Katson valkoista maisemaa,
lumen peitossa kaikki
metsä ja routainen maa.
Sen sisään hiljaa kävelen
ja otan kaiken vastaan,
kuin kuulisin sen sävelen.
Lävitse lumisen pellon
polkuni ohjautuu.
ja kuulen äänen sellon.
Sitä vielä kuunnellen,
tulen metsään hiljaiseen.
Nyt kuulen oboen.
Edessä valoisten koivujen,
minä yhtä oksaa vain
ihmetellen katselen.
Sen oksan kuura koristaa
ja ihmeelliset kukkaset
sen pintaan rakentaa.
Ei mikään kuvaa niitä;
ei viulu yksikään
tai orkesteri riitä.
lumen peitossa kaikki
metsä ja routainen maa.
Sen sisään hiljaa kävelen
ja otan kaiken vastaan,
kuin kuulisin sen sävelen.
Lävitse lumisen pellon
polkuni ohjautuu.
ja kuulen äänen sellon.
Sitä vielä kuunnellen,
tulen metsään hiljaiseen.
Nyt kuulen oboen.
Edessä valoisten koivujen,
minä yhtä oksaa vain
ihmetellen katselen.
Sen oksan kuura koristaa
ja ihmeelliset kukkaset
sen pintaan rakentaa.
Ei mikään kuvaa niitä;
ei viulu yksikään
tai orkesteri riitä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiitos Tee. runosi kruunasi tämän ihanan vapaapäivän. Pakko lähteä kuuntelemaan ja ihmettelemään rantapoluille heti päivän valjettua.
Runo on vaatimaton, mutta mitkään sanat tai kuvat, lainaapa niitä miltä tahansa alueelta eivät riitä kuvaamaan luontoa, edes sen yhtä pientä osaa, lumi - jääkiteitten muotojen rikkautta, koskaan toistumatonta sinfonista runoa. Voi vain katsoa ja ihmetellä.
totta on, ettei ihmiskäsi pysty samaan
mihin Luoja kykenee. Rakentamaan tämän
kimmeltävän kauneuden, joka meitä ympäröi
tänä talvena koko maassa.
Kävelit sen sisään ja minä, minä sukelsin runosi
tunnelmakuviin. Olet taitava maalaamaan silmiimme
sitä, minkä silmäsi tavoittaa.
Kiitos, oikea nautinto jälleen.
Kiitos käynnistä ja vastauksestasi! Vaikka luulen kyllä, että omiani ei voi verratakaan sinun runokuviisi, niin paljon runsaampia ne ovat. Mutta luonto saa yrittämään. . Sen jäljittelyä tai kuvailuahan melkein kaikki taide on. Onhan ihminenkin osa sitä, vaikka pyrkii sen joskus unohtamaan.