Joo,muija lähti n 6v sitten,jäin lasten kanssa hoidin arjen,työlästä kahen murkkuikäisen likan kanssa.
No nyt vanhenpi likka asuu jo etelä- suomessa n 600 km päässä,opiskelee,nuorempi on vielä kirjoilla mun kanssa mutta viettää paljon aikaa poijanlopin kanssa.
Muuttaa omaan kämppään kuulemma kun löytyy sopiva,opiskelee.
Homma hoidettu,nää pärjää.mitä nyt vaan rahaa siirtää tilille.
Mitähän tekis isona,töissä ei viiti käyvä enkä siis käy.Mitään "omaa" ei ole ollu siis n 6 vuoteen,vaan sitä yh:n arkea.Asunto maksettu ja muutama sijoituskämppä josta saan vuokratuloja ja työkkärinrahat,niillä elää kun on nuuka.
Vähän turhan hiljaista,kun on tottunnu että on elämää ympärillä,asuntokin tuntuu liian isolta,joutas myydä.Tässä on kyllä se vaara että alkoholisoituu (haittaakohan se mitään)
yksin kämpillä ja ei mitään tekemistä niin samahan se vaikka on pienessä hiivassa.
Kyllä sitä tuntee itensä välillä vanhaksi ja väsyneeksi, työt on tehty ja lapset hoidettu,nythän sitä virtaa pitäisi olla.No jos vaikka olisikin niin mihinhän sen käyttäisi.
Loppukevennyksenä kerron että odotan kesää,sitten saa taas moottoripyörä kyytiä,ainakin siinä pää tuulettuu,ajelen ilman päämäärää pitkiä siivuja itteni väsyksiin (rauta ei valita).
Hyvää keskitalvea sinulle joka jaksoit lukea tämän sepustuksen loppuun.
No nyt vanhenpi likka asuu jo etelä- suomessa n 600 km päässä,opiskelee,nuorempi on vielä kirjoilla mun kanssa mutta viettää paljon aikaa poijanlopin kanssa.
Muuttaa omaan kämppään kuulemma kun löytyy sopiva,opiskelee.
Homma hoidettu,nää pärjää.mitä nyt vaan rahaa siirtää tilille.
Mitähän tekis isona,töissä ei viiti käyvä enkä siis käy.Mitään "omaa" ei ole ollu siis n 6 vuoteen,vaan sitä yh:n arkea.Asunto maksettu ja muutama sijoituskämppä josta saan vuokratuloja ja työkkärinrahat,niillä elää kun on nuuka.
Vähän turhan hiljaista,kun on tottunnu että on elämää ympärillä,asuntokin tuntuu liian isolta,joutas myydä.Tässä on kyllä se vaara että alkoholisoituu (haittaakohan se mitään)
yksin kämpillä ja ei mitään tekemistä niin samahan se vaikka on pienessä hiivassa.
Kyllä sitä tuntee itensä välillä vanhaksi ja väsyneeksi, työt on tehty ja lapset hoidettu,nythän sitä virtaa pitäisi olla.No jos vaikka olisikin niin mihinhän sen käyttäisi.
Loppukevennyksenä kerron että odotan kesää,sitten saa taas moottoripyörä kyytiä,ainakin siinä pää tuulettuu,ajelen ilman päämäärää pitkiä siivuja itteni väsyksiin (rauta ei valita).
Hyvää keskitalvea sinulle joka jaksoit lukea tämän sepustuksen loppuun.
Vastaukset 5
Vanhimmat
neuvo kuuluu, että kun mies on 40 niin sitten pitäisi luopua maallisesta elämästä ja etsiä sitä henkistä. Naisista ei sanottu mitään. Me ollaan kai toivottoman maallisia matkalla hautaan. Se takia mä en ota neuvoja herkästi vastaan viisailta, kun ne neuvot ei ennenkään oo tehneet vaikutusta.
Minullakin yksinäinen olo,kun 26 vuotta lapset täyttivät elämäni ja nyt viimeinenkin muutti "äidin hellästä huomasta"omilleen.Aika kova järkytys oli jäädä yksin,kun lapset olivat "kantava voima".
Mutta se on vain hyväksyttävä,ettei lapset koko elämäänsä kotona pysy (on tietenkin poikkeuksiakin)
Yksinäinen olo mutta olen löytänyt liikunnan nyt nauttinut hiihtämisestä ja kävelystä mikä ei vättämättä tarvi hirveitä rahallisia investointia. Minäkin jo 7 v yh:na ja olen kaikkieni lapsille antanut ja rahallisestikkin harratukset ym. yö juoksut hoitanu.Mutta olen ajatellut että tässä jo kesällä helpottaa kun poikakin valmistuu ja varmaan haluu kohta itsenäistyy ja hankkia oman kodin.Niin sit voi ajatella että voin ottaa harrastuksia jotka vie rahaakin mutta nyt nautin täysin rinnoin näistä pienistä iloista.
Muistan tuo tilanteen ihan hyvin entisestä elämästä.
Mies kuoli, jäin siis yksin kakaroiden kanssa, siinä ne kasvattelin ja lopulta kun he muutti
omilleen niin olipa hyppy tyhjyyteen.
Työtkin olin järkännyt siihen malliin että pystyin ison osan tekemään kotoa käsin.
Siinä sitten yksin vaan ähräsin hommia, tuntui välillä että ihan turhan päiten.
Ruokaakin tein niinkun armeijan ohjeella, kun ei muuten oikein osannut ja sitten viskelin
niitä jämiä roskiin.
Päivät kului miten kuten, jotain tekemistä kehitellessä ja puhelinta päivystäessä mutta
melkolailla yksikseen. Ilahduttavaa oli jos joku soitti tai piipahti käymään, tuolla kylillä
ei viitsi kuitenkaan luurata ihan vaan huvikseen eikä sitä rahaakaan ollut yhtään liikaa.
No yks ilta sitten noiduin kun ei huvittanut oikein mikkään, kahtelin lehteä että jaa,
tuollahan oisi tanssit ihan kuljetuksen kanssa, lähipitäjässä.
No ei muuta kun vermettä niskaan, arvelin lähteä vaikka samantien pois jos ei kiinnosta.
Sepä ilta olikin sitten kohtalokas, törmäsin elämäni mieheen ja siitä lähtien ollaan oltu kun
paita ja perse. Nykysellään avoliitossa, lapsettomassa, kun kaikki asuu jo omillaan ja nyt
aletaan remppaamaan uutta asuntoa.
Tarinan opetus on kaiten se että vaikka ei huvittasi niin kannattaa lähteä jonnekkin
missä on ihmisiä. Sitä ei kuule koskaan tiedä mitä sattuu ja tapahtuu ja elämä voi
muuttua kertalaakista.
Koitahhan jaksella siellä ja kirjottele vaikka tänne , täällä on aina "kavereita"
sinusta kiinnostuneet, samassa tilanteessa olevat naiset ja ihmiset olisivat voineet ottaa yhteyttä postin tai profiilin kautta ;)