Maassamme on kahdenlaista päihdepakolaisuutta:
A. Ulkomaille suuntautuva. Esim. Lassi Murto kuvailee ansiokkaasti suomalaisten päihdepakolaisten elämää artikkelissaan "suomalaiset päihdeongelmaiset Kööpenhaminassa". He ovat onnellisia, käyvät töissä "kylmällä", syövät hyvin (kaakaojuomia ja kananpoikia) ja käyttävät hallitusti hashista (vain unilääkkeeksi).
B. Kasvukeskuksiin vars. pk-seudulle suuntautuva. Jo T-spriin aikoihin (1967-72) suurin osa korvikkeiden käyttäjistä oli Itä- ja Pohjois-Suomesta pk-seudulle muuttaneita yksinäisiä miehiä. Sama linja jatkuu yhä. (Joskin Anette Malisen selvityksen mukaan Turussakin on korvikeaineiden käyttäjien keskittymä).
Maamme alkoholisteja tulee auttaa, etteivät he ajaudu päihdepakolaisiksi ulkomaille/kotimaan kasvukeskuksiin. Sällikoti on hyvä avaus (25 paikkaa) mutta riittämätön (maassamme on n. 8.000 asunnotonta, joista monet ovat päihdeongelmaisia). Auttamalla maaseudun alkoholisteja voimme turvata maaseudun elinvoiman, ja pitää koko maamme asutettuna. Auttamalla pk-seudun alkoholisteja voimme ottaa osaa positiiviseen yhteiskunnalliseen kehitykseen. Siihen kuinka alkoholistien onnellisuutta - ja siten yhteiskunnan kokonaisonnea - parhaiten edistetään ei minulla ole reseptiä, mutta eräitä lähtökohtia voisivat olla:
- joulubonus alkoholisteille esim. 5.000 €
- lääkekonjakkia hintaan 3 €/pullo (sama kuin erityiskorvattavien lääkkeiden hinta)
- vitaminointiohjelma (kuponkeja ruokakauppaan n. 100 €/viikko, jos käydään hakemassa viikon vitamiiniannos tksta)
Suomalainen päihdepakolaisuus
2
229
Vastaukset
Vihdoinkin joku alkaa ajaa vakavissaan aktiivisten alkoholistien asiaa. Tähän asti juoppojen hoito on lähtenyt siitä merkillisestä lähtökohdasta, että heidän pitäisi jotenkin muuttua, ts. lakata juomasta viinaa. Tilanne on suoraan verrannollinen kulttuurivähemmistöihin (muslimit, mustalaiset jne.), sillä eihän heitäkään enää saa pakottaa luopumaan identiteetistään (kansallispuvut, burkhat, huivit, omat uimahallivuorot, tyttöjen ympärileikkaukset, kunniamurhat, kieltäytyminen työskentelemästä vääräuskoisille jne.). Miksi sitten juoppojen alakulttuurin pitäisi olla alisteinen enemmistön (?)* mielipideterrorille?
Käytännön toimena ehdotan, että krapulalle annettaisiin oma sairausvakuutusnumeronsa ja että se liitettäisiin sairaslomaan oikeuttavien sairauksien luetteloon. Kuten virallisestikin on todettu, alkoholismi on sairaus. Jokainen asiaanvihkiytynyt tietää, että krapula on yksi alkoholismin ilmenemismuodoista, vieläpä vaikeimpia niistä. Tähän asti krapulaista on kohdeltu järkyttävän piittaamattomasti, hänen tuskalleen on naurettu, vanhan viinan ja oksennuksen hajuille on nyrpistelty, ns. rokulipäiviä katsottu pahalla silmällä, niistä on huomauteltu, varoiteltu ja niiden vuoksi on jopa irtisanottu.
Kun krapulasta tulee virallinen sairaus, siitä kärsivä voi illalla paneutua huoletta juomaan tarvitsematta enää yrittääkään miettiä mitä seurauksia siitä on seuraavana päivänä, seuraavalla viikolla, seuraavassa kuussa jne.
*En ole varma onko kyseessä enää enemmistö.- Johdonmukaisuutta
Jos alkoholismi on sairaus ja se luokiteltaisi "vähemmistöongelmaksi", olisi hyvä olla johdonmukainen tässäkin asiassa.
Jos on sairas, niin sitä hakeudutaan hoitoon. Jos on maha kipeä, niin mennään lääkäriin. Samoin jos on muuta häikkää, niin mennään leikkaukseen tms.
Elikkä johdonmukaisuuden vuoksi kaikkien alkoholistien (siis sairaitten ihmisten) pitäisi myös mennä lääkärille ja hoitoon!
Tälle vähemmistö-alkoholistisairas ryhmälle enemmistö suo mielellään hoitoa ja maksaa ne kalliit kustannukset, jotka heidän alkoholismi-sairaudestaan koituu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 666321
- 645707
Vimpelin liikuntahallilla tulipalo?
Katsoin, että liikuntahallista tuloo mustaa savua. Sitten ovet pärähti hajalle, ja sisältä tuli aikamoinen lieska. Toise1334848- 613977
- 143865
- 363277
- 693051
- 622901
- 772689
- 482005