Ero tuli, ukko lähti ja samalla sen puolen sukulaissiteetkin katkes. mikä avuks, meillä on yhteishuoltajuus lapsista. (tyttö 3v, poika 4v, poika 8v). Olen niin yksinäinen. Tukiverkkoo ei oo, mun suku on paha, ei haluu auttaa, kun ovat niin itseään täynnä ja asuvatki kaukana. ite oon mun perheen ainut lapsi, tattaraa, näitä elämän kivoja puolia...
Vielä opiskelu painaa päälle, tuntuu et en jaksa, ei oo varaa lastenhoitoon, jos lapset kipeenä, minä kotona hoitamassa. ei oo varaa mihinkää.
Vielä opiskelu painaa päälle, tuntuu et en jaksa, ei oo varaa lastenhoitoon, jos lapset kipeenä, minä kotona hoitamassa. ei oo varaa mihinkää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mitä naiselle käy kun ukko lähtee. Mies jättää koko perheen oman onnen nojan, ja luulee että äiti kyllä hoitaa ja pärjää. Miehet ei ota ikinä mitään vastuuta tekemisistään.
Heille riittää että maksavat sen minimisumman elareita lapsista, ja se on siinä. Niin helppoo on olla mies.
Nainen joutuu tosi koville, mutta paskat saa niskaansa silti.
Taistella kun ei enää jaksa. Kun käy töittä tai opiskelee, on kotityöt, lapset, pyykit, tiskit, ruuat, kerhot lapsille harrastuksen, kaupassa käynti, ym siis kaikki! Mies malkesii ueimmiten kaljalla, ja nukkuu pitkälle päivää.
Mies on silti sankari ja nainen se huono äiti.
Mulle kävi samoin, mies lähti kun lapseton nainen ilmesty kuvioihin, ja niin jäi vatuu lapsita mulle, ihan kaikki. Nyt ei ole ukkoa näkyny vuosikausiin, mutta ilmestyy ihan varmasti, kun lapset ovat aikuisia, kun ei ole enää huolta eikä tarvi mitään maksa heistä.
Koskaan ei kysyny, että jaksanko minä, tulisiko auttamaan tai tarvinko rahaa, kiukutteli vaan, vaikka li vapaa kuin taivaan lintu. Mutta sekään ei riittänyt miehelle.
no mulla käyny samalla lailla,ainoana erona että oon mies.et ei pidäyleistää et mies on aina se joka hylkää perheensä.toki se on yleisempää mut ei aina niin.
Joo, mutta kenen puolee tässä kääntyisin? mistä saisin sitä tukiverkostoo ihtelleni et jaksaisin mennä eteenpäin.. minne mut vois ohjata? mistä sais itelle kui myös lapsille hoitoapua?
En ite yleistä et miehet olis pelkästää niitä sikoja. ihmisiä me kaikki ollaan mutta kurjaa kun elämä koittelee tällä tavalla
otapa yhteyttä kuntasi sosiaalihuoltoon ja kysele sieltä tuki perhettä.Perhe neuvola on kanssa kuulemma hyvä apu.kannattaa myös käytttää keskustelu palstoja avuksia,esim hieakkalaatikko.net.jos nyt oikeen muistan.päivisin myös monesti järjestetään yh-vanhemmille tapaamisia missä pääsee keskustelemaan arjesta.
om,asta kokjemuksesta voin sanoa että ekat pari kuukautta ovat pahimmat,mutta kyllä se arki siitä lähte sitten pikku hiljaa rullaamaan.
paljon voimia ja jaksamista uuteen tilanteeseen.
niin soitappa sosiaalitoimistoon, siellä on ystäväpalvelua, jossa annetaan tukiperhe tai tuki ihminen sinulle, joka auttaa.
Hän tulee 1-3 kertaa viikossa, kuin sovitte, sulle kotiin tai hakee lapset luokseen, ulos tai viikonloppukylään.
Aina on apua tarjolla. Eikä sinulla tarvi olla edes ongelmia, vaan yksinhuoltajuus riittää syyksi. Kaikkea ei tarvi yksin jaksaa. Eikä tuo edes maksa sulle mitään, ei ainakaan meidän kaupungissa.
Tämä henkilö voi olla myös teillä kotona sinua auttamassa, jos niin haluat. Teistä voi tulla ikuiset ystävätkin, vierailette puolin ja toisin, ehkäpä... Kyseleppä, miten teidän kaupungissa tuo ystäväpalvelu on toteutettu.
kävi tasan kaks kuukautta ihan sama juttu.Tipahdin ja lujaa..Mulla itellä on apuna oma äitee ja sit käyn psykologilla purkamas pahaa oloa.
Kodinhoitajat vois ottaa lapsenlikaks,et pääset asioille.Käytännön asioissa meni kyllä tovi,ennenkuin edes tajus. yhtään mitään.Sit tosiaan toi tukiperhe vai mikä se on niin,sossu varmaan tietää miten niitä saa.Tsemppiä sulle!Elät raskasta aikaa,mut kyllä se siitä.;)
Kiitos kaikille teille , vinkeistä, avusta ja myötätunnosta. jospa tää tästä pv kerrallaa!
Voisin ehkä tarjota apuani