... Tutkimuksista on päästä kunnialla läpi? Kuinka kauan ne muutenkaan yleensä kestävät? Minua on alkanut pelottaa aivan hirveästi, että minulta kiellettäisiin hoito ja heitettäisiin menemään kun en ole kovin stereotyyppisen naisen kaltainen (ei sillä, että olisin maskuliininen, kaikkea muuta). En määritä identiteettiäni oikeastaan kummankaan sukupuolen kautta, mutta miehenä oleminen on minulle puhdasta helvettiä:
a) siihen liittyvien rooliodotusten takia
b) lääketieeteellisistä syistä (testosteroni heikentää autoimmuunipuolustusta yms. minkä tiedostaminen ei todellakaan saa minua haluamaan kahta kivestä myrkyttämään minua)
c) sosiaalisista syistä (äärimmäinen kateus naisia kohtaan, en osaa luottaa kenenkään kohtelevan minua niin kuin haluaisin tulla kohdelluksi koska olen mies, en halua että minua pidetään miehenä enkä todellakaan tulla ängetyksi miehisiin sukupuolirooleihin ja muihin asioihin, en viihdy suurissa porukoissa mutta eipä kukaan tyttö rupea pojasta ensimmäisenä kaveria hommailemaan ja kaikki pojat tuntuvat aina olevan suurissa porukoissa, tuntuu että viihdyn muutenkin paremmin naispuolisten henkilöiden kanssa)
d) seksuaalisista syistä ("orgasmit" eivät tunnu juuri miltään ja koko ajatus seksistä miehenä oksettaa masentaa ja ahdistaa, kaikenlainen kiihottuminen tuntuu lähinnä ärsyttävältä ja häiritsevältä)
e) kehonrakenteellisista syistä (karvat ällöttävät minua, samoin lihakset ja suurikokoisuus)
... ad nauseam...
Haluaisin vain hormonihoitoihin mahdollisimman nopeasti, että minusta saataisiin mahdollisimman eheä nainen. Jo nyt 16-vuotiaana tuntuu, että testosteroni tekee peruuttamatonta tuhoa keholleni (luusto kasvaa liikaa, hartiat levenevät, yms.). En pelkää mitään enemmän kuin että he käännyttäisivät minut pois "kasvamaan" ja odottamaan kun kehoni muotoutuu vääränlaiseksi niin ettei minusta voi koskaan tulla edes kohtalaisennäköistä naista. Jo nyt tekee mieli hakea keittiöstä sakset ja leikellä kivekset irti...
a) siihen liittyvien rooliodotusten takia
b) lääketieeteellisistä syistä (testosteroni heikentää autoimmuunipuolustusta yms. minkä tiedostaminen ei todellakaan saa minua haluamaan kahta kivestä myrkyttämään minua)
c) sosiaalisista syistä (äärimmäinen kateus naisia kohtaan, en osaa luottaa kenenkään kohtelevan minua niin kuin haluaisin tulla kohdelluksi koska olen mies, en halua että minua pidetään miehenä enkä todellakaan tulla ängetyksi miehisiin sukupuolirooleihin ja muihin asioihin, en viihdy suurissa porukoissa mutta eipä kukaan tyttö rupea pojasta ensimmäisenä kaveria hommailemaan ja kaikki pojat tuntuvat aina olevan suurissa porukoissa, tuntuu että viihdyn muutenkin paremmin naispuolisten henkilöiden kanssa)
d) seksuaalisista syistä ("orgasmit" eivät tunnu juuri miltään ja koko ajatus seksistä miehenä oksettaa masentaa ja ahdistaa, kaikenlainen kiihottuminen tuntuu lähinnä ärsyttävältä ja häiritsevältä)
e) kehonrakenteellisista syistä (karvat ällöttävät minua, samoin lihakset ja suurikokoisuus)
... ad nauseam...
Haluaisin vain hormonihoitoihin mahdollisimman nopeasti, että minusta saataisiin mahdollisimman eheä nainen. Jo nyt 16-vuotiaana tuntuu, että testosteroni tekee peruuttamatonta tuhoa keholleni (luusto kasvaa liikaa, hartiat levenevät, yms.). En pelkää mitään enemmän kuin että he käännyttäisivät minut pois "kasvamaan" ja odottamaan kun kehoni muotoutuu vääränlaiseksi niin ettei minusta voi koskaan tulla edes kohtalaisennäköistä naista. Jo nyt tekee mieli hakea keittiöstä sakset ja leikellä kivekset irti...
Vastaukset 48
Vanhimmat
ne eivät tutki sitä, oletko transsukupuolinen vai et, se sinun pitää itse tietää, mutta tutkimuksissa kartoitetaan mahdolliset psykologiset häiriöt ja jos niitä ei todeta transdiagnoosi annetaan. Tutkimukset kestävät noin puoli vuotta. Aikaisemmin käsitin että se aika olisi 6kk mutta ruuhkien takia minun tutkimukset venyy 7kk mittaisiksi. Olen kuullut että joskus ne on antaneet väärän diagnoosin esim f64.8 eli ns. transgender diagnoosi, jolla hoidot pitää hakea yksityisiltä ja maksamaan itse, mutta jos todella kokee että se diagnoosi on väärä niin siihen voi sitten kyllä hakea muutosta. Sama jos todetaan joku psykologinen ongelma, niin ne suosittelevat vaan että se pitäisi ensin hoitaa ja sen jälkeen voidaan taas jatkaa transtutkimuksia.
alkuperäinen kirjoittaja vaikuttaa aivan selvältä F64.0 tapaukselta. F64.8 ei ole mikään transgender-diagnoosi vaan muu määritetty sukupuoli-identiteetin häiriö.
Sinuna pyytäisin lähetteen transtutkimuksiin. Juridisesti et voi vielä korjata sukupuoltasi, kuten en minäkään ole voinut (syynä ei alaikäisyys vaan avioliitto), mutta itse sairautta tai vaivaa alaikäisyytesi ei estä hoitamasta. Potilaslain ( http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785 ) 2. luvussa on määräyksiä alaikäisten oikeudesta hoitoon. Yleisesti ottaen vajaavaltainen on täysin yhdenvertainen hoidon suhteen
" 2 LUKU
Potilaan oikeudet
3 §
Oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun
Jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä. ....
Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan.
Potilaan äidinkieli, hänen yksilölliset tarpeensa ja kulttuurinsa on mahdollisuuksien mukaan otettava hänen hoidossaan ja kohtelussaan huomioon ....
4 §
Pääsy hoitoon
Potilaalle on ilmoitettava hoitoon pääsyn ajankohta. Jos ilmoitettu ajankohta muuttuu, on uusi ajankohta ja muutoksen syy ilmoitettava potilaalle välittömästi. Hoitoon pääsystä ja hoidon järjestämisestä kansanterveystyön ja erikoissairaanhoidon yksiköissä säädetään erikseen kansanterveyslaissa ja erikoissairaanhoitolaissa. (17.9.2004/857)
Kiireellisen hoidon tarpeessa olevalle henkilölle annettavasta avusta ja hoitoon ottamisesta on voimassa, mitä niistä kansanterveyslain 14 §:n 1 momentin 2 kohdassa, erikoissairaanhoitolain 30 §:n 2 momentissa ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 15 §:ssä säädetään. (30.6.2000/653) ...
6 §
Potilaan itsemääräämisoikeus
Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.
7 §
Alaikäisen potilaan asema
Alaikäisen potilaan mielipide hoitotoimenpiteeseen on selvitettävä silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista. Jos alaikäinen ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykenee päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.
Jos alaikäinen ei kykene päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa."
... hoitoihin hakeutuminen kuitenkin edellytä tässä tapauksessa 18-vuoden ikää? Vai onko mahdollista saada hoitoa ennen sitä?
ja tutkimuksissa kestää aikansa. Ei hormoneille ja leikkauksiin pääse todellakaan heti. Toistaiseksi ne on olleet pannassa alaikäisiltä, mutta tutkimuksiin kannattaa yrittää jo nuorempana.
Ajattelen mennä lääkärin vastaanottolle vasta nyt, 38 vuotiaana, kun mulla oli vuosia pitkät puhelut ja kirjoittaminen Transtukipisteen sosiaalityöntekijän kanssa.
Koska mulla on monimutkainen tilanne,eikä pysyvä työpaikka, ja osittain olen riippuvainen puolisosta, niin se on vaikea. Puolison kanssa olin puhunut tästä.
Olen trans-mies, syntynyt naisena, mutta tiedän koko elämä että olen mies. Kärsin tästä tosi paljon, vaikka menin naimisiin, emme elää kun pariskunta, mutta kun ystävät, eli täydellisessa selibaatissa elän koko avioliitto-aikaa, koska en pysty eksi-elämän miehen kanssa "naisena", ja inhoa kun mua kohtellaan naisena. Ihnoa sana "vaimo", siksi en menne mihinkään puolison kanssa, ettei mua kutsuttais "vaimoksi". Haluan elää miehenä. Kotoisin olen keski Euroopasta, ja koska kuulin että Suomessa se hoito ei maksaa mitään, tulin Suomeen. Mutta ongelma oli, etten saanut työpaikkaa, vaan olin kauan työttömänä ja taloudelliseti riippuvainen puolisosta, koska työmarkkinatuki on ns. tarveharkkintainen, eli puolison tuloista riippuva, kun mulla ei ollu työkokemusta Suomessa.
Siksi oli vaikea päättää ja lähteä hoitoon heti, kun en saanut pitkä aikaa edes päivärahaa kun olin kotona, ainoastaan kun olin kursseissa-työharjoittelussa, sain työmarkkinatukea. Koko mun oleskulu Suomessa en saanut kunnon töitä, ainoastaan ne kursit, harjoittelut, että sain ainakin työmarkkinatuki, ja en tarvinnut olla täysin taloudellisesti riippuvainen puolisosta.
Nyt toivon että tilanne paranee ja haluan saada hoitoa. Eli, kuinka kauan kestää, ja mitä pitää lääkärin Terv. keskuksessa kanssa puhua?
... Että hormonihoitoja ei anneta silloin kuin niista olisi nimenomaan eniten apua eli kasvuikäisenä. Annetaan vaan luiden kehittyä sellaisiksi ettei voi koskaan näyttää naiselta (tai ainakaan kohtalaisen näköiseltä sellaiselta).
7§ edellyttää että hoidoissa alaikäinen on kykenevä arvioimaan seuraukset. Sen sijaan saadakseen uuden hetun pitää olla 1) naimaton, 2) Suomen kansalainen tai pysyvä asukas, 3) täysi-ikäinen ja 4) lääketieteellinen selvitys.
Pointti siinä on, että henkilö voi katua. Hoidot tekevät kuitenkin potilaasta lapsettoman. Toistaiseksi ei ole mitään "oikeaa" testiä, jolla voidaan todeta onko toinen trans vai onko kyse nuoruuden haihattelusta tai mielenterveysongelmasta. On todella iso päätös steriloida nuori ihminen.
... mutta aivan yhtä suuri "riski" on jättää hoito tekemättä. Se aiheuttaa kuitenkin pysyviä epämiellyttäviä muutoksia henkilön kehoon ja pahimmassa tapauksessa estää henkilön läpimenemisen korjatussa sukupuolessa kokonaan. On aivan yhtä suuret ellei huomattavasti suuremmat mahdollisuudet, että joku tulee kärsimään tästä kuin joskus katumaan hoidon aloittamista. Aivan yhtä suuri päätös siis sekin, että jätetään hoito väliaikaisesti antamatta. Jos on tietoinen hoidon vaikutuksista niin kyllä nyt viimeistään huoltajan avulla pitäisi se hoito saada. Itse uskallan hädintuskin syödä tai nukkua koska pelkään kasvavani ja kokoajan tekee mieli leikata omakätisesti kivekset irti jos kukaan muu ei tee mitään. Enkä tunnepohjaisista syistä halua biologista lasta vaan mielummin adoptoisin.
... mutta aivan turhaahan se on sinua yrittää vakuuttaa kun et sinä voi asialle mitään tehdä?
Saisikohan tuohon vetoamalla sitten jotain aikaiseksi? Minusta tuntuu, että ei taida toimia tässä tapauksessa. Mutta kai se antaa edes jotain toivoa, että voisi huoltajan kanssa mennä kyselemään hoidosta ja ehkä saadakin jotain apua.
samoja juttuja. Itseäni ärsyttää eniten juuri se, että "mutta entä jos olisit katunut" on niin paljon isompi juttu lääkäreille. Tuntuu, ettei niin ajattelevat ollenkaan tajua mitä hoitojen antamatta jättäminen merkitsee. Toisaalta pakko ymmärtää lääkäreitä ja lainlaatijoitakin. Oma fyysinen murrosikäni oli jo lopuillaan, kun täytin 13. Minut olisi pitänyt hoitaa viimeistään 12-vuotiaana. Oltaisiin jouduttu luottamaan 12-vuotiaan päätökseen. Toisaalta olin kärsinyt sukupuolestani käytännössä koko ikäni. Mutta lääkärit keskittyi lähinnä syyttelemään perhettäni ja etsimään mielenterveysongelmia ja tekemään minusta heteroa joten hoidot ei tosiaan tulleet kyseeseen.
Alaikäisiä on viimeaikoina otettu tutkimuksiin. Kannattaa yrittää, kun kuitenkin ilmeisesti täytät tänä vuonna 17?
Toisaalta jos tutkimuksiin hakeutuneista diskataan syystä tai toisesta noin puolet pois, on kutakuinkin yhtä suuri mahdollisuus että 12-ikäinen potilas on aito tapaus tai sitten ei.
Itse olisin kyllä tiennyt 12-vuotiaana mitä haluan. Mutta eihän sitä kukaan kysynyt.
sitten koekaan myöhemmin olevansa tyttöjä. Näin mtf-tapauksissa. Vaan kyse onkin vaan hyvin tyttömäisistä homoista. Kyynisesti voisi sanoa, ettei sterilisaatio ole silloin katastrofi, koska heistä ei yleensä kuitenkaan tule isää. Mtf-tapauksissa on joka tapauksessa lähes aina paljon enemmän aikaa harkintaan kuin ftm:llä. Kuukautiset alkaa useimmilla jo 11-12-vuotiaana, joten hoidot olisi aloitettava ennen sitä. Sen jälkeen onkin fyysisesti yksi ja sama saako hoidot 15-vai 20-vuotiaana. Mtf:llä taas alkaa olla yli 16-vuotiaana kiire, koska jos pituutta onkin saattanut tulla runsaasti ja sille nyt ei enää mitään voi, onhan niitä muitakin pitkiä tyttöjä, mutta olisi hyvä saada hoidot ennen parrankasvun kiihtymistä ja muuta "miehistymistä". Asian voi kyllä korjata myöhemminkin, mutta pääsisi vaan hyvin paljon helpommalla, jos parrankasvun alkamisen voisi estää kokonaan.
... Kuten ylisuurta luustoa (leveitä hartioita tai rintakehää yms.)... siinä sitten yrittääkin mennä läpi naisena... tai olla edes jotenkin haluttavan näköinen. Ei se pituus niin paljoa häiritse. Kasvonpiirteetkin saa korjattua jos vaan on rahaa leikkaukseen.
Tuo, että jotkut eivät sitten myöhemmin koekaan olevansa sopivia korjattuun sukupuoleensa tuntuu kuitenkin aika heikolta tekosyyltä olla antamatta hoitoja alle 18-vuotiaille. Suuret vaikutuksethan silläkin on - tällä kertaa vain niihin jotka oikeasti haluavat korjata sukupuoltaan kun heidän kehonrakenteensa annetaan kehittyä vääränlaiseksi. Sitäkään ei paljoa enää sitten korjailla. Ei heiltä pitäisi voida noin vain evätä mahdollisuutta hoitoihin ajoissa.
Mitä muuten tehdään tapauksille jotka eivät koe kuuluvansa kumpaankaan sukupuoleen, mutta haluavat hoitoprosessin? Itse kun satun olemaan tälläinen tapaus.
Käytännössä jokaisesta transmiehestä tulee läpimenevä, kun ääni muuttuu ja parta kasvaa. Eli siinä mielessä voitaisiin pysäyttää transtytön kasvu murrosiässä blokkaamalla testot. Jos tulee katumakeissi, niin läpimenevä mies tulee transtytöstäkin siinä missä transmiehistäkin. Vähän lyhempi ehkä kuin muuten olisi tullut.
sanottuna, jos haluat korjata itsesi naiseksi, vaikket tunne olevasi nainen: älä sano sitä suoraan. Keskity tutkimuksissa siihen, ettet ole mies etkä pysty elämään miehenä. Sehän on kuitenkin totta kohdallasi. Toisaalta on myös mahdollista, että muuttuessasi naisen näköiseksi saatat alkaa tuntea itsesi enemmän naiseksi.
lähinnä ihmisen hedelmöityskyky.
... kysyvät suoraan sukupuolituntemusta? Heittävätkö suoraan ulos jos sanon ettei minulla ole sellaista?
Mikä toisaalta on sukupuolituntemus? Monet tavisnaiset kertovat, etteivät ymmärrä transihmisiä, koska heillä itsellään ei ole sukupuolituntemusta. He kokevat itsensä ihmisiksi, mutteivät miehiksi.
En itse ole koskaan ymmärtänyt tuota myöskään. Tunnen olevani ihminen - en mies tai nainen. Mielestäni moinen jaottelu on typerää ja pirstaloi kokonaisen eheän ihmiskuvan aiheuttaen samalla kamalaa tuskaa joillekin kun heitä katsotaan tämän jaottelun läpi ajatellen heitä stereotyyppisenä ryhmänä eikä yksilönä ja heidän elämäänsä pyritään kontrolloimaan samaisen jaottelun mukaan.
"Mitä muuten tehdään tapauksille jotka eivät koe kuuluvansa kumpaankaan sukupuoleen, mutta haluavat hoitoprosessin? Itse kun satun olemaan tälläinen tapaus."
Voi olla että tukahdutat sukupuoltasi. Viittaan tähän:
"c) sosiaalisista syistä (äärimmäinen kateus naisia kohtaan, en osaa luottaa kenenkään kohtelevan minua niin kuin haluaisin tulla kohdelluksi koska olen mies, en halua että minua pidetään miehenä enkä todellakaan tulla ängetyksi miehisiin sukupuolirooleihin ja muihin asioihin, en viihdy suurissa porukoissa mutta eipä kukaan tyttö rupea pojasta ensimmäisenä kaveria hommailemaan ja kaikki pojat tuntuvat aina olevan suurissa porukoissa, tuntuu että viihdyn muutenkin paremmin naispuolisten henkilöiden kanssa)"
Kuulostaa niin tutulta... Minullakin oli äärimmäinen kateus, joka sammui vasta kun saavutin naiseuden. Minullakin oli naiseus torjuttu ja ulkoistettu kaappiin. Kun lähdin prosessiin naiseus oli minulle kuin vaaleanpunainen ajatus, minulla ei ollut mitään käsitystä siitä. Mutta naisen elämän aloittaminen opetti naiseutta. Ei se naiseus ole sen ihmeellisempää kuin olla miehenäkään maailmassa, mutta erilaista ja miellyttävämpää. Eikä ole astmaa.
Tutkimukset kestivät minulla minäkuvan disintegraation vuoksi 14 kk tuon kuuden kuukauden sijaan. Varaudu pidempään tutkimusaikaan.
Naiseutta on monenlaista. Olen itse ehkä maskuliininen nainen. Mutta olen antanut luvan olla. Minua eivät kiinnosta burleskit ja ravintolat, mutta keittiössä tykkään touhuta. Tee naiseudestasi oman näköisesi.
jos hänen vanhempansa / huoltajansa ovat huomanneet alaikäisen tutkittavan transsukupuolisuuden tai muun hänen sukupuolessa kokemisensa ja voivat olla hänelle tukena vakuuttamassa tutkimusryhmää ja kertoen tutkittavan "olemisesta" , "kokemisesta" ja ristiriidoista tämän oletetussa / muussa sukupuoliroolissa.
Itse tutkimusprosessissa en kehottaisi valehtelemaan tai näyttelemään, vaan olemaan oma itsensä.
Tutkimukset käydään yliopistollisissa sairaaloissa, joten tutkijaryhmässä on yleensä aina myös opiskelijoita, mutta uskon kyllä sen ryhmän kokonaisuutena erottavan, jos tutkittava näyttelee tai kertoo muunneltua totuutta.
Joka tapauksessa seuraukset muunnellun totuuden kertomisesta on tutkittavalla.
Oletettavasti voisi olla mahdollista hidastaa myös MtF-nuorten murrosikää kemiallisesti. Minkä verran tämä hormoniblokkaus hidastaa sukuhormonien välityksellä tapahtuvaa aivojen kehitystä ja aikuistumista on toinen juttu.
Tässä väliajalla voisi olla tutkittavalle hyväksi suorittaa itsekin tutkimusta naiseudesta eli bongailla erinäköisiä ja -kokoisia naisia (talvitamineissa ehkä hieman vaikeaa), ei siis vain niitä japanilaisen nuken kokoisia minikätösineen ja -jalkaterineen, vaan kaikenkokoisia.
Mennä esim. naisten lentopallo- & koripallo-otteluihin katsojaksi istumaan katsomoon aika eteen ja alas sekä seurata sieltä pelaajien ulokkeiden kokoja, pelaajien pituutta ja leveyttä.
Seurata katseellaan vaivihkaa yleisillä paikoilla / julkisissa kulkuneuvoissa naiseuden yllä mainittua monimuotoisuutta.
Sillä oikeasti on eri levyisiä ja pituisia ja paksuisia naisia, kuten on miehiäkin.
Vieläpä näiden ryhmän sisällä mittasuhteetkin ovat erilaiset.
Mihin itse itsessään ts (tai oikeastaan kuka tahansa) alemmuuden tunteessaan kiinnittää huomionsa ja sitä kautta "varoo" jotakin, niin sehän vaikuttaa myös hänen olemuksessaan hänen sosiaalisissa suhteissaan, siitä tulee 'kuuma peruna'.
Tai sitten, että "Alanpa sitten vasta olla ihmisten kanssa, kun olen prosessista valmis" Hmmm. Onpa kaukana tuokin kyllä älynväläyksestä. Ensin eristäytyneenä ja sitten yht'äkkiä olisivat sosiaaliset taidot kehittyneet.
... minulla on sitten jotain toivoa. Täytyy yrittää. En nyt ajatellut varsinaisesti mennä sinne valehtelemaan tai näyttelemään, mutta mietin vaan että miten tuo ettei minulla ole varsinaista sukupuolikokemusta vaikuttaa hoitoihin pääsyyn. Naisen elämä tuntuu kuitenkin miellyttävältä samalla kun miehen elämä tuntuu puhtaalta helvetiltä. Miesten asiat ovat tässä maailmassa niin huonosti niin yhteiskunnallisesti, sosiaalisesti kuin kehonrakenteellisesti ja biologisestikin. Lisäksi miehiset kehonpiirteet tuntuvat ällöttäviltä omassa kehossa. En voi elää näin joten jos hoito evätään jää minulle ainoaksi ratkaisuksi täydellinen eristäytyminen muista ja lopulta itsemurha. Ei siis pitäisi olla merkillistä, että pelkään hoidon eväämistä aivan mielettömästi.
Onhan niitä naisiakin toki erinäköisiä ja -kokoisia, mutta harvalla kuitenkaan on kovin leveä yläkroppa. Haluaisin vain olla edes jotenkin miellyttävän näköinen korjatussa sukupuolessa enkä minkään rinnallisen miehen näköinen.
Itse asiassa hartiat eivät ole edes ratkaiseva paikka, vaan sitä on enemmänkin vyötärö-lantiosuhde. On ylhäältä leveitä naisia, mutta he ovat silti naisellisia: ylhäällä ei ole lihasmassaa ja jos vyötärö on noin 70-75% lantion ympärysmitasta on tilanne jo hyvin pelastettu.
... on asia joka häiritsee minua. Lantio(kin)han tulee kuitenkin myös jäämään litistyneeksi, jos estroja ei saa ajoissa. Luusto kun ei enää kehity. Mutta ei se leveys yläpäässä kyllä todellakaan hyvästä ole. Ainakin itseäni se kauhistuttaa ja ahdistaa.
Rasvakerros lantiolla tulee luomaan illuusion naisellisesta vyötäröstä. Toisaalta moni nainen kadehtii hoikkia, kapealanteisia.
Voivoi, pehmeämpää kudosta kyllä tulee sinne alavatsaan ja lantiolle ihan kiitettävästi. Jollei liikaakin. Minulla tuli lantion ympärysmittaan reilu 10-15 senttiä lisää samalla kun vyötärö oheni samalla mitalla. Että äläpäs nyt huolestu, sinusta tulee vielä ihan hyvä tantta.
ensimmäisenä tutkimuksissa sano mitään "haluan naiseksi, koska naisilla on yhteiskunnassa helpompaa". Et varmaan sitä tarkoittanutkaan...
... ihan sitä tarkoittanut. Tarkotin, että minulla itselläni olisi HUOMATTAVASTI helpompaa elää yhteiskunnassa naisena, mutta se on vain osa sitä miksi haluan olla nainen ja helppouskin on katsojan silmissä. Jonkun toisen mielestä varmaan miehenä olisi helpompaa.
Minäkin kasvoin liikaa, onneksi ei sentään aivan kauheasti mutta kuitenkin. Olen silti hyvin läpimenevä. Toissapäivänä joku äijä kysyi onko rouva joskus ollut maatalon emäntänä kun on noin isot kädet (kuitenkin naisten hansikas numeroa 8,5 sopii). Eihän siinä voinut muuta kuin kuitata että jotkut vaan kasvaa vähän isommaksi. Tänään vanha tuttava ei tunnistanut ja meni hetki ennen kuin tajusi kenestä oli kyse ja piti outata itsensä.
Kyllähän tuo omien sukuhormonien blokkaus olisi nuorille tarpeen, vaikka hoitojen ikärajana pidettäisiin edelleen 18 vuotta. Pitäisi siis ottaa nuoriakin tutkimuksiin, kun nyt odotetaan täysi-ikäisyyttä. Itsekin olen harmitellut katsoessani nuoruusajan kuviani, että siitä lähtiessä pohja olisi ollut paljon helpompi.
"Tutkimukset kestivät minulla minäkuvan disintegraation vuoksi 14 kk tuon kuuden kuukauden sijaan. Varaudu pidempään tutkimusaikaan."
Nykyisin ei taideta enää noin kauan hieroa diagnoosia. Jos puolessa vuodessa ei saada diagnoosia, tehdään tilaa uusille tutkittaville.
"Tutkimukset käydään yliopistollisissa sairaaloissa, joten tutkijaryhmässä on yleensä aina myös opiskelijoita, mutta uskon kyllä sen ryhmän kokonaisuutena erottavan, jos tutkittava näyttelee tai kertoo muunneltua totuutta."
Nämä tutkimukset ovat siksi vaativat, ettei opiskelijoita siellä tavannut. Helsingissä käytetään tutkimusryhmän johtavana lääkärinä erikoistuvia psykiatreja, mutta hekin ovat pätevöityneitä eivätkä siis mitään opiskelijoita. "Portinvartijoina" toimivat pysyvästi palkatut omahoitajat jotka vuosien kokemuksella kyllä osaavat erottaa jyvät akanoista. Tampereella onkin pysyvä henkilökunta psykiatreja myöten.
Toisaalta tilanne on myös käänteinen. Koska opiskelijat (lääkäritkään) eivät tapaa opiskeluvaiheessa transsukupuolisia, se mahdollisesti koko uran aikana eteen osuva transsukupuolinen vie sormen suuhun rystysiä myöten.
Kuntoilun puitteissa tuli käytyä säännöllisesti uimassa ja kun aikataulu oli säännöllinen, samaan aikaan osui myös toinenkin vähän poikkeavankroppainen nainen uimaan. En ole mikään ihanne vyötärö-lantiosuhteinen, mutta ei ole äitinikään ja silti teki kasan kakaroita luonnontietä synnyttäen. Tuolla uimahallin naisella oli äijämäisempi kroppa kuin minulla ja ekakerralla epäilinkin transnaiseksi, mutta kyllä hän oli sittenkin tavallinen nainen. Uimahalleissa näkee paljon muitakin tasapaksuja naisia, joten tuohon vyötärö-lantiosuhteeseen ei kannata tuijottaa.
ettei sillä ole transtaustaa?
... nyt näitä kaikkia kommentteja lueskellessani olen hieman sekaisin. Tutkiiko tutkimusryhmä siis hoitoja haluavan sukupuolikäsitystä vai kartoittavatko he vaan voisiko henkilön ilmoittama olotila johtua jostain muusta sairaudesta? Yritetäänkö henkilön olotilaa kyseenalaistaa tai yrittää tuputtaen saada henkilöä elämään ja hyväksymään elämänsä biologisessa sukupuolessaan?
Mitä mieltä oikeastaan ollaan henkilöistä, jotka eivät tunne kuuluvansa kumpaankaan sukupuoleen, mutta haluavat mennä prosessiin? Olenko oikeastaan edes itse tälläinen henkilö? En ikinä haluaisi tulla nähdyksi miehenä muiden silmissä, kun taas se on minulle ok jos he näkevät minut naisena. Aina jos jokin mitä luen saa minut tuntemaan etten voi olla nainen tai ettei minulle anneta hoitoprosessia menen aivan hysteeriseksi ja alan itkeä.
Onko mitään mahdollisuutta päästä hoitoihin tai edes saada sukuhormonit blokattua alle 18-vuotiaana, jos saa huoltajan tuen asiaan? Entä jos on yhteishuoltajuus ja toinen huoltaja on hoidon puolesta ja toinen sitä vastaan?
Tutkimuksissa tutkitaan ennen kaikkea ettei tutkittavalla ole mitään psyykkisiä sairauksia joka aiheuttaisi kyseisen ajatusmaailman. Omaa kokemusta sukupuolesta ei kyseenalaisteta, mutta sitä ei myöskään tuputeta eikä pyritä hyväksymään biologista sukupuoltaan. Tutkimus on aika vahvasti seurantaa ja sen perusteella tehtävät päätelmät. Sukupuolen kokemus on oltava itsellä vahvana ja sen perusteella annetaan diagnoosi.
Muutamille henkilöille on Suomessa annettu transgender-diagnoosi, jolloin tutkittava on kokenut olevansa sukupuoleton tai elävänsä sukupuolten välissä. Koska laki ja asetus koskee vain transsukupuolisia, transgenderit joutuvat hakemaan mahdollisesti haluamansa hoidot yksityissektorilta.
Miten heidän asiansa sitten oikeastaan menevät? Saavatko he kuitenkin ihan reseptillä hormonilääkityksen? Voivatko he mennä sukupuolenkorjausleikkaukseen? Onko heille mahdollista vaihtaa juridista sukupuoltaan?
Transgenderin virallinen sukupuoli jää ennalleen, eihän hän ole muuttunut sukupuoleltaan toiseksi.
... että vaaditaan moista "sinun pitää tuntea itsesi pojaksi tai tytöksi". Minun on hieman vaikeaa tuntea itseäni tytöksi, kun olen pojan ruumiissa. Minulle kun sukupuolessa on kyse pelkästään ruumiista, kaikki muu on stereotypioita, joilla alistetaan ihmisiä kategorisoimalla heitä. En voi eikä minulla ole tarvetta sitoutua sellaiseen.
Mitään henkistä kokemusta sukupuolesta minulla ei ole ikinä ollut - se vain hämmentää minua kun en edes ymmärrä mikä sellainen on. Sen tiedän, etten voi elää poikana ja olisin paljon mielummin tyttö monestakin syystä. Ensinnäkin koska tämä kaksinaismoralistinen kulttuuri asettaa aivan kamalat stereotypiat, roolipaineet ja -odotukset miehille - EN VOI ELÄÄ NIIDEN KANSSA! Ennemmin kuolen! En voi kuvitellakkaan itseäni suhteeseen kenenkään kanssa jos olen mies, vaikka olenkin muuten lähes toivoton romantikko. Se vaan tuntuu itsepetokselta ja hyväksikäytetyksi tulemiselta, jos olen mies - haluan tulla rakastetuksi naisena, ajatus siitä tuntuu hyvältä ja lohdulliselta. Haluaisin myös ennemmin kaveerata tyttöjen kuin poikien kanssa, vaikka ei pojissakaan mitään vikaa ole. Loppujen lopuksi kyse on vain persoonasta, mutta pojat tuntuvat olevan liiaksi isoissa joukoissa ja minä pidän ennemmin muutaman todella läheisen ihmisen lähelläni kuin olen osa jotain isompaa porukkaa, jossa suhteet jäävät pinnallisiksi. Lisäksi haluan eroon kiveksistä ja kaikesta testosteronin tuotannosta, koska ne laskevat autoimmuunijärjestelmän toimintatasoa ja estävät tunteilua yms.. Haluan eroon miehisistä ruumiinpiirteistäni kuten karvoituksesta ja lihaksista koska koen ne esteettisesti epämiellyttävinä ja haluan olla esteettisesti miellyttävän näköinen - naisellisessa mielessä. Muutenkin tuntuu, että naisena voisin kokea elämän paljon värikkäämpänä ja nautinnollisempana.
Ja älkää kukaan sanoko - tai edes ajatelko, että minun nyt pitäisi vain opetella elämään miehenä. En voi valehdella itselleni niin! En voi elää miehenä, se on puhdasta helvettiä! Yöt menevät itkiessä ja päivät epätoivoisena koulussa, kun olisi muutenkin kaikki työ vaan yrittää pysyä elossa ja jotenkin järjissään.... mitään ei saa aikaiseksi ja kokoajan tulee mietityksi, että olisikohan helpompi vaan tehdä itsemurha. Ainoa mikä sen estää on toivo siitä, että pääsen hoitoihin ja voin alkaa elämään naisena. Hoitojen hylkäämismahdollisuus ja se, että kasvan niin vinoon etten koskaan voi mennä läpi naisena tai olla esteettisesti edes jotenkin haluttavan näköinen ovat kuitenkin jatkuvasti mielessä ja pelottavat aivan törkeästi...
Mitä minun pitäisi tehdä, oikeasti? Onko minulla mitään mahdollisuuksia? Voinko yrittää hakeutua hoitoihin jo nyt?
ei niillä oo kuin keskimääräinen älykkyystaso ja jos et saa suustasi oikeita sanoja muutamassa minuutissa, sinulle käy kuin Idols-karsinnoissa http://www.youtube.com/watch?v=ddnj3vsYDsU
Minusta sinun kannattaa oikeasti miettiä mikä siinä miehen elämässä on sietämätöntä. Palkkaa yksityinen terapeutti auttamaan sinua siinä. Sitten kun alkaa olla naiseus jollain tapaa polttavaa, mene sitten vasta tutkimuksiin.
Ei minullekaan alussa ollut selvää mitä naiseus on. Se oli vain vaaleanpunainen ajatus. Ja kyllä miehinen keho haittaa eläytymistä. Lisäksi ainakin puolet naiseudesta on sosiaalistumista sellaisena. Vielä tänäkin päivänä eteeni tulee uutta, jota en vain voinut tietää tai kokea ennen kuin vasta naisena.
Olen samaa mieltä Helin kanssa. Kertomuksesikin oli todennäköisesti liian vaikea tarina ja suuntautui väärille urille tutkimuksia ajatellen. Epäilen ettei sinua otettaisi todesta jos perustelet tuntemuksesi vain fyysisillä tarpeilla. Diagnoosin saa yleensä silloin kun asia on päinvastoin ja tutkittavalla on vahva kokemus sukupuolestaan ja haluaa korjata fyysisen olemuksensa sen mukaiseksi. Tuo lausahdus "mieluummin tyttö" voi jo olla se punainen vaate. Miehille asetetaan todellakin roolipaineita kulttuurissamme ja odotukset ovat melko kapeakatseisia naisiin verrattuna. Mutta tämä ei ole mikään peruste sukupuolenkorjaukselle. Samoin kaveeraaminen jomman kumman sukupuolen kanssa, tai ettei sovi isoihin joukkoihin, ei kelpaa perusteena. Voihan mieskin toteuttaa itseään samoin. Jotkut ovat todenneet erilaisten kroonisten sairauksien paranemista tai pahenemista (minulla paheni) kun sukupuolihormonit vaihtuvat testosteronista estrogeeneihin. Todennäköisesti kukaan ei pysty ennakkoon sanomaan miten sinulla tulisi tapahtumaan, joten sekään ei ole kestävä peruste.
Tämä kirjoitukseni on inhorealismia siksi että toivon jotta miettisit ennen kuin teet mitään tuhoisaa. Helin ehdottama terapia voisi olla nyt todella paikallaan. Ehkäpä se sisäinen kokeminen löytyy ja koet itsesi tytöksi ja kun tulet täysi-ikäiseksi voit lähteä varmemmalla pohjalla tutkimuksiin ja hoitoihin. Kertomasi perusteella nyt voisi käydä niin että sinut lähetettäisiin "kasvamaan" ja se jos mikään käy henkisen kestävyyden päälle.
hoidot ilmaiseksi ja siitä täytyy olla todella kiitollinen. Hoitoja annetaan vain niille, jotka todella niitä tarvitsevat. Jos et tunne itseäsi naiseksi, ei ole järkeä tehdä sinusta naista. Toisaalta ruikutuksestasi päätellen olet nainen ja vieläpä aika tyypillinen sellainen.
... fyysisillä tarpeilla? Fyysisistä tarpeista tässä on kaikkein vähiten kysymys. Terapiassa on tultu käytyä jo jonkin aikaa ja siitä EI OLE MITÄÄN APUA!!!! Toivot, että miettisin ennen kuin teen mitään tuhoisaa? Minulla ei ole mitään hävittävää, koska EN VOI ELÄÄ NÄIN!!! Ja helppo puhua ettei sosiaaliset syyt yms. yms. ole mitään perusteita kun on itse jo todennäköisesti saanut avaimet ulos tästä helvetistä.
.... kai tästä voisi alkaa hivuttautumaan lähimmälle rautatielle odottelemaan eutanasiaa.
lääkäreille, että sinun täytyy saada elää naisena? Jos todella koet, että niin on parempi. Hoidoista varmasti olisi sinulle hyötyä.
oli vuosien jonot ja välillä tuntui, että yhteiskunta haluaakin, että jonottajat heittäytyy junan alle. Joskus tosiaan teki mieli tehdä niin. Nykyään on paljon helpompaa. Kyllä sinä pääset hoitoihin, jos niitä todella tarvitset.
torjuu naisen itsessään. Tää on niin tätä tuttua kuutamohumppaa, ihminen ei voi tunnustaa itselleen että on muija ja keksii vaikka mitä verukkeita, jotta tyydyttäisi ylipaisunutta superminäänsä, joka kieltää häneltä hänen luonnollisen tilansa, naiseuden. Hän ei voi kokea naiseutta, koska hänellä on sen päällä torjunta.
Suomessa ei saa transhoitoja ilmaiseksi, mutta kuitenkin julkisen puolen maksuilla. Tutkimuksia ei tarvitse maksaa itse, mutta niistäkin käynneistä pitää maksaa matkakulujen omavastuu. Sitten hoidoissa tuleekin poliklinikka- ja sairaalamaksuja sen verran että muutaman vuoden aikana palaa ehkäpä puolitoista tonnia. Lääkkeisiinkin kuluu vielä osansa. Jos vielä haluaa extraa, taivas on kulujen kattona. Siinä se ilmaisuus.