aikaansaa ja jo aikaansai maassamme sen "lanseeraamisen" jälkeen!
http://yp.stakes.fi/FI/keskustelu/09014roos.htm
Lisäkommentti Arnkil-Alhanen-keskusteluun (YP 3/2009)
J.P. Roos
Vaikka Yhteiskuntapoliitiikka-lehden nykyinen keskustelufoorumi ei juuri innosta keskusteluun, koska se tuntuu menevän pääosin harakoille, kommentoin lyhyesti Arnkilin ja Alhasen (valitan kerran esiintynyttä päätevirhettä) laajaa vastausta.
Päivi Harinenhan taas valitsi vastaustyylikseen sen valittamisen, että kirjoitukseni oli ivallinen ja halveksiva. Se oli ehkä sitäkin, mutta osoitti kyllä myös että Harisen ajattelussa on vakavia puutteita, joita ei voi hyväksyä korkeasti koulutetulta professorin viran haltijalta.
Olisin toki voinut esittää samat huomautukset pelkkien kysymysten muodossa, mutta Kultin kysymys oli sekin kyllä lähinnä pilkallinen, mitä Harinen ei huomannut.
Harinen voisi yrittää puolustautua, mutta se on vaikeaa.
Mitä tulee taas A A:n kirjoitukseen, niin siinä pyritään perusteellisesti osoittamaan, että "selvitykseni" on virheellinen, koska olen vääristellyt heidän sanomisiaan kerta kerran jälkeen ja silloinkin kun olen siteerannut heitä oikein, olen ymmärtänyt heidät väärin.
Kirjoituksessani oli aika paljon kysymys juuri siitä, että AA:n voi helposti ymmärtää väärin koska he kirjoittavat epäselvästi ja sotkuisesti.
Ja että juuri tästä koko menetelmän ongelmatkin juontavat juurensa.
AA epäilemättä tarkoittavat hyvää, mutta tulokset, niin kuin he itse kertovat, ovat pahoja.
Kirjoituksessani yleistän ja kärjistän. Se on kommenttipuheenvuoro eikä mikään tutkimus.
Minulla on tosiaan vahva näkemys siitä, mikä Arnkilin alkuperäisessä huolen vyöhyke-ajattelussa on pielessä,
mutta selvityksellä tarkoitan kyllä sitä,
että olisi tutkittava konkreettisesti millaisia vaikutuksia menetelmällä on käytännössä ollut,
kouluissa ja lastensuojelussa.
Kuinka moni perhe on saanut kärsiä siitä, että heidät on vyöhykkeistetty Arnkilin metodilla?
Tämä on minun huoleni, joka ei AA:ta liikuta (joskin ehkä loukkaa).
Sen voin sanoa, että olen tavannut useita perheitä, jotka ovat selvästi joutuneet tekemisiin vyöhykemenetelmän kanssa, ikävin seurauksin.
Kun AA useita kertoja valittavat siitä että minä vain vihjaan enkä kerro miten vyöhykemenetelmä toimii, koska he eivät tällaista ole tarkoittaneet,
niin juuri tästä väärinymmärryksestä koko AA:n alkuperäisessä kirjoituksessa on kyse!
Alan työntekijät ovat ottaneet menetelmän käyttöön tavalla
joka ei epäilemättä vastaa Arnkilin tarkoitusta.
Mutta se on tosiasia.
Minun tapani lukea huolen vyöhykemenetelmää ei ole vain minun tapani, vaan luullakseni vallitseva tapa.
Senkin jälkeen kun AA yrittävät äärimmäisen epäselvästi ja epäkonkreettisesti oikoa asiaa.
...........
jatkuu
http://yp.stakes.fi/FI/keskustelu/09014roos.htm
Lisäkommentti Arnkil-Alhanen-keskusteluun (YP 3/2009)
J.P. Roos
Vaikka Yhteiskuntapoliitiikka-lehden nykyinen keskustelufoorumi ei juuri innosta keskusteluun, koska se tuntuu menevän pääosin harakoille, kommentoin lyhyesti Arnkilin ja Alhasen (valitan kerran esiintynyttä päätevirhettä) laajaa vastausta.
Päivi Harinenhan taas valitsi vastaustyylikseen sen valittamisen, että kirjoitukseni oli ivallinen ja halveksiva. Se oli ehkä sitäkin, mutta osoitti kyllä myös että Harisen ajattelussa on vakavia puutteita, joita ei voi hyväksyä korkeasti koulutetulta professorin viran haltijalta.
Olisin toki voinut esittää samat huomautukset pelkkien kysymysten muodossa, mutta Kultin kysymys oli sekin kyllä lähinnä pilkallinen, mitä Harinen ei huomannut.
Harinen voisi yrittää puolustautua, mutta se on vaikeaa.
Mitä tulee taas A A:n kirjoitukseen, niin siinä pyritään perusteellisesti osoittamaan, että "selvitykseni" on virheellinen, koska olen vääristellyt heidän sanomisiaan kerta kerran jälkeen ja silloinkin kun olen siteerannut heitä oikein, olen ymmärtänyt heidät väärin.
Kirjoituksessani oli aika paljon kysymys juuri siitä, että AA:n voi helposti ymmärtää väärin koska he kirjoittavat epäselvästi ja sotkuisesti.
Ja että juuri tästä koko menetelmän ongelmatkin juontavat juurensa.
AA epäilemättä tarkoittavat hyvää, mutta tulokset, niin kuin he itse kertovat, ovat pahoja.
Kirjoituksessani yleistän ja kärjistän. Se on kommenttipuheenvuoro eikä mikään tutkimus.
Minulla on tosiaan vahva näkemys siitä, mikä Arnkilin alkuperäisessä huolen vyöhyke-ajattelussa on pielessä,
mutta selvityksellä tarkoitan kyllä sitä,
että olisi tutkittava konkreettisesti millaisia vaikutuksia menetelmällä on käytännössä ollut,
kouluissa ja lastensuojelussa.
Kuinka moni perhe on saanut kärsiä siitä, että heidät on vyöhykkeistetty Arnkilin metodilla?
Tämä on minun huoleni, joka ei AA:ta liikuta (joskin ehkä loukkaa).
Sen voin sanoa, että olen tavannut useita perheitä, jotka ovat selvästi joutuneet tekemisiin vyöhykemenetelmän kanssa, ikävin seurauksin.
Kun AA useita kertoja valittavat siitä että minä vain vihjaan enkä kerro miten vyöhykemenetelmä toimii, koska he eivät tällaista ole tarkoittaneet,
niin juuri tästä väärinymmärryksestä koko AA:n alkuperäisessä kirjoituksessa on kyse!
Alan työntekijät ovat ottaneet menetelmän käyttöön tavalla
joka ei epäilemättä vastaa Arnkilin tarkoitusta.
Mutta se on tosiasia.
Minun tapani lukea huolen vyöhykemenetelmää ei ole vain minun tapani, vaan luullakseni vallitseva tapa.
Senkin jälkeen kun AA yrittävät äärimmäisen epäselvästi ja epäkonkreettisesti oikoa asiaa.
...........
jatkuu
Vastaukset 4
Vanhimmat
Myönnän toki että AA eivät suoraan sano,
että he ovat ylpeitä siitä, että menetelmä on levinnyt niin laajalti väärään käyttöön.
Luin sen rivien välistä.
Mutta heidän tapansa olla siitä "huolissaan" on kyllä minusta aika kamala.
Niin he itse sanovat, hehän eivät oikeasti ole huolissaan asiasta:
"Artikkelimme teemana olivat yhteiskuntatieteelliset käsitteet, joilla voisi eritellä välineiden yleistymistä. Huolen vyöhykkeistön leviäminen oli ajankohtainen ja haastava esimerkkitapaus, ei artikkelin pääteema."
Tottakai tämäkin nyt on vääristelyä, mutta olkoon.
Myönnän että huolen vyöhykkeiden vaikutuksia voisi toki analysoida monimutkaisemmin.
Itse tarjosin kontekstia sille miksi se on levinnyt niin salamannopeasti juuri lastensuojelussa.
AA yrittävät saattaa yleistykseni epäilyksenalaiseksi ryhtymällä kiistaan konkretiasta, tapojensa vastaisesti.
Voisin kyllä siteerata alan keskeisiä toimijoita joiden viesti on
että tällä hetkellä huostaanoton tarve on suorastaan valtava ja on aivan liikaa lyhytaikaisia huostaanottoja pysyvien sijasta.
Uusi laki ON lieventänyt huostaanoton kriteerejä ja sen muotoilut lisäävät painetta huostaanottoihin, tästä ymmärtääkseni asiantuntijat ovat yhtä mieltä.
He väittävät minun sanovan että laki oikeuttaa huostaanottoihin heti.
Jos saan pikkuisen saivarrella, niin sana "heti" vertautui tulevaisuuteen, ei huostaanottoon ilman mahdollisia ennaltaehkäiseviä toimia. Tarkempi lukija olisi tämän huomannut.
Kysymys siitä tarkoitanko mahdollisesti lapsen turvallisuuden kannalta hyödyllisiä vai haitallisia huostaanottoja on tahattoman koominen.
Mehän emme voi tietää onko huostaanotto hyödyksi vai haitaksi (jälkikäteinen tutkimus ei puhu ainakaan sen puolesta, että ne olisivat hyödyllisiä).
Lastensuojelun vallitseva käsitys (tämä on siis omalla luvallani tekemäni yleistys)
näyttäisi olevan että huostaanotto on lähes aina lapselle hyödyksi.
Itse suhtaudun tähän kriittisemmin, oman käytännön kokemukseni perusteella (tällä alueella en muuten tee tutkimustyötä vaan eräänlaista vapaaehtoistyötä, kun autan väärien huostaanottojen kohteiksi joutuneita).
Olen siis edelleen sitä mieltä, että huolen vyöhykemenetelmästä olisi pikimmiten tehtävä oikea selvitys, jossa haettaisiin myös menetelmän uhreiksi joutuneita.
Arnkilin ja Alhasen uusi väistöliike on minusta suorastaan alhainen!
Ja jos siunatuksi lopuksi saan sanoa, niin Foucaultia ja varsinkaan Latouria
ei pidä käyttää minkään yhteiskunnallisesti relevantin kysymyksen yhteydessä.
Siitä seuraa vain sotkua. Niin kuin Arnkilin ja Alhasen kirjoituksessa.
J.P. Roos
______________
http://yp.stakes.fi/FI/keskustelu/index.htm#090727_2
http://www.stakes.fi/yp/2009/3/arnkil.pdf
tähän huolimielipuoli -aatteen leviämiseen läoi koko yhteiskuntamme
osallistuneiden eri alojen viranomaiset
ajattelisivat, sanoisivat, toimisivat,
jos heidän perheisiinsä ja heidän elämäänsä
tämä sama huolimielipuoli -aate "iskisi kyhntensä ja hampaansa",
päivähoidon, opetustoimen, terveydenhuollon, seurakunnan, nuorisotoimen, vapaa-ajan harrastusten jne
kautta ja avulla?
Olisivatko vielä
yhtä välinpitämättömiä (ja salaa hurraata huutamatta..), kun itse joutuisivat perheineen lapsineen, nuorineen
tähän lasten suojelun viranomaisena esiintyvien henkilöiden järjestämään
lastensuojelusirkukseen kaikkine viranomaistoimineen
esimerkiksi avohuollon mitään tekemeättömine perhetyöntekijäöden vierailuineen?
Vieläkö näissä viranomaisissa ja virkamiehistöissä kohoteltaisiin olkapäitä ja oltaisiin välinpitämättömiä
ja yhtä "tieteellisiä", jos heiän omaan elämäänsä tehtäisiin
samanlaisia eri viranomaisten interventioita kuin mitä tavallisen kansan keskuudessa
on tällä htekellä tehdään ja on meneillään.
Missä saa vaikka millaiset "diktatooriset huolimielipuoli" -menetelmät levitä virkakoneistossa ja
koko maahan, rauhassa ja vapaasti
eikä kukaan joka tämänkin metodin, mentelmän, hajatelman aikoinaan keksi ja kehitti (A&E)
halua kantaa mitään eikä varsinkaan sitä omaa vastuuta
menetelmiensä leviämisestä ja levittämisestä
eikä olla millään tavalla edes kiinnostunut niistä hirivittävistäkään seurauksista
mitä tämä
Huolen vyöhykkeistö tämän maan lapsi- ja nuorisoperheissä saa ja sai aikaan!
Viranomainen saa siis tässä maassa aivan rauhassa kehitellä (siis käytännössä leikkiä)
vaikka millaista "muurahaisten tappo" -politiikkaansa,
ja sujauttaa ovelasti ja vähän niinkuin puolisalaakin
sen oman näkemyksensä ja oman poliitiikkansa maakuntiin
ties kenen käyttöön ja käytettäväksi.
Eikä kukaan ota vastuuta tämän huoli-mielipuoli -aatteen seurauksista
eikä sen aiheuttamista suunnattomistakaan, ja aivan liian monesti aiheettomista kärsimyksistä.
Vastuutonta.
Erittäin vastuutonta.