Me oltiin nuoria 70-luvulla. Eli suht kauan sitten. Mikä silloin kiinnosti...tietty musiikki, Suosikki ja idolit, kuten The Sweet, Gary Glitter jne. Mitä kuuntelet nyt? Minä olen huomannut itsestäni, että eipä juuri muuta kuin radiota...Vaikea löytää sellaista musiikkia, joka koskettaa todella. Ikäpanssariko?
Entäs muut? Muoti ja kauneus - vaikkei antautuisikaan ikävuosien edessä ja heittäisi pyyhettä kehään, niin suhtautuminen omaan kehoon on sallivampi. Tai sitten ei - riippuu ihmisestä.
Nuorena luin rakkausromaaneja ja unelmoin siitä ihanasta miehestä, jonka kanssa joskus menisin naimisiin. Kyllä nytkin luen, mutta en tusinarakkausromaanit eivät nekään kosketa...Hirmu vaikea löytää lukemista, joka veisi menneessään.
Herää kysymys, että ikä ikäänkuin turruttaa aistit. Vai tekeekö se varovaisemmaksi? Itse en enää jaksa uskoa, että voisin tässä iässä rakastua niin tulisesti kuin joskus nuorena. Ehkä jollakin tavoin, mutta järki on enempi pinnalla...
Kyllä sitä pientä lapsenmieltä silti viel löytyy, mutta miettikääs miten "ihkua" ois vielä jammailla 70-luvun tahtiin ja muistella niitä aikoja :))
Entäs muut? Muoti ja kauneus - vaikkei antautuisikaan ikävuosien edessä ja heittäisi pyyhettä kehään, niin suhtautuminen omaan kehoon on sallivampi. Tai sitten ei - riippuu ihmisestä.
Nuorena luin rakkausromaaneja ja unelmoin siitä ihanasta miehestä, jonka kanssa joskus menisin naimisiin. Kyllä nytkin luen, mutta en tusinarakkausromaanit eivät nekään kosketa...Hirmu vaikea löytää lukemista, joka veisi menneessään.
Herää kysymys, että ikä ikäänkuin turruttaa aistit. Vai tekeekö se varovaisemmaksi? Itse en enää jaksa uskoa, että voisin tässä iässä rakastua niin tulisesti kuin joskus nuorena. Ehkä jollakin tavoin, mutta järki on enempi pinnalla...
Kyllä sitä pientä lapsenmieltä silti viel löytyy, mutta miettikääs miten "ihkua" ois vielä jammailla 70-luvun tahtiin ja muistella niitä aikoja :))
Vastaukset 6
Vanhimmat
löytämättä ja olet kadonnut myös itseltäsi. Et oikein tiedä mitä haikailet, vai haikailetko mitään ja paljon on vielä löytymättä. Mutta kyllä se siitä lutviutuu kun vuodeosaston mummoutuminen iskee päälle. Itse en haikaile mitään mennyttä.
Tänään on tänään ja huominen on vasta aina seuraavan yön jälkeen.
seuraan sopii:-) Toiseksi en kaipaa mitään tuosta vuosikymmenestä. Aina on ollut sekä hyvää, että huonoa musiikkia. Siihen olen itse soittajana oppinut. (Ei ammatti) Lukemiseksi suosittelen sinulle Gabriel Carcia Marquezin romaania Rakkautta koleran aikaan. Siinä vertaansa vailla oleva teos romantiikan kaipuullesi. Löytynee hyvin varustetusta kirjastosta.
En katso muuttuneeni mitenkään noiden vuosien jälkeen. Meissä asuu sama lapsi, joita olimme kerran, mutta sen lisäksi olemme saaneet elämän kokemusta, joka on rikkaus. Ikä on asenne, ei vuosia mittarissa.
Itse katson muuttuneeni joltain osin paljonkin toisaalta en lainkaan;)) jokainen vuosikymmen ja jokainen mieheni on myös muuttanut osaa minusta sekä heidän sukunsa ja ystävänsä;)) Minussa on monta kohtaa pienet jäljeljet pehmeän ihoni päällä...kun tarkasti tunnustelen...menevät ristiin rastiin...nuo elämän jäljet...ja muistot...sinne tänne;)) Elämä on jättänyt monemoisia jälkiä...hyviä, keveitä, raskaita ja painavia..iloisia ja surullisia...
tsau:Friidu
Kyllä se minkä nuoruutenani haluan muistaa meni jo 60-luvun puolelle. 70-luku oli opiskelua ja työtä ja kituuttamista ja suhtautumista poliittiseen änkyröintiin. Onneksi oli luontoharrastus, mutta sitten asuntovelkaorjuus meinasi tappaa senkin.
Kotimaista iskelmää kuuntelin silloin ja niin kuuntelen nytkin. Tuo jammailu ei ole myöskään ollut mun juttu, vaan humppatanssit niin silloin kun nytkin.
Muodin perässä en ole koskaan juossut, käytän sellaisia vaatteita jotka itseä miellyttää, merkistä välittämättä. Osan ompelen itse kun ei kaupasta löydy mieleistä.
Luen edelleenkin rakkausromaaneita silloin tällöin, mutta enemmän ns. historialliset romaanit kiinnostaa.
Rakastua vielä tällä iällä. . . hmm, empä usko et kukaan enää huolii, eipä noita miehiä ole liiemmästi tyrkyllä ollut.
vielä 70-luvulla. En kaipaa mitään siitä ajasta korkeintaan kun katson valokuvia, ajattelen, että tuoltako näytin?
Olen kuitenkin muuttunut vuosien varrella paljonkin ja mielestäni muutos ei ole ollenkaan pahaksi. Olen aina rakastanut musiikkia ja lukemista, se ei ole muuttunut. Eli tällaiset viihdyttävät asiat ovat edelleenkin tärkeitä.
No, lukemisen laatu on muuttunut ja musiikkimaku huomattavasti laajentunut, elikkä jotain kehitystä on tapahtunut toivottavasti:)