sinussa soi sävel yön
katseesi on kutsuva
peiton alle piiloon
kuiskintaa ja puhallusta
poskien punoitusta
hiuksien pörröttämistä
vierelläni sinä
katseesi on kutsuva
peiton alle piiloon
kuiskintaa ja puhallusta
poskien punoitusta
hiuksien pörröttämistä
vierelläni sinä
Vastaukset 16
Vanhimmat
on samat tuntemukset täälläkin...
kuulla, että joku muukin ajattelee samoin :)
joku kaunis yö ollaan vielä yhdessä toisiimme kiedottuina minä sinussa ja sinä ympärilläni minut lämmittäen.
onnistuu joskus ei..
joku kaunis yö...
Sävel meni
sumuun.
Syystä jota kertoa
en voi/halua.
joku ei onnistu
sävel häviää
tunteet pakenee
näin tällä kertaa...
Nuo ne
pysyviä ole ei !
Joskus
sävel tuo, kirkaana niin
soi
joskus,
kieli kitaran
tuon poikki on.
Ja uutta ole ei
on kauppa suljettu
ja
kielet kitaran
tuon
anastettu.
pysyvät ja ovat
piilossa pinnan alla
se, sävel odottaa
aikaansa, milloin
taas soida saa
kielet kitaran
uusiutuu, kun
odotat ja haluat
sen soivan.
Totta !
Kuin
paksu jää, sen läpi ei nää...
ne peittäis
Jäisellä vaipallaan.
Ja tunteet nuo
kuin kalat
ui
sen alla
pääsemättä
pinnalle.
Soivan kyllä kielten
kitaran ma
haluan !
Mut
onko kohde oikea tuo ?
Vai vääräkö lie ?
Ja siksi kielet
nuo
on
anastettu !
aikanaan tuo jää
jos annat voimasi sille
kalat elää elämäänsä
sinä täällä pinnan päällä
kai kuuluut ihmisiin ?
anna soida kielesi
sävelet, laulaa
laajalle !
kohdetta en tietää voi
sen tiedät itse
oikeaako kyselet, voi
sinä tunnet vastauksen
ja kielet sisälläsi on
kai tunnet...?
Se sulaa
kun aurinko siihen paistaa,
mut vielä tuuli puhaltaa
ja tunteet jäädyttää
kuin äsken kerroin.
Mä kalako oon vai ihminen ?
Kas siinäpä
kysymys..?
Jos kala ois mä.. Niin!
Helppo ois uida ja pyrstöä vain
heiluttaa ja vähän evää liikauttaa !
Niin vesiin lämpimiin mä päätyisin
ja kitaran sen mukaan
reppuun pakkaisin
ja siellä uusin sävelin
se soida vois!
Niin kohde tuo
hän onko oikea
vai ..
Joku muuko oikeampi ois
sit tiedä en !
aurinko niin lämmin sulattaa
tuuli ei sitä jäähdytä, se
viestin sinulle tuo
kaloja kurkistelit pinnan alle
tuskin kala oot, ihmiseksi
otaksun !
helppoa on kalan elämä
jos ei verkkoon jää..
lämpimissä vesissä,
kitaraasi soittaisit
kera pienten eväiden !
tuo kohde tuntematon on
kerro ken hän on !
harpuin huiluin soita
kerro ken, ken !
Kertoa mä
voi !
Ja ei !
En verkkoon
uida voi
ne kaukaa kierrän
je evääni niille vain heilutan.
Ja alla
pienen varjon
sinisen
mä
kitaraani soittelen
alla
etelän auringon.
salaisuus sun on
sen pidät !
siis ei !
kala oiva olet
kaihdat verkot
näin sain sun
kitaran soimaan
nyt huokaan, kun
uni kutsuu
öitä
kiedottuna niin pinnalla kevyesti
syvälle koskettaen
rakkaus herkin
niin surraaa ja pörrää
se, rakkaus .