pois. Tulet kaipaamaan sitä tunnetta, vaikka nyt et sitä uskokaan.
Samat tunteet edellisen vastaajan kanssa.
Minä tunsin itseni aikuiseksi, kun huomasin, että vanhempani eivät aina olleetkaan oikeassa. Osasin siis itse tehdä (ainakin omasta mielestäni) parempia johtopäätöksiä ja minulla oli päteviä mielipiteitä.
Nauti nuoruudestasi, kun vielä omistat sen. Pian huomaat olevasi, ei vaan aikuinen, vaan vanhentuva sellainen. Tämä tunne alkoi minulla muutama vuosi ennen kuin täytin 40 vuotta. Voi olisipa sitä taas 19- vuotias....