Noita

Mystisyydessään
haltioitti
koko olemukseni
ahmimaan sinun tekstiäsi

tarinasi rakkaudessaan armoton on
mutta niin kiinnostavasti
olet sanat
yhteenliittänyt
nautinto suuri oli lukuhetkeni mun

Sinä tiedätkin, että jos vaikka on konsertissa
tahi kuulee mahtava laulu-esityksen
Niin kun se viimeinen sävel on vaimennut
Laskeutuu hiljaisuus
Aisteja hyväilevä hiljaisuus
Joka päättyy aplodien kaikuvaan humuun

Tämä runosi aikaansaa samanlaisen tunteen
Kun tämän on lukenut
Mielen täyttää hiljaisuus
Ja sen jälkeen sielun täyttää myrskyävä pauhu

Runosi tuntee jokaisella aistillaan
Sen sointi väräjää jokaisessa solussa
Runosi rytmiikka
Sen metaforat
Kaikki -se kokonaisuudessaan on henkeäsalpaava

Miten toivoisinkaan, että osaisin julkituoda
sen kaiken mitä runossa koen, näen ja kuulen
Anteeksi suo, etten osaa sanoillani oikein tulkita runosi suuruutta

Pidän, kovasti pidän runoistasi yleensäkin
Mutta tämä, tämä on….

Olen täysin myytynä, sanatonna,
Mieleni, sieluni riisuttuna Sinun runosi äärellä


-Hengästyneenä
sisälläin lepattaa kultainen perhonen
jonka myötä terveisensä lähettää peikkotyttö

ps.luin tämän vielä, ennekuin ehdin lähetä-painiketta painaa
mietin, että jos
siis jos olisi pakko valita jokin kohta
se olisi ehkä tämä :
"Kutrisi levittäytyvät hangelle
poimien jokaisen aavelinnun kiepeistään
minun katsellessa tätä outoa näytelmää
jossa väsymys ei uskalla silmä luomiin hiipiä"

Runosi on oikea helmi, aarteiden aarre
tässä maailmankaikkeudessa. Unipöppöreisenä
en löydä varmaan oikeita sanoja edes kuvaamaan
sitä, mitä se minussa synnyttää. Kauneutta,
salaperäisyyttä ja odotusta. ' kylmä suudelma ' ah mitkä sanat !
Kutrien levittäytyminen hangelle tuo mieleen enkelin,
joka laskeutuu taivaista lumeen. Paljon muutakin, eikä voi
kuin ihastella kätesi jälkeä.

Kiittää Runoilijaa lukuhetkestä ja toivottaa voimia uuteen viikkoon.

Kummalliset silmäsi, ne tempaavat minut irti,
ottavat mukaansa, lopulta vapaudun, silmiesi
edessä kadotan, odotan vain katsettasi
pitkin vartaloani, väreitäni kun
koskettaisit, hyväily..

Painuvat silmäluomesi, tummat ripset kuin sormia
lihaksillani, pieniä pintoja lämpiminä kulkemassa
minussa, sytyttämässä nuotioita, suottamalla
hiilloksia, kuumia kohtia, joissa voit
lämmitellä, itsesi..

Äänetöntä kauneutta, silmiesi kohdistumista minuun
ja itseni tarjoamista, häpeämätöntä alastomuutta,
avautumista ja nousemista veren pakkautuessa,
kiihkon kaunista aaltoa ylös nilkoista pitkin
sääriä, miehusta..

Määränpää, tainnuttava purkautuminen, vyöry, huulet
kuumina, kostean kuuma suudelmasi, pehmeää ja
lämmintä, paikallaan seisten, huudan katseesi
kirkastuessa,, avautuessa, nautinnon tovi,
räjähdys, sade..

..pilveksi, joka vuotaa nestettä,
Rakkautta vain..

http://www.youtube.com/watch?v=uKIiggO8ofI&feature=related

Kiitos Runostasi.

Joskus kun unelma ja haave ovat
vierailleet, odottanut Rakkauttakin,
mutta se on käynyt jättämässä vain
kolean suudelman..viileän muistonsa..

Tuulessa se kaikki katoaa, lepäämisen jälkeen
aloittaa kaikki juurilta, että uskaltaa taas toivoa
ja jaksaa uskoa,Hän jossain minua varten viriää..

Kevät Hänet luo lämmittää, kuumentaa
vierelle kulkemaan..

Valaa Rakkaudeksi.

Monisäikeinen, herkkä ja kirpeäkin
Rakkausrunosi..

Omaa tunnelmaa tekstissäsi, vaatii lukijalta
keskittymistä ja syventymistä..

Kun pääsee säkeisiisi sisälle, kohtaa varsin
nautittavan, sisällökkään kokemuksen..

Tämä oli kaikin osin luettava ja
erittäin hyvä Runosi.

Voimia ja iloa koko talviseen
päivääsi hyvä Ystävä.

Kiehtovaa kerrassaan.. Miten osaatkin noin hyvin...Hienosti sommiteltu runo,sadun taikaa.
Pidä kiinni haaveestasi..älä päästä karkuun.. Talven viimat tunturissa,huokuu runostasi.. ja yksinäisyys..
Miten yksin me olemmekaan..Kiitos jälleen runostasi..Olet todella H Y V Ä ! Taas on viikonloppu edessämme..
Oikein mukavaa viikonloppua..Toivottavasti Onni kolkuttelisi ovellesi..Voi hyvin! Iloa! t.Irkku