Pikatervehdys

oikee mukava ko piipahat, tuntuu mukavalle ku muistaa välil vaik kiireissää parilla sanalla.
sie ko oot tullu sen verran tutuksi, että sitä välil käy vikkasemas näkkyykö ihmistä.:))

tääl pittää tietyst asennoituu silviisii, et vaik kuin tykkäis jostain hänet voip menettää näiltä palstoilta.

jokkaisen elämäs tapahtuu asioita jollon ei ehi tulla ja mielenkiinto on muualla.

sielläkös sie italiassa olet viellä.
sehän ikävää että sinul iskiasta on, siin ei auta olla muuta ko levossa. en tiiä voiko sitä ennalta mitenkää varoa. minul ko ei ole sellasta koskaa ollu. toivottavast se on kuitenkin pian ohi.

kevät on ihanaa aikaa, sillon tuntuu että ollaa menos ku jottain suurtakin tulevaa kohti,elämän ilo on monast ylimmillää, lämmintä kessää ootellessa:))

mie tuos vasta koulin tomaatin taimet uusiin ruukkuihin. sen näkkee kasveissakin et hyö on niin elämää täys ja innoissaa kasvuun.

muutamas päiväs hyö jo otti uuven mullan omaksee ja niin terhakkaana ,valmiina tulemaa mittaansa ja antamaa hedelmää.

mie juttelen taimille heti alusta alkaen ko ilmestyvät mullan alta näkyvii. se tuottaa tulosta ja kasvit pitää siitä ja pienest paijauksesta,onhan heissä elämä:))

minul nukkuu jehu tuossa vieressä vaunuissa ja heräilee yhen aikaa,sitten yritän seurustella lähemmäs kahtee jollo annan hänelle ruuan ja sen päälle yritettää röyhtästä niin ei tule vatsa vaivoja.

sitte ootetaa tavaraa vaippaan:)) ja pestää voitellaa peppu ,otetaa hetki aurinkokylpyy ja pannaa uus vaippa. nämä samat toimenpitteet on joka syönnin perästä.

sitten männää kiikutuoliin ja mie laulan ens lasten laulut kaik mitä ossaan ja sitte muut renkutukset:))

jehu tykkää siitä, kyllä sen tuntee ja sitten poika taas nukahtaa tyytyväisenä. vaimo alus ihmetteli ko jehu ei nykyää itke.

mie sanoin et mitäs hää itkis, ko mie oon vieres kokoajan ,herra on niin hyvin passattu,ettei hänel ole mittää valittamista.;))

siitä sain vähä moitteita ,ettei häntä sais pittää niin paljoo sylissä, et hyö on helisemäs ko kottii mänevät.

toivolle sanoin et kyl lapsel se aika tullee itelllää, jollo hää ei taho syllii tullakkaa,vaimolle en voi sannoo nyt ommii mielipitteitä, ko hää on viel masennuksissa ja väsyny.

minust tuntuu et näin pienelle lapselle pittää antaa syllii niin paljo ko tahtoo, kosketus tekkee sen et hää tuntee olevansa turvassa. näkkeehän sen siin ko poika on tyytyväinen, öhisee vaa välil ku pien possu:)).

mutta minun pittää tehhä tietyst niinko lapsen vanhemmat sannoo, ainakin sillo ko ovat lähettyvil;)))

rakkain terveisin lyyli

Pikaista paranemista sinulle
Kirsikka.
Se on kyllä ikävä,kun iskias
iskee,ei siihen oikein
tahdo mitkään lääkkeet
auttaa.

Helpotusta ehkä jonkin verran,
mutta se on paha kun se uusiintuu.
Isällä sitä oli oiken tosi
pahoin,ei hän juurikaan
pystynyt liikkumaankaan.

Mutta toivokaamme että
sinun kohdallasi se menee ohi,
onhan nykyään paremmat
lääkkeetkin kuin silloin
ennen vanhaan,silloin oli
joku kihtivoide,en tarkemmin
muist mikä sen nimi oli.

Iloista mieltä vain siihen
kipujen keskelle,ja pikaista
paranemista,sekä kirjoittelu
intoa.Kevät päivien aurinkoista
puolta.

...että poikkesit kertomaan kuulumisia. Jospa kipukin pian hellittää. Täällä on ollut hyvin hiljaista ,ei oikein kunnon keskusteluja ole syntynyt ,mikä lienee. Tulehan sinä joukkoon jos keksisit aiheen joka kiinnostaa.